Miksi kukaan laittaa lapsen miehen nimiin?

Minä en näe asiassa mitään ongelmaa. Ei se lapsi ole sen enempää äidin kuin isänkään, eikä kenenkään omaisuutta tai "nimissä". Sukunimi valitaan sen mukaan, kummalla on kivempi nimi ja sopii paremmin etunimeen. Ei sillä ole meille mitään muuta merkitystä.

Jokainen saa valita itse tuon asian. Ja itselleni on luonnollista että lapset saa isänsä nimen. Olipa naimisissa tai ei. Isän sukunimi noin perinteisestikkin jatkuu ainakin poijilla. Tosin nykyään voi naimisiin mennessä keksiä minkälaisen nimen tahaansa joka suvusta löytyy. Moni ottaa jommankumman suvusta muutaman sukupolven takaa sukunimen jos on varsinkin harvinaisempi. 

Se oli isälle tärkeää että tyttärellä on hänen sukunimi. Minulle nimellä taas ei ole niin merkitystä. En tiedä menemmekö edes naimisiin koskaan ja jos menemme niin voi olla että pidän silti oman sukunimen.
Hölmöä alkaa vaihtamaan lapsen sukunimeä myöhemmin kun sen voi tehdä saman tien!
Jos olisin yh niin silloin toki lapsi jäisi minun sukunimelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä en näe asiassa mitään ongelmaa. Ei se lapsi ole sen enempää äidin kuin isänkään, eikä kenenkään omaisuutta tai "nimissä". Sukunimi valitaan sen mukaan, kummalla on kivempi nimi ja sopii paremmin etunimeen. Ei sillä ole meille mitään muuta merkitystä.

Ok, ymmärrän.

Itse lähinnä olen ymmälläni asiasta siksi, että monet lapsellisetkin parit kuitenkin edelleen eroavat - ja tilastollisesti useammin avo- kuin avioparit. Tällöin lapsi (edelleen tilastollisesti) useimmiten jää äidille.

Tuntuu, että lapsella olisi oikeus olla samanniminen sen hänelle lähimmän perheenjäsenen kanssa esim. tuossa tilanteessa.

Ja sitten on näitä tapauksia (nytkin palstalla yksi), joissa mies 10+ yhteisvuoden jälkeen ei halua sittenkään naimisiin, koska asia on hänelle yhdentekevä. Kai nyt miehelle on, kun perhe on jo samanniminen, mutta ei sille naimisiin haluavalle naiselle. Tiedätte hyvin, ettei ole yksittäistapaus. Tällaisissa jutuissa se naisen lammasmaisuus hämmästyttää eniten.

Ei nimeä tarvii vaihtaa jälkikäteen. Olkoon äidin nimellä sitten jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa valita itse tuon asian. Ja itselleni on luonnollista että lapset saa isänsä nimen.

Miksi se on luonnollista? -AP

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa valita itse tuon asian. Ja itselleni on luonnollista että lapset saa isänsä nimen. Olipa naimisissa tai ei. Isän sukunimi noin perinteisestikkin jatkuu ainakin poijilla. Tosin nykyään voi naimisiin mennessä keksiä minkälaisen nimen tahaansa joka suvusta löytyy. Moni ottaa jommankumman suvusta muutaman sukupolven takaa sukunimen jos on varsinkin harvinaisempi. 

Miksei ottaisi suoraan äidin nimeä, jos on harvinaisempi ja kivampi?

Oliko ennen vanhaan ihan laki/sääntö, että lapselle tulee miehen nimi, vai miksi se on niin yleistä edelleen?

Lapset saavat yhä harvemmin sukunimensä äidin puolelta. Vaikka viidennes naisista säilyttää nykyisin sukunimensä avioituessaan, annetaan arviolta vain seitsemälle prosentille lapsista äidin sukunimi.

Mulle on ihan se ja sama mikä nimi lapsellani lopulta on, ei hän sen vähempää ole meidän lapsi... ja itsehän hän nimensä valitsee viimeistään aikuisena jos vanhempien antama ei ole hänen mielestään hyvä.

Nimiasia oli miehelle tärkeämpi kuin minulle, joten lapsi isänsä nimellä. Jos joskus naimisiin päädymme, niin minä pidän oman nimeni, se on osa minua.

Jos menette naimisiin todennäköisesti ja ottaisit siinä tapauksessa miehen nimen, kannattaa harkita miehen nimen antamista lapselle.

jos aijotte avioon myöhemmin ja aijot ottaa itsekin sen miehen sukunimen niin miksi ei?

Ihana otsikko, ihan kuin rotukoirasta puhuttaisiin :D

Vierailija kirjoitti:

Jos menette naimisiin todennäköisesti ja ottaisit siinä tapauksessa miehen nimen, kannattaa harkita miehen nimen antamista lapselle.

Nimenomaan ei kannata. Jos ei edes olla naimisissa, niin kannattaa aina antaa äidin nimi. Eron todennäköisyys on avoliitossa suurempi. Jos pari on naimisissa, niin sitten voi harkita, että kumpi nimi olisi parempi.

