Mitä tunteita sinussa herättää ihminen, joka näyttää usein aidosti iloiselta, ystävälliseltä ja onnelliselta?

Itse olen tuollainen lähes aina. Töissä varsinkin. Ja kyllä minulla murheita on. Olen eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia, että ihan jo peruskäytöstapoihin kuuluu hymy ja ystävällisyys? Ei tulisi mieleenikään näyttäytyä muunlaisena ihmisten ilmoilla. Monen suomalaisen mielestä tämä tuntuu olevan teennäistä, ja ihminen on jotenkin aidompi jos jurottaa tai tylyttää.

Ystävällisyys kyllä, mutta esim. oma perusluonteeni on suhteellisen vakava. Ei pessimistinen, mutten toisaalta hymyile luonnostani tai ole sellainen iloisen positiivinen ilman erityistä syytä.

Turha demonisoida toisaalta aivan tavallista peruskohteliasta käyttäytymistä, että se "ei riittäisi". Minun temperamenttini on rauhallinen ja varautunut, ei ekstrovertti ja pirskahteleva.

Mun mielestä ne iloiset, jotka ei tuo niitä muita puoliaan esiin, ei ole niitä aitoja positiivisia ihmisiä. Se on jotain roolin vetämistä. Aidot voi ja uskaltaa tuoda esiin sen oman haavoittuvuutensakin. Ja olla silti myönteisellä asenteella ja iloinen ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia, että ihan jo peruskäytöstapoihin kuuluu hymy ja ystävällisyys? Ei tulisi mieleenikään näyttäytyä muunlaisena ihmisten ilmoilla. Monen suomalaisen mielestä tämä tuntuu olevan teennäistä, ja ihminen on jotenkin aidompi jos jurottaa tai tylyttää.

Kyllä mäkin hymyilen esim. kaupankassalle tai tutulle jonka näen kadulla ja olen ystävällinen kaikille. En usko että Ap kuitenkaan tarkoitti tätä. Jotkut ihmiset on oikein erityisen aurinkoisia ilmestyksiä. Olemuksesta huokuu sellainen lämpö ja onni, mikä tarttuu myös muihin ihmisiin. Etkö muka tunnista tällaista ihmistyyppiä?

Eikö nämä ylipirteät ihmiset haali ympärilleen ihmisiä ja näistä imevät sen energian?

Vierailija kirjoitti:

Pari tällaista ystävääni on uskoutunut, että on raskasta, kun muut aina odottavat iloisuutta ja positiivisuutta.

Vähän sama. Olen ollut aika kauan masentuneena. Kukaan ei ole huomannut, joten olettavat ilmeisesti minun bilettävän niinä aikoina kun oikeasti makaan kotona pystymättä nousemaan sängystä. :/ 

Kaipuuta, että olisinpa minäkin tuollainen. Haluaisin hakeutua seuraansa. Kateellinen en ole, koska jos ihminen on aidosti iloinen ja onnellinen se on ansaittua. Siis hänelle.

Tai hyvä vakimuna. Kyllä silloin hymyilyttää ja hyräilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin asiat kunnossa. Silloin kun on vakipillua, niin itsekin on enemmän tai vähemmän sellainen. Mies

Vierailija kirjoitti:

Pari tällaista ystävääni on uskoutunut, että on raskasta, kun muut aina odottavat iloisuutta ja positiivisuutta.

Sitten he eivät ole aidosti iloisia ja ystävällisiä ja onnellisia, vaan luulevat vain olevansa ja peilaavat itseään muihin sen luulon varassa. Sääli heille. Koska ihmisen pitää saada tuulettaa huonotkin fiilikset, kun niitä kerran on. Aidosti iloinen tuulettaa ilman turhaa syyllisyyttä tai sitten hän ei tunne huonoja fiiliksiä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin asiat kunnossa. Silloin kun on vakipillua, niin itsekin on enemmän tai vähemmän sellainen. Mies

Hyvä analyysi tuo, että on varmaan asiat kunnossa, se on varmastikin pitkälti totta. Mutta varmaan vähän sellaisilla fiksummilla ihmisillä täytyy olla paljonkin enemmän, kuin että on vakimunaa/pillua, että asiat ois kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ne iloiset, jotka ei tuo niitä muita puoliaan esiin, ei ole niitä aitoja positiivisia ihmisiä. Se on jotain roolin vetämistä. Aidot voi ja uskaltaa tuoda esiin sen oman haavoittuvuutensakin. Ja olla silti myönteisellä asenteella ja iloinen ja onnellinen.

Oman haavoittuvuutensa näyttäminen ei kuulu normaalin kanssakäyntiin tuttujen, puolituttujen tai ventovieraiden kanssa. Todella kiusallista kun joku leväyttää koko haavoittuvuutensa kaikkien nähden esille. Jollakin tapaa myös loukkaavaa ajatella, että ne muut vetäisivät roolia. Miksi kaikki haluaisi näyttää intiimeimmät puolensa kenelle tahansa. Niitä puolia näytetään lähimmille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mun mielestä ne iloiset, jotka ei tuo niitä muita puoliaan esiin, ei ole niitä aitoja positiivisia ihmisiä. Se on jotain roolin vetämistä. Aidot voi ja uskaltaa tuoda esiin sen oman haavoittuvuutensakin. Ja olla silti myönteisellä asenteella ja iloinen ja onnellinen.

 

Oman haavoittuvuutensa näyttäminen ei kuulu normaalin kanssakäyntiin tuttujen, puolituttujen tai ventovieraiden kanssa. Todella kiusallista kun joku leväyttää koko haavoittuvuutensa kaikkien nähden esille. Jollakin tapaa myös loukkaavaa ajatella, että ne muut vetäisivät roolia. Miksi kaikki haluaisi näyttää intiimeimmät puolensa kenelle tahansa. Niitä puolia näytetään lähimmille ihmisille.

 

Olen eri mieltä. Miksi haavoittuvaisuuden näyttäminen on sinusta kiusallista? Parhaat ihmiset ovat juuri sellaisia, jotka tuntevat itsensä niin hyvin, että arvostavat itseään niin paljon, että kykenevät eräänlaiseen intiimiyteen monenlaisissa tilanteissa. Toki liikeneuvottelut ja monet muut vastaavat tilanteet ovat paikkoja, joissa ei, mutta muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ne iloiset, jotka ei tuo niitä muita puoliaan esiin, ei ole niitä aitoja positiivisia ihmisiä. Se on jotain roolin vetämistä. Aidot voi ja uskaltaa tuoda esiin sen oman haavoittuvuutensakin. Ja olla silti myönteisellä asenteella ja iloinen ja onnellinen.

Oman haavoittuvuutensa näyttäminen ei kuulu normaalin kanssakäyntiin tuttujen, puolituttujen tai ventovieraiden kanssa. Todella kiusallista kun joku leväyttää koko haavoittuvuutensa kaikkien nähden esille. Jollakin tapaa myös loukkaavaa ajatella, että ne muut vetäisivät roolia. Miksi kaikki haluaisi näyttää intiimeimmät puolensa kenelle tahansa. Niitä puolia näytetään lähimmille ihmisille.

Olen eri mieltä. Miksi haavoittuvaisuuden näyttäminen on sinusta kiusallista? Parhaat ihmiset ovat juuri sellaisia, jotka tuntevat itsensä niin hyvin, että arvostavat itseään niin paljon, että kykenevät eräänlaiseen intiimiyteen monenlaisissa tilanteissa. Toki liikeneuvottelut ja monet muut vastaavat tilanteet ovat paikkoja, joissa ei, mutta muuten.

Tunnen myötähäpeää ihmisiä kohaan jotka tilittävät elämänsä draamoja työpaikan kahvihuoneessa ym. paikoissa lähes tuntemattomille. Mieluummin feikkaa iloisuuden kuin kaataa paskansa muiden päälle.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ne iloiset, jotka ei tuo niitä muita puoliaan esiin, ei ole niitä aitoja positiivisia ihmisiä. Se on jotain roolin vetämistä. Aidot voi ja uskaltaa tuoda esiin sen oman haavoittuvuutensakin. Ja olla silti myönteisellä asenteella ja iloinen ja onnellinen.

Oman haavoittuvuutensa näyttäminen ei kuulu normaalin kanssakäyntiin tuttujen, puolituttujen tai ventovieraiden kanssa. Todella kiusallista kun joku leväyttää koko haavoittuvuutensa kaikkien nähden esille. Jollakin tapaa myös loukkaavaa ajatella, että ne muut vetäisivät roolia. Miksi kaikki haluaisi näyttää intiimeimmät puolensa kenelle tahansa. Niitä puolia näytetään lähimmille ihmisille.

Olen eri mieltä. Miksi haavoittuvaisuuden näyttäminen on sinusta kiusallista? Parhaat ihmiset ovat juuri sellaisia, jotka tuntevat itsensä niin hyvin, että arvostavat itseään niin paljon, että kykenevät eräänlaiseen intiimiyteen monenlaisissa tilanteissa. Toki liikeneuvottelut ja monet muut vastaavat tilanteet ovat paikkoja, joissa ei, mutta muuten.

 

Tunnen myötähäpeää ihmisiä kohaan jotka tilittävät elämänsä draamoja työpaikan kahvihuoneessa ym. paikoissa lähes tuntemattomille. Mieluummin feikkaa iloisuuden kuin kaataa paskansa muiden päälle.

 

Saat olla siitä mitä mieltä haluat, