Lue keskustelun säännöt.
Mikä ainoa asia maailmassa estää onnen?
19.10.2015 |
Jos ihmisiltä kysyy mitä onneen vaaditaa, he vastaavat usein, että pitää olla terve, olla rakastava puoliso, olla lapsia, olla hyvä työ, olla hyviä harrastuksia jne. Mutta vaikka nuo kaikki kriteerit täyttyisivät, ihminen voi silti olla onneton. Nuo perinteiset onnen edellytykset eivät siis voi pitää paikkaansa.
Onko olemassa jotain yhtä asiaa maailmassa, joka on onnen takana?
Kommentit (44)
No seksuaalinen rajoittuneisuus on suurimpia kollektiivisia onnettomuuden aiheuttajia. Tai oikeastaan tietämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että on kosketuksissa omiin tunteisiinsa. Selkeyttää yllättävän paljon.
Epäitsekkyys? Vaaditaan ainakin tietty määrä itsekkyyttä, että huomaa, ettei ole onnellinen. "Ihminen on onneton, kun ei tiedä olevansa onnellinen".
- onnellinen, jolle ei ole siunaantunut miestä, lapsia, omaisuutta, hienoa uraa tms., sairauksia neljän eri diagnoosin verran
Vierailija kirjoitti:
Katkera tai kateellinen mieli, jonka takia ei pysty keskittymään siihen hyvään, mitä itsellä on, vaan näkee vain sen, mitä ei ole, mikä voisi olla paremmin tai mitä muilla on.
Jokainen tuntee joskus kateutta ja on tyytymätön elämäänsä. On jeesustelua väittää muuta. Silti voi olla hetkittäin onnellinen ja tyytyväinen. Ei mikään asia parane jos ei ole tyytymätön ensin. Jos kaikki on ok, niin mitään ei tarvitse muuttaa. Muutos lähtee tyytymättömyydestä tilanteeseen. Silloin saa olla vaikka katkera. Sitten jos asioille ei mitään voi, niin parempi muuttaa asennetta. Voi kestää aikansa oppia ymmärtämään mitä voi ja kannattaa muuttaa elämässään.
Asenne, kuten 19 jo mainitsikin. Voit päättää arvostaa sitä mitä sinulla on ja olla siitä kiitollinen. Kun ei jatkuvasti ajattele mitä vielä haluaa ja mitä itseltä puuttuu, eli on tyytyväinen siihen mitä jo on, on helpompaa olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntemus. Päiväkirjan pitäminen, asioista puhuminen.
Niin ja oma asenne. Onnellisuuden voi valita.
Taas tätä positiivisuushömppää. Et voi valita onnellisuutta. Ehkä voi valita ettei ajattele negatiivisia asioita joita koko ajan tapahtuu. Ei seuraa yhteiskunnallisia tapahtumia eik pohdi mitään suuria asioita. Ajattelee vain kaikesta hyvää ja kaunista. Ehkä niin voi tehdä, mutta samalla elää lumetodellisuutta. Ei saa koskaan olla vihainen ihmiselle, tapahtumille tai vaikka itselle. Kaikki kauna vaan maton alle. Eikö hyvä elämä voi olla myös kipua, tuskaa ja sairautta. Onnea ja onnettomuutta. Pitäisikö vaan yrittää olla väkisin hymy korvissa koska jonkun mielestä on onnekas. Minusta on onnellista että ihminen saa tuntea kaikkia tunteita.
Itse olen hyvinkin onnellinen, koska elämääni ei ole mahtunut mitään isoja vastoinkäymisiä koskaan, ja kaikki perusasiat on paremmin kuin hyvin. Lisäksi olen aivot narikkaan -tyyppinen eli en murehdi juuri mitään. Itselläni myös oma aika lisää onnellisuutta pikkulapsivaiheen jälkeen, ja sitä on nyt paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin olen koko ajan onnellinen. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta joka päivä olen onnellinen. Enhän mä kestäisi jos olisin onneton.
On helppo olla onnellinen.. se tuli jotenki sen jälkeen kun oivalsin miten sattumalta kukaan tai mikään on olemassa. Ihan vaan luonnonilmiöt, aistit, aiheuttaa sitä. Jotenkin kun pääsin irti kaikista keinotekoisista odotuksista ja muista vaatimuksista, sekä itseä että muita kohtaan, ja herkistyin vaan hetkeksi olemiseen --> onnen tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkera tai kateellinen mieli, jonka takia ei pysty keskittymään siihen hyvään, mitä itsellä on, vaan näkee vain sen, mitä ei ole, mikä voisi olla paremmin tai mitä muilla on.
