Lue keskustelun säännöt.
Mitä olet menettänyt äitiyden vuoksi?
Kommentit (28)
En koe menettäneeni mitään, mutta saaneeni tosi paljon.
Lasten olessa pieniä olin tein myös ratkaisun verkostoitumatta jäämisestä. Verkostoituminen kohdallani olisi tarkoittanut toistuvia iltamenoja. Halusin mieluummin olla perheeni kanssa. Jossain määrin tämä vaikutti uraani, eli se olisi ollut verkostoitumisen, eli kissanrisitiäisissä juoksemisen ansiosta nousujohteisempi.
Valinta oli kuitenkin omani, joten se ei ole kaduttanut mitenkään. Suhteet lapsiin ovat edelleen hyvin läheiset, joten omasta mielestäni tein oikean ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että mielenrauhani. Lapsiansa rakastaa niin valtavasti, että alinomaa saa olla murehtimassa sitä ja tätä.
Pari kaveria. Toisen menetys harmittaa enemmän, toisen vähemmän. Itseäni lähinnä vain hämmentää miten joku voi ottaa nokkiinsa esim. siitä kuinka monentena on listassa nimeltä "Kenelle kerron raskaudestani ensimmäisenä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenrauhan, se oli hyvin sanottu jossakin edellisistä viesteistä. Myös uskon, että elämä kantaa, koska yhtä lastani se ei kantanutkaan. Toisaalta olen saanut lasten kautta niin paljon, ettei kaduta ollenkaan. Harva kai voi elää elämäänsä menemättä jollakin tapaa rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe että olisin menettänyt mitään, enkä koe äitiyttä kohtaloksenikaan, osa elämääni se on ja kai siihen elämääni olen melko hyvin sopeutunut.
En ole menettänyt mitään. Itse halusin lapsen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mjaa, ehkä hermot ja mielenrauhan :D vakavemmista meni terveys. Tai lähinnä jalat ei pelaa enää oikein.
Kaiken kanssa oppii elämään. Ja onneksi on hyvät kipulääkkeet :)
En mitään, yhtikäs mitään. Olen saanut paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään en ole menettänyt. Paljon olen saanut.
Rahat.
Oman elämäni.
Lukuisia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan lapsosiani, mutta jos voisin uudelleen valita, niinjäisin lapsettomaksi.
Menetin mieheni, harrastukseni, vapauteni. Henkisen hyvinvoinnin.
Täällä kirjottaa nyt 27 vuotias nuorehko äiti, jolla on 1,5 vuotias lapsi. Ja kyllä, hän jää ainokaiseksi. Enempään ei omat rahkeeni riitä.
Rakastan lastani yli kaiken ja antaisin vaikka oman henkeni hänen puolestaan, antaisin mitä vaan! Hän on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut <3
Tästä kaikesta huolimatta olen myös menettänyt paljon... Oman menettänyt täysin oman aikani. Käytännössä sellaista ei ole ollenkaan. Lapsi on hyvin vaativa ja esimerkiksi joka päivä hän ei nuku päiväunia. Hänellä on paljon allergioita ja ensimmäistä kertaa elämässäni joudun miettimään ruokailuja TODELLA tarkkaan.
Olen menettänyt myös asioita, joista ennen nautin todella paljon. Kotia ei pysty pitään siistinä, harvoin jaksan laittautua (muutaman tunnin yöunilla ei vaan jaksa!), en käy enää juuri missään (koska en jaksa!!), ihmissuhteita on mennyt poikki, sosiaalinen elämä on jäänyt täysin ja talous on mennyt todella tiukille.
Kaikesta tästä huolimatta rakastan lastani yli kaiken <3 Mutta tässäpä siis tämä, rehellinen vastaus!
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lapsosiani, mutta jos voisin uudelleen valita, niinjäisin lapsettomaksi.
Menetin mieheni, harrastukseni, vapauteni. Henkisen hyvinvoinnin.
Näin. Vapauden ja vartalon menetys vituttaa eniten. Jos nyt saisin valita, jäisin velaksi.
Sileän vatsani. Se on täynnä raskausarpia. Pieni menetys siitä mitä lapset ovat antaneet minulle.
Mun mielestä elämän tarkasteleminen siinä mielessä, että kun on valinnut asian x, on menettänyt asian a ja b, on aika turhaa.
En mitään. Tulin äidiksi ekan kerran 19-vuotiaana ja lapsia on kolme. Olin ehtinyt bilettää omiksi tarpeiksi. Alle kolmekymppisenä olin opiskellut ja luonut uraa. Nyt, 44-vuotiaana olen vielä riittävän nuori matkustamaan ja harrastamaan, lapset on muuttaneet pois. Lasten isä on hoitanut lapsia siinä missä minäkin, aina olen voinut lähteä vaikka pikkureissulle kavereitteni kanssa ja tiedän että hommat hoitui kotona. Sama toisinpäin, mies on saanut harrastaa ja reissata jos siltä tuntuu.