Koska ikävä kuolleesta koirasta menee ohi?

Vierailija

Rakas koirani saksanpaimen-poikani kuoli hiljattain.Olen ollut tämän jälkeen vaan kotona. En syö, en nuku, en käy töissä. (sinne ilmoitin etten tule)

Koska tuska menee ohi vai meneekö?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Ei välttämättä koskaan, eikä minun mielestäni tarvitsekaan mennä.

Minulla oli perhoskoira, joka oli maailman paras koira. Kun sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä, niin sitä tämä koira minulle tosiaan oli.

Parhaan ystäväni kuolemasta on nyt kulunut kolme vuotta, ja edelleen tulee herkästi kyyneleet silmiin kun tätä kasvakasaa muistelee. 

Heh, katsottiin tuossa joku aika sitten miehen kanssa Tim Burtonin Frankenweenie, ja sai kyllä välillä pistää pauselle jotta pääsi pyyhkimään kyyneleitä. 

Tänäkin pyhäinpäivänä tulee taas sytytettyä kynttilä pikkupiskin muistolle.

Vierailija

Useampi vuosi mennyt, mutta suru muuttaa muotoaan koko ajan armollisemmaksi. Uusi koira suunnitteilla. Ollaan mietitty sitä jo vuosi, joten empiminen kertoo jotain...Tämä on vaikea paikka. Alan jopa pikkuhiljaa ymmärtää niitä, jotka vertaavat lasta koiraan...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Useampi vuosi mennyt, mutta suru muuttaa muotoaan koko ajan armollisemmaksi. Uusi koira suunnitteilla. Ollaan mietitty sitä jo vuosi, joten empiminen kertoo jotain...Tämä on vaikea paikka. Alan jopa pikkuhiljaa ymmärtää niitä, jotka vertaavat lasta koiraan...

Tuo on täälläkin tuttua. Koirakuumetta on ollut jo paljon ilmassa, mutta ajatus uudesta koirasta tuntuu jotenkin oudolta. Vähän ehkä tulee takaraivoon tunne, kuin hankkisi uutta maljakkoa rikki menneen tilalle? 

Että saa nähdä tuleeko sitä uutta koiraa vielä lähivuosinakaan. 

T. 2

Vierailija

Vittu mitä lusmuilua..en tee töitä koska koira kuoli, tehköön muut mun hommani. Toivottavasti napsahtaa nilkkaan seuraavalla yt-kierroksella

Anastasia
Seuraa 
Liittynyt11.10.2015

Ei se ikävä koskaan häviä, sen kanssa vain oppii elämään. Ymmärrän liiankin hyvin, miltä tuo tuntuu.. Oma kissani kuoli tässä pari kuukautta sitten ja vieläkin kaipailen sitä karvapalloa pyörimään jaloissani.. :') kyllä se siitä, voimia ja ota rauhassa <3

A lion never loses sleep over the opinions of sheep.

Vierailija

Vähän yli kaksi vuotta on koiran kuolemasta, ja nyt alkaa jo helpottamaan. Vielä itkettää n. kerran viikkoon, kun näkee samanrotuisen koiran kadulla, tietty biisi tulee radiosta tms.

Koira oli kuollessaan 16-vuotias ja asui viimeiset vuodet isäni luona, kun itse muutin omilleen. Silti koiran kuolema tuntui todella pahalta, aivan kuin olisi joutunut päästämään irti oikeasti perheenjäsenestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä lusmuilua..en tee töitä koska koira kuoli, tehköön muut mun hommani. Toivottavasti napsahtaa nilkkaan seuraavalla yt-kierroksella

Vie itsesi roskiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä lusmuilua..en tee töitä koska koira kuoli, tehköön muut mun hommani. Toivottavasti napsahtaa nilkkaan seuraavalla yt-kierroksella

Vie itsesi roskiin.

yhyy ja byää.. Eläin kuoli. Varmaan tarttee viikon saikkua siitäkin jos sattuu näkemään auton alle jääneen oravan.

saahan sitä lemmikkiä surra mutta ei se mikään syy töistä lusmuilulle ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä lusmuilua..en tee töitä koska koira kuoli, tehköön muut mun hommani. Toivottavasti napsahtaa nilkkaan seuraavalla yt-kierroksella

Vie itsesi roskiin.

yhyy ja byää.. Eläin kuoli. Varmaan tarttee viikon saikkua siitäkin jos sattuu näkemään auton alle jääneen oravan.

saahan sitä lemmikkiä surra mutta ei se mikään syy töistä lusmuilulle ole.

