Miksi kukaan laittaa lapsen miehen nimiin?

Vierailija

Jos siis ollaan avoliitossa (tai pahimmassa tapauksessa ei edes sitä) ja avioliitto on vasta puheiden tasolla "sitten joskus" jos edes sitäkään?

Miksi kukaan (naimisiin haluava) nainen alistuisi sellaiseen? Kaikki eivät toki halua, ja se on täysin ok.

Minulle on ainakin päivänselvää, että avion ulkopuolella lapsi tulee minun nimiini, nimen voi sitten vaihtaa naimisiin mennessä. En vain ymmärrä, miksi on niin yleinen tapa tehdä se toisin päin.

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Minä en näe asiassa mitään ongelmaa. Ei se lapsi ole sen enempää äidin kuin isänkään, eikä kenenkään omaisuutta tai "nimissä". Sukunimi valitaan sen mukaan, kummalla on kivempi nimi ja sopii paremmin etunimeen. Ei sillä ole meille mitään muuta merkitystä.

Vierailija

Jokainen saa valita itse tuon asian. Ja itselleni on luonnollista että lapset saa isänsä nimen. Olipa naimisissa tai ei. Isän sukunimi noin perinteisestikkin jatkuu ainakin poijilla. Tosin nykyään voi naimisiin mennessä keksiä minkälaisen nimen tahaansa joka suvusta löytyy. Moni ottaa jommankumman suvusta muutaman sukupolven takaa sukunimen jos on varsinkin harvinaisempi. 

Vierailija

Se oli isälle tärkeää että tyttärellä on hänen sukunimi. Minulle nimellä taas ei ole niin merkitystä. En tiedä menemmekö edes naimisiin koskaan ja jos menemme niin voi olla että pidän silti oman sukunimen.
Hölmöä alkaa vaihtamaan lapsen sukunimeä myöhemmin kun sen voi tehdä saman tien!
Jos olisin yh niin silloin toki lapsi jäisi minun sukunimelle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minä en näe asiassa mitään ongelmaa. Ei se lapsi ole sen enempää äidin kuin isänkään, eikä kenenkään omaisuutta tai "nimissä". Sukunimi valitaan sen mukaan, kummalla on kivempi nimi ja sopii paremmin etunimeen. Ei sillä ole meille mitään muuta merkitystä.

Ok, ymmärrän.

Itse lähinnä olen ymmälläni asiasta siksi, että monet lapsellisetkin parit kuitenkin edelleen eroavat - ja tilastollisesti useammin avo- kuin avioparit. Tällöin lapsi (edelleen tilastollisesti) useimmiten jää äidille.

Tuntuu, että lapsella olisi oikeus olla samanniminen sen hänelle lähimmän perheenjäsenen kanssa esim. tuossa tilanteessa.

Ja sitten on näitä tapauksia (nytkin palstalla yksi), joissa mies 10+ yhteisvuoden jälkeen ei halua sittenkään naimisiin, koska asia on hänelle yhdentekevä. Kai nyt miehelle on, kun perhe on jo samanniminen, mutta ei sille naimisiin haluavalle naiselle. Tiedätte hyvin, ettei ole yksittäistapaus. Tällaisissa jutuissa se naisen lammasmaisuus hämmästyttää eniten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa valita itse tuon asian. Ja itselleni on luonnollista että lapset saa isänsä nimen.

Miksi se on luonnollista? -AP

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa valita itse tuon asian. Ja itselleni on luonnollista että lapset saa isänsä nimen. Olipa naimisissa tai ei. Isän sukunimi noin perinteisestikkin jatkuu ainakin poijilla. Tosin nykyään voi naimisiin mennessä keksiä minkälaisen nimen tahaansa joka suvusta löytyy. Moni ottaa jommankumman suvusta muutaman sukupolven takaa sukunimen jos on varsinkin harvinaisempi. 

Miksei ottaisi suoraan äidin nimeä, jos on harvinaisempi ja kivampi?

Vierailija

Oliko ennen vanhaan ihan laki/sääntö, että lapselle tulee miehen nimi, vai miksi se on niin yleistä edelleen?

Lapset saavat yhä harvemmin sukunimensä äidin puolelta. Vaikka viidennes naisista säilyttää nykyisin sukunimensä avioituessaan, annetaan arviolta vain seitsemälle prosentille lapsista äidin sukunimi.

Vierailija

Mulle on ihan se ja sama mikä nimi lapsellani lopulta on, ei hän sen vähempää ole meidän lapsi... ja itsehän hän nimensä valitsee viimeistään aikuisena jos vanhempien antama ei ole hänen mielestään hyvä.

Nimiasia oli miehelle tärkeämpi kuin minulle, joten lapsi isänsä nimellä. Jos joskus naimisiin päädymme, niin minä pidän oman nimeni, se on osa minua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jos menette naimisiin todennäköisesti ja ottaisit siinä tapauksessa miehen nimen, kannattaa harkita miehen nimen antamista lapselle.

Nimenomaan ei kannata. Jos ei edes olla naimisissa, niin kannattaa aina antaa äidin nimi. Eron todennäköisyys on avoliitossa suurempi. Jos pari on naimisissa, niin sitten voi harkita, että kumpi nimi olisi parempi.

Vierailija

En tunne yhtään parisuhteessa elävää, oman sukunimensä pitänyttä naista, joka olisi antanut sukunimensä myös lapselleen. Syytä ei selvästi saa kysyä, koska asia on ihan liian arkaluontoinen. Käsittääkseni mieheltä menee vähintäänkin miehuus ja potenssi, jos lapsi ei saa hänen nimeään.

Kaverini, neiti Harvinais-Komeanimen, mies, herra Virtanen, luennoi ennen naimisiin menoa, että hänellä ei ole mitään tarvetta merkitä vaimoaan itselleen nimensä avulla. Oli niin modernia ja liberaalia miestä, että oksat pois, ja rouvakin melkein pyörtyili kunnioituksesta. Lapsen sukunimestä ei sitten saanut puhua mitään, se oli luonnollisesti Virtanen.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat