Tallentavan digiboksin ja parisuhteen yhteensopivuusongelmat.
Jurgenilla on asiaa.
Katsoimme tänään kihlattuni kanssa nauhalta taannoin töllöstä ulospuskeneen, pitkästyttävän, Ö-luokan komedian. Olen hieman eri mieltä komedian määritelmästä, sillä ainoa hauskaksi kokemani hetki elokuvan aikana oli se, kun määrittelemätön setä sanoi sanan 'pippeli'.
Tätä kauheutta vielä kestääkin kerran viikonlopun aikana, (kunhan saa vetää salaa navetassa ne jokakeskiviikkoiset didgeridoo-filosofi-vassari-perskännit) mutta elokuva-antielämyksen jälkeen havaitsin jotain atomien liikkeen pysäyttävää.
Digiboksimme tallennustila on täynnä kaikkea naiseni nauhoittamaa, epämaskuliinista kissanoksennusta, kuten pehmopornografisia rakkauselokuvia, kahden pikogramman annoksiin keskittyviä kokkiohjelmia, sinkkuelämiä, sinkkueläimiä, Yle Teeman sietämättömiä taidepläjäyksiä sekä viihteellistä katastrofifiktiota jokaisesta mahdollisesta asiasta, joka vain yksittäisen jenkkikäsikirjoittajan mieleen sattuu juolahtamaan seitsemän viikon ryyppyputken aikana. Tallennustilaa boksissamme on arviolta 17 kertaa kymmennen potenssiin kuusi teratavua.
Minä, talon voimakkain olento, olen suorastaan nöyrtynyt tallennukseen liittyvissä asioissa. Olen nauhoittanut koko haitek-digiboksimme elinkaaren aikana yhden ohjelman. Yhden todella rakkaan sellaisen. Kyseessä on eräs Sinkkulaiva-sarjan ikimuistoisimmista ja liikuttavimmista jaksoista. Tuossa jaksossa esiintyvä noin 35-vuotias mies sai x-hypyillään ja nousuhumalaisella verbaalisuudellaan minut miettimään uudelleen elämääni, hiukkasfysiikan standardimallia ja oikeastaan koko universumia systeeminä.
Voitte varmaan arvata. Tässä tallennuskansiota selatessani huomasin, että kaiken sen skeidan joukosta (jota tässä on mahdotonta edes luetella) oli deletoitu yksi ohjelma. Kyllä, Sinkkulaiva-menestyssarjan episodi pii kertaa neeper plus melkein kakskytviis. Se oli jumalauta minun ohjelmani! Minun jokaviikkoinen mielenkohoittajani, jonka pystyin aina tarvittaessa toistamaan kevyellä ranneliikkeellä. Runkatessa joutuu tekemään saman satoja kertoja, eikä mielihyvä ole edes verrattavissa tuon episodin seuraamiseen.
Nyt olen aika rikki. Minun on pakko miettiä tarkoin, miten voisin jatkaa yhteiseloa tämän käsittämättömän, kylmän, piittaamattoman ja lattialle ripulipaskomiseen verrattavissa olevan teon jälkeen.
-Jurgen, xx vuotta