Oletpa empaattinen. Ilmeisesti et ole koskaan kiintynyt kehenkään tai mihinkään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä lusmuilua..en tee töitä koska koira kuoli, tehköön muut mun hommani. Toivottavasti napsahtaa nilkkaan seuraavalla yt-kierroksella

Vie itsesi roskiin.

Olisin sanonut kyllä nätimmin, mutta minunkin mielestäni on aivan turhaa jättää työpaikka. Kuolema kuuluu elämään ja kaikki tiedämme, että koiran elämänkaari on paljon lyhyempi kuin ihmisen. Me voimme antaa sille hyvän elämän, johon myös kuuluu poispääsy esimerkiksi tuskallisen sairauden iskiessä.

Oman koirani kuolema oli minulle myös kova paikka, varsinkin kun piti itse päättää sen elämän lopettaminen ja tilata aika eläinlääkärille. Sen puhelun aikana minulta katosi  puhekyky hetkellisesti. Eläinlääkäri odotteli kärsivällisesti, hän oli tottunut. Lohduttauduin sillä, että rakas koirani ei joutunut enempää kärsimään.

Vierailija

Pahin aika kesti minulla puoli vuotta. Siitä hiljalleen helpottui. Vuosi kun alkoi lähestyä huomasin selkeästi olon helpottuvan. Ensimmäiset päivät olivat kuin jostain helvetin surullisesta elokuvasta. Ei tuntunut edes todellisesta mutta kauhea tuska koko ajan päällä. Toki töissä pystyin käymään ja se olikin ihan hyvästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Rakas koirani saksanpaimen-poikani kuoli hiljattain.Olen ollut tämän jälkeen vaan kotona. En syö, en nuku, en käy töissä. (sinne ilmoitin etten tule)

Koska tuska menee ohi vai meneekö?

Ei kai koskaan.Oman koirani " nukutukseta " on jo 11 vuotta, mutta usein hän mielessäni.

tsemppiä sinulle❤️.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä lusmuilua..en tee töitä koska koira kuoli, tehköön muut mun hommani. Toivottavasti napsahtaa nilkkaan seuraavalla yt-kierroksella

Vie itsesi roskiin.

yhyy ja byää.. Eläin kuoli. Varmaan tarttee viikon saikkua siitäkin jos sattuu näkemään auton alle jääneen oravan.

saahan sitä lemmikkiä surra mutta ei se mikään syy töistä lusmuilulle ole.

Oletpa empaattinen. Ilmeisesti et ole koskaan kiintynyt kehenkään tai mihinkään.

olen ollut. Olen myös menettänyt. Sekä lemmikkejä että ihmisiä. Koiran kuolema ei silti ole mikään pätevä syy teettää omat työnsä toisilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi vuosi mennyt, mutta suru muuttaa muotoaan koko ajan armollisemmaksi. Uusi koira suunnitteilla. Ollaan mietitty sitä jo vuosi, joten empiminen kertoo jotain...Tämä on vaikea paikka. Alan jopa pikkuhiljaa ymmärtää niitä, jotka vertaavat lasta koiraan...

Tuo on täälläkin tuttua. Koirakuumetta on ollut jo paljon ilmassa, mutta ajatus uudesta koirasta tuntuu jotenkin oudolta. Vähän ehkä tulee takaraivoon tunne, kuin hankkisi uutta maljakkoa rikki menneen tilalle? 

Että saa nähdä tuleeko sitä uutta koiraa vielä lähivuosinakaan. 

T. 2

Hyvin osasit sanasi valita :) -3

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat