Koululiikunta= Koulukiusaamista.

Koululiikunta on kyllä mitä parhain keino tappaa innostus liikuntaan.

Alakoulussa harrastin taitoluistelua ja balettia, jonka vuoksi tietysti olin hyvin notkea ja taipuisa. Koululiikunnassa sitten ensin opettaja meinasi kehua tästä ominaisuudesta, mutta siihenpä sitten rakkaat luokkatoverit huusivat päälle "no se harrastaa jotain balettii ni ei sitä pidä kehua!". Eipä kehuttu sitten enää.

Yläasteella sitten opettajan suosikiksi pääsivät ne kaikki, jotka harrastivat lentopalloa tai yleisurheilua. Ihan sama miten aktiivinen olit tunneilla, varauduit oikein varustein ja teit parhaasi, niin korkeintaan seiska tuli numeroksi. Nämä urheilua harrastavat sitten taas saivat kymppiä täysin samoilla osallistumisilla.

Ja sitten nuo joukkuevalinnat, ah kuinka ihanaa olikaan tulla valituksi viimeisenä! <3

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

Et voi oikein verrata matikkaa ja liikuntaa.

Liikuntatuntien merkitys on antaa liikuntakasvatusta ja saada lapset liikkumaan edes sen pari tuntia viikossa. Siinä voi myös tutustua erilaisiin liikuntamuotoihin, joita voisi intoutua harrastamaan vapaa-aikanaankin. Eli liikunnan tulisi olla hauskaa ja osallistavaa, sellaista että lapsi innostuisi asiasta. Ei sellaista, jossa nälvitään ja vittuillaan jos et juokse yhtä kovaa kuin rinnakkaisluokan Marjatta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

Se ei taas ole julkista nöyryyttämistä. Liikunnasta tuli itselleni inhokkilaji ja hiihdosta yhtä miellyttävää seuraamista kuin maalin kuivumisen katseleminen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

Paitsi että. Kootaanko matikan tai enkun tunnilla ensitöikseen matikka- tai enkkujoukkueet sillä periaatteella että tenavat kuorivat parhaita päältä. Siinä sitten porukka valittaa että voi ei, ei Jimiä meidän matikkajoukueeseen, voi eiiiiiiii. Sitten aletaan laskea ja kaikki tuijottaa kun Jimi yrittää saada tehtäväänsä lasketuksi. Pieleenhän se menee ja kaikki huokailee. Jimin surkeus matikassa pilaa koko matikkajoukkueen suorituksen. Ei kauan menisi kun matikka olisi  koulun vihatuimpia aine. Ja kaikki me kuitenkin tarvitaan matikkaa koko loppuelämän. Ja liikuntaa. On tuhlausta että vasta nelikymppisenä tajuaa että hetkinen, liikunan ilohan kuuluu myös mulle. Nimimerkillä been there.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

 

 

Paitsi että. Kootaanko matikan tai enkun tunnilla ensitöikseen matikka- tai enkkujoukkueet sillä periaatteella että tenavat kuorivat parhaita päältä. Siinä sitten porukka valittaa että voi ei, ei Jimiä meidän matikkajoukueeseen, voi eiiiiiiii. Sitten aletaan laskea ja kaikki tuijottaa kun Jimi yrittää saada tehtäväänsä lasketuksi. Pieleenhän se menee ja kaikki huokailee. Jimin surkeus matikassa pilaa koko matikkajoukkueen suorituksen. Ei kauan menisi kun matikka olisi  koulun vihatuimpia aine. Ja kaikki me kuitenkin tarvitaan matikkaa koko loppuelämän. Ja liikuntaa. On tuhlausta että vasta nelikymppisenä tajuaa että hetkinen, liikunan ilohan kuuluu myös mulle. Nimimerkillä been there.

Hienostit kiteytit tämän vertauksen.

Tätä olen aina ihmetellyt, että miksi opettajat laittavat oppilaat valitsemaan joukkueet? Ja yleensä valitsijoiksi ope valitsee juuri ne pahimmat kiusaajat...

No mitä olen kuullut, niin liikunnanopettajissa on paljon koulukiusaajan taustan omaavia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

 

 

Se ei taas ole julkista nöyryyttämistä. Liikunnasta tuli itselleni inhokkilaji ja hiihdosta yhtä miellyttävää seuraamista kuin maalin kuivumisen katseleminen.