Jokainen tuntee joskus kateutta ja on tyytymätön elämäänsä. On jeesustelua väittää muuta. Silti voi olla hetkittäin onnellinen ja tyytyväinen. Ei mikään asia parane jos ei ole tyytymätön ensin. Jos kaikki on ok, niin mitään ei tarvitse muuttaa. Muutos lähtee tyytymättömyydestä tilanteeseen. Silloin saa olla vaikka katkera. Sitten jos asioille ei mitään voi, niin parempi muuttaa asennetta. Voi kestää aikansa oppia ymmärtämään mitä voi ja kannattaa muuttaa elämässään.
Totta kai tuntee, mutta on ihmisiä, jotka jäävät vellomaan niissä ikävissä tunteissa, sen sijaan että lähtisivät niiden kautta tavoittelemaan muutosta. Tai jos yksi asia kääntyy parempaan, löytyy heti uusi tyytymättömyyden lähde. Joidenkin on vaikea sisäistää ja hyväksyä sitä, että yleensä kaikkea ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Asenne, kuten 19 jo mainitsikin. Voit päättää arvostaa sitä mitä sinulla on ja olla siitä kiitollinen. Kun ei jatkuvasti ajattele mitä vielä haluaa ja mitä itseltä puuttuu, eli on tyytyväinen siihen mitä jo on, on helpompaa olla onnellinen.
Mitä se niin kehuttu kiitollisuudentunne on? Pitääkö hehkuttaa kaikille onnea ja kiitollisuutta? Ei sellaista ihmistä taida olla, joka ei haaveile mistään elämässään. Eikö jokainen ainakin mielessään suunnittele tulevaisuuttaan? Onko valittaminen tai asioista ääneen haaveilu kiellettyä. Huvittavaa suorastaan, kun työttömille sanotaan, että ole kiitollinen. Kyllä olen kiitollinen, kun saan jäädä aamulla nukkumaan eikä tarvitse painaa töitä, mutta olen myös kurja kiittämätön siitä, että rahat ei riitä mihinkään eikä minulla ole työyhteisöä luomassa mielekkyyttä elämään. Ei nyt näytä lupaavalta alallani, joten saattaa olla pitkä työttömyysputki edessä ja se masentaa. Olen kiitollinen, että olen kuitenkin vielä terve ja minulla on katto pään päällä. Silti näen punaista, kun joku ulkopuolinen sanoo, että päätä olla kiitollinen. Sama kuin sanoisi, että päätä nyt olla vihainen, päätä olla surullinen (ajattele kuolemaa..), päätä olla iloinen(ihania vappupalloja..), päätä olla katkera jne. No mä en päätä olla kiitollinen, vaan olen sitä silloin kun olen. Aina asiat voisi olla huonommin, eli aina on tunnettava kiitollisuutta. Jos makaan pahoinpideltynä ja ryöstettynä maassa niin onneksi olen hengissä. Jos puoliso hakkaa minua, niin onhan hän hyvä isä lapselle. Jos rahat on loppu, niin sehän on hyvä laihdutuskuuri. Jos äiti kuoli, niin onneks isä elää. Jos auto on rikki niin toimiihan pyörä. Jos on syöpä niin... Ehkä tätä pitää alkaa harjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkera tai kateellinen mieli, jonka takia ei pysty keskittymään siihen hyvään, mitä itsellä on, vaan näkee vain sen, mitä ei ole, mikä voisi olla paremmin tai mitä muilla on.
Jokainen tuntee joskus kateutta ja on tyytymätön elämäänsä. On jeesustelua väittää muuta. Silti voi olla hetkittäin onnellinen ja tyytyväinen. Ei mikään asia parane jos ei ole tyytymätön ensin. Jos kaikki on ok, niin mitään ei tarvitse muuttaa. Muutos lähtee tyytymättömyydestä tilanteeseen. Silloin saa olla vaikka katkera. Sitten jos asioille ei mitään voi, niin parempi muuttaa asennetta. Voi kestää aikansa oppia ymmärtämään mitä voi ja kannattaa muuttaa elämässään.
Totta kai tuntee, mutta on ihmisiä, jotka jäävät vellomaan niissä ikävissä tunteissa, sen sijaan että lähtisivät niiden kautta tavoittelemaan muutosta. Tai jos yksi asia kääntyy parempaan, löytyy heti uusi tyytymättömyyden lähde. Joidenkin on vaikea sisäistää ja hyväksyä sitä, että yleensä kaikkea ei voi saada.
