En saa lopetettua asioiden vatvomista

Aina vaan iltakaudet kelaan mitä olen tehnyt tai sanonut väärin ja ruokinta henkisesti itseäni. Olen vähän kömpelö sosiaalisesti (kiitti vaan marttyyriäiti, ehdoton kotihoito ja älypieni kyläkoulu henkisesti köyhästä ja virikkeettömästä lapsuudesta), ja en pysty olemaan miettimättä koko ajan käytöstäni. Mietin jatkuvasti sitä miltä vaikutan ja mitä sanon, ja suusta lipsahtavat tyhmät jutut tai muut mokat, kuten vaikka huono tilannetaju, saavat mielessäni järkyttävät mittasuhteet. Nytkin vatvon vain sitä, miten purskautin suustani työkaverilleni yhden hänen työhönsä kuuluvan jutun kaikkien edessä, vaikka fiksuinta olisi ollut jutella siitä kahdenkesken. Ei sinänsä mitään suurta vahinkoa, mutta en vaan pysty olemaan miettimättä että pahoitinko mielen. Ehkä sitä ois vaan helpointa pitää aina turpansa kiinni ja istua nurkassa.