Äidin nimi pojalla=varma koulukiusauksen kohde. Mammanpoika-äidinpoika...jne.

En tunne yhtään parisuhteessa elävää, oman sukunimensä pitänyttä naista, joka olisi antanut sukunimensä myös lapselleen. Syytä ei selvästi saa kysyä, koska asia on ihan liian arkaluontoinen. Käsittääkseni mieheltä menee vähintäänkin miehuus ja potenssi, jos lapsi ei saa hänen nimeään.

Kaverini, neiti Harvinais-Komeanimen, mies, herra Virtanen, luennoi ennen naimisiin menoa, että hänellä ei ole mitään tarvetta merkitä vaimoaan itselleen nimensä avulla. Oli niin modernia ja liberaalia miestä, että oksat pois, ja rouvakin melkein pyörtyili kunnioituksesta. Lapsen sukunimestä ei sitten saanut puhua mitään, se oli luonnollisesti Virtanen.

Vierailija kirjoitti:

Äidin nimi pojalla=varma koulukiusauksen kohde. Mammanpoika-äidinpoika...jne.

Kuka senkin tietää minkä nimisiä kenenkin vanhemmat on? En kyllä itse tiennyt koulussa muiden perheiden nimiasioita.

Vierailija kirjoitti:

Jos menette naimisiin todennäköisesti ja ottaisit siinä tapauksessa miehen nimen, kannattaa harkita miehen nimen antamista lapselle.

Jos olette suunnitelleen naimisiinmenoa, lapsikin on jo tulossa ja haluaisitte yhteisen sukunimen, niin mitäpä jos sitten menisitte ihan oikeasti naimisiin..? Nuo lupaukset tulevasta avioliitosta ovat juuri sitä sontaa, jolla miehet huijaavat naisia antamaan lapset isän nimelle ja myöntyvät yhteishuoltajuuteen. Jos oikeasti on tarkoitus pysyä yhdessä, perheenä, niin sitten vaan äkkiä maistraattiin!

Olen ollut jo kerran naimisissa, nyt toinen liitto. Molemmista liitoista lapsia. Lapsilla on minun eli äidin sukunimi ollut jo alusta lähtien koska pidin oman nimeni naimisiin mennessä molemmissa liitoissa. 

Ei ole ollut IKINÄ kummankaan miehen kanssa ongelmaa sukunimestä....

Minulla on sukunimi joka on harvinainen ja kaikki samalla nimellä olevat ovat sukulaisiani. Exän sukunimi on tavis nimi jota en ikinä olisi ottanut, ex itsekkin on myöhemmin vaihtanut äitinsä nimeen. Nykyisen miehen sukunimi on myös harvinainen samalla tapaa kuin minulla mutta koska ensimmäisellä lapsella on minun sukunimi niin siten on myös sisaruksilla. Mieheni kuitenkin haluaa pitää oman nimensä ja hyvä niin...

mitä minä tunnen avopareja joilla on lapsi niin kaikilla on ollut ajatuksena mennä naimisiin jossain vaiheessa. osalla se vaan on sitten jäänyt pelkäksi aikeeksi ja on jääty avoliittovaiheeseen. olettaisin että miehen sukunimi on annettu lapselle, koska se on aijottu ottaa koko perheen sukunimeksi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Minä en näe asiassa mitään ongelmaa. Ei se lapsi ole sen enempää äidin kuin isänkään, eikä kenenkään omaisuutta tai "nimissä". Sukunimi valitaan sen mukaan, kummalla on kivempi nimi ja sopii paremmin etunimeen. Ei sillä ole meille mitään muuta merkitystä.

 

 

Ok, ymmärrän.

Itse lähinnä olen ymmälläni asiasta siksi, että monet lapsellisetkin parit kuitenkin edelleen eroavat - ja tilastollisesti useammin avo- kuin avioparit. Tällöin lapsi (edelleen tilastollisesti) useimmiten jää äidille.

Tuntuu, että lapsella olisi oikeus olla samanniminen sen hänelle lähimmän perheenjäsenen kanssa esim. tuossa tilanteessa.

Ja sitten on näitä tapauksia (nytkin palstalla yksi), joissa mies 10+ yhteisvuoden jälkeen ei halua sittenkään naimisiin, koska asia on hänelle yhdentekevä. Kai nyt miehelle on, kun perhe on jo samanniminen, mutta ei sille naimisiin haluavalle naiselle. Tiedätte hyvin, ettei ole yksittäistapaus. Tällaisissa jutuissa se naisen lammasmaisuus hämmästyttää eniten.

än

Eikös se ole ennenkaikkea naisen lammasmaisuutta vonkua naimisiin miehen kanssa, joka ei sitä edes tahdo?  tai ylipäätään? ellei sitten ole juuri miehen tarjoaman paremman elintasontoivossa haluamassa naimisiin (niinkuin monissa tapauksissa).