Riippuu tietenkin, onko kyse rahasta ja materiasta vai jostain syvällisemmästä ihmisen persoonan tarpeesta. Se on selvä, ettei kaikkea tai osaakaan voi saada kukaan ihminen.
Surulle ja pahalle ololle pitää antaa aikansa, mutta niistä on osattava päästä irti. Ei pidä jäädä elämään menneisyydessä, eikä pidä yrittää elää tulevaisuudessa. Onnellisuus on pitkälti sitä, että voi surra, saa itkeä pahaa oloa yhtä paljon kuin että saa nauraa ja juhlia, olla siinä hetkessä. Tai yksinkertaisesti katsoa sinistä taivasta tai ukkospilviä ja vain olla.
Minulla olisi useita syitä päätyä itsemurhaan, mutta koen itseni onnelliseksi. Elämäni on kipua, tuskaa ja sairautta, mutta silti olen onnellinen, sillä ne eivät poista niitä hyviä asioita elämästäni. Eikä ne hyvät asiat ole mitään ulkopuolelta tulevia isoja ihmeitä, vaan sitä että päätän nauttia niistä pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen, että onni ei ole elämässä se tärkein ja tavoittelemisen arvoisin asia. Mun mielestäni moni nykyihminen menee pieleen juuri siinä, että pitää onnea ihmisarvoisen elämän mittarina. Kärsimyksenkin voi kantaa arvokkaasti. Kun miettii asiaa ikuisuuden kannalta, niin tämä maallinen taival on lyhyt hetki ja sen tarkoitus on päästä yhteyteen Jumalan kanssa, mikä tapahtuu Jeesuksen kautta. Tietysti onni ja mukavat asiat elämässä on kiva lisä, hyvä olo tuntuu hyvältä ja onni on ihanaa, mutta arvostan vaikeankin tien kulkijoita paljon. Ei se omakaan elämä ruusuilla tanssimista ole ollut...
1. Kiitollisuus. Se estää onnen, ettei huomaa niitä lukuisia pieniä asioita, joista voi olla kiitollinen. Näkee vain ison mörön, mutta ei niitä kymmentä hyvää.
2. Usko. Usko siihen, että huominen on parempi kuin eilinen. Usko sihen, että joku kantaa ja pitää huolta. Usein tämä vaatii uskoa korkeampaan voimaan, vaikka vetovoimaan, jos ei Jumalaan.
3. Toivo. Ilman toivoa ihmisellä ei ole mitään.
Mikä voi estää onnellisuuden? No läheisriippuvuus, eli se että huolehdit koko ajan siitä ovatko muut onnellisia. Faktahan on, että aina joku ympärillä oleva sairastaa masennusta tai on muuten alamäessä. Ja aina sinä olet pelastamassa ja stressaamassa. Silloin ei pysty elämästä nauttimaan vaikka olisi asiat miten hyvin.
Pienet vehkeet miehellä. Koko loppuelämä menee uusiksi, kun tämä asia iskostuu mieleen. Loppuu haaveilut ja elämän suunnitteleminen tulevaisuuteen. Tilalle tulee päivästä toiseen hengailu ja ajan kulumisen odottelu.
m41
Mielenterveysongelmat. Jos ei ole pää kunnossa, ei voi odottaa elämä sujuu. Aina on pelko persiissä mistä milloinkin. Elämää ei voi hallita, mutta jos ei voi hallita edes mieltään niin se on taistelua joka päivä. Terveet eivät sitä voi ymmärtää. Käypä päivittäin taisteluita pääsi kanssa, niin alat nähdä ettei ole enää voimia pitää yllä onnentunnetta. Kun tavalliset arjen asiat ovat vaikeita tehdä, niin ei vaan voi ymmärtää miten helppoa elämä on tavisihmiselle. Ei ole ihan helppoa muuttua yhtäkkiä terveeksi tai esittää tervettäo ollakseen hyväksytty. Vaatii aikaa hyväksyä oma sairaus. Sittenkään ei voi tietää onko kuntoutuminen mahdollista. Tavallaan roikkuu löysässä hirressä. Onnellisessa hirressä:)
Olisi mielenkiintoista tietää, että juontaako tämä tasapainoisuus juurensa siitä uskosta vai siitä, että kyseiseen uskoon käytetään paljon aikaa ja aivokapasiteettia. Ja miten paljon vaikuttaa sen yhteisöllisyys.