Hiihtämistä voi verrata kidutukseen. Koulun pakkohiihdot paransi minut lopullisesti hiihtämisestä. Lahden douppi skandaali oli juhlan paikka kun tiesin kuinka se hajoitti hiihto sadisti opettajia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

Se ei taas ole julkista nöyryyttämistä. Liikunnasta tuli itselleni inhokkilaji ja hiihdosta yhtä miellyttävää seuraamista kuin maalin kuivumisen katseleminen.

 

 

Hiihtämistä voi verrata kidutukseen. Koulun pakkohiihdot paransi minut lopullisesti hiihtämisestä. Lahden douppi skandaali oli juhlan paikka kun tiesin kuinka se hajoitti hiihto sadisti opettajia.

Heh, sama täällä :D

Täällä julkisista nöyryytyksistä ja vuosikausien joukkueisiin viimeiseksi valitusta, nyt jo aikuisesta, odottelee että klo tulisi 22 ja salilla on sen verran hiljaista ettei ahdistukseni estä kunnon treeniä :(

Toivottavasti ensi syksynä käytöön otettava uusi opetussuunitelma toisi tähän muutoksia. Minäkin kärsin aivan samoista asioista koulussa kun jotkut kirjoittajat täällä. 

Liikunnan arvioinnin voisi myös poistaa kokonaan. Arviointi ei todellakaan perustu tunnilla tehtyihin asioihin. 

Oi, ihanat koululiikuntamuistot... eka joukkuetoverit karjuvat naama punaisena, kun en saa koriksessa palloa kiinni. Alan itkeä, sillä yritän ihan oikeasti tehdä parhani ja osakseni saan vaan huutoa. Kyyneleiden sumentaessa silmät ei edes tee mieli pelata, mutta yritän tsempata ja liikkua kentällä. Kohta saan kuulla jälleen karjumista, mutta tällä kertaa aiheesta: "MIKS VITUSSA SÄ ITKET???" Ja opettaja ei puutu mitenkään.

Viimeistään tuolla koristunnilla kuoli kaikki innostus mihinkään joukkuelajiin. Olin niin onnellinen, kun lukion jälkeen pakollinen koululiikunta loppui ja aikuisiällä olen parhaani mukaan vältellyt kaikkia joukkuelajeja.

Vierailija kirjoitti:

Oi, ihanat koululiikuntamuistot... eka joukkuetoverit karjuvat naama punaisena, kun en saa koriksessa palloa kiinni. Alan itkeä, sillä yritän ihan oikeasti tehdä parhani ja osakseni saan vaan huutoa. Kyyneleiden sumentaessa silmät ei edes tee mieli pelata, mutta yritän tsempata ja liikkua kentällä. Kohta saan kuulla jälleen karjumista, mutta tällä kertaa aiheesta: "MIKS VITUSSA SÄ ITKET???" Ja opettaja ei puutu mitenkään.

Viimeistään tuolla koristunnilla kuoli kaikki innostus mihinkään joukkuelajiin. Olin niin onnellinen, kun lukion jälkeen pakollinen koululiikunta loppui ja aikuisiällä olen parhaani mukaan vältellyt kaikkia joukkuelajeja.

Arvaa miltä tuntuu vanhemmasta kun näen että tuleva koululiikuntapäivä ahdistaa tyttöä jo päiviä ennen liikuntapäivää. On usein jäänyt kotiin jännittäessään niin paljon että tullut pahoivoivaksi pystymättä syömään mitään ennen liikuntatuntia. 

Tekisi mieli mennä pyyhimään liikuntasalin lattia liikunnanopettajalla.

Minä tykkäsin alle kouluikäisenä hiihdosta ja luistelusta, kun sai mennä ihan omaan tahtiin ja iloisin mielin. Koululiikunnan kurttuotsainen meininki ja huonossa säässä ko. lajien harrastaminen tappoi innostuksen lopullisesti.

Kuka liikkaope täällä alapeukuttaa kaikki viestit? Nyt olisi kiva kuulla perustelut, miksi koululiikunta on nykyisenlaisena niin hyvä, ettei sitä ole varaa arvostella?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Oi, ihanat koululiikuntamuistot... eka joukkuetoverit karjuvat naama punaisena, kun en saa koriksessa palloa kiinni. Alan itkeä, sillä yritän ihan oikeasti tehdä parhani ja osakseni saan vaan huutoa. Kyyneleiden sumentaessa silmät ei edes tee mieli pelata, mutta yritän tsempata ja liikkua kentällä. Kohta saan kuulla jälleen karjumista, mutta tällä kertaa aiheesta: "MIKS VITUSSA SÄ ITKET???" Ja opettaja ei puutu mitenkään.

Viimeistään tuolla koristunnilla kuoli kaikki innostus mihinkään joukkuelajiin. Olin niin onnellinen, kun lukion jälkeen pakollinen koululiikunta loppui ja aikuisiällä olen parhaani mukaan vältellyt kaikkia joukkuelajeja.

 

 

Arvaa miltä tuntuu vanhemmasta kun näen että tuleva koululiikuntapäivä ahdistaa tyttöä jo päiviä ennen liikuntapäivää. On usein jäänyt kotiin jännittäessään niin paljon että tullut pahoivoivaksi pystymättä syömään mitään ennen liikuntatuntia. 

Tekisi mieli mennä pyyhimään liikuntasalin lattia liikunnanopettajalla.

Ennen kuin pyyhit opella lattiaa, niin oletko ottanut häneen yhteyttä ja pyytänyt puuttumaan mahdolliseen kiusaamiseen liikuntatunnilla? Tai voisiko ope omalla toiminnallaan muuten vaikuttaa siihen, ettei tytöstä tuntuisi niin pahalta olla liikuntatunneilla?

Muistan liikuntatunneilta parhaiten sen kun joku epäonnistui jossain joukkueurheilussa ja joukkueen parhaimmat lähes hyökkäsivät tämän epäonnistujan kimppuun. Oli todella rankkaa haukkumista mutta myös tönimistä. Opettaja ei tietenkään puuttunut asiaan millään tavalla ja nämä kiusaajat saivat seuraavallakin kerralla valita joukkueet.

Silloin tällöin oli poikien kanssa yhteinen liikuntatunti, ja aina joitakin tyttöjä ahdisteltiin. Huutelua, takapuolen puristelua, pukuhuoneisiin väkisin tunkemista jne. Opettajaa ei tämäkään häirinnyt. Olen ollut huolestunut aina kun mediassa on ehdotettu tyttöjen ja poikien liikunnan yhdistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan liikuntatunneilta parhaiten sen kun joku epäonnistui jossain joukkueurheilussa ja joukkueen parhaimmat lähes hyökkäsivät tämän epäonnistujan kimppuun. Oli todella rankkaa haukkumista mutta myös tönimistä. Opettaja ei tietenkään puuttunut asiaan millään tavalla ja nämä kiusaajat saivat seuraavallakin kerralla valita joukkueet.

Silloin tällöin oli poikien kanssa yhteinen liikuntatunti, ja aina joitakin tyttöjä ahdisteltiin. Huutelua, takapuolen puristelua, pukuhuoneisiin väkisin tunkemista jne. Opettajaa ei tämäkään häirinnyt. Olen ollut huolestunut aina kun mediassa on ehdotettu tyttöjen ja poikien liikunnan yhdistämistä.

Joo ei missään nimessä yhdistetä tyttöjen ja poikien liikuntaa! Minulla on myös kokemusta ilkkumisesta poikien taholta, kun erään kerran pelattiin jalkapalloa tyttöjen ja poikien sekajoukkueissa. Poikien mukanaolo toi lisäksi sellaisen oman jännitysmomenttinsa, että mokailin koko ajan, kun olin niin hermostunut.

Pahimpia liikunnan opettajia ovat entiset kilpaurheilijat jotka ei ihan päässeet lajinsa huipuiksi. Sadistinen luonne yhdessä omaan epäonnistumiseen takaa lapsille tuskaiset liikuntatunnit. Mukavinta oli yksi vuosi yläasteella kun käsityön opettaja tuurasi liikunnassa. Sai tehdä suunnilleen mitä halusi kunhan liikkui ja teki jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla ne matikan ja enkun tunnit ovat joidenkin lasten mielestä kiusaamista. Ikinä ei osaa tehdä tehtäviä ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kokeista tulee vitosta ja kutosta.

Lukuaineita ei voi tuossa asiassa verrata liikuntaan, koska liikunta on (varsinkin pojilla) ns. sosiaalisesti arvostetumpi aine.

Jos joku poika saa kutosia matikasta tai enkusta, ei sitä yleensä pidetä oppilaiden keskuudessa nolona asiana, sille itsekin virnistellään. Jos joku ei osaa liikuntatunneilla, se on laskee kyseisen oppilaan nauttimaa arvostusta/kunnioitusta aika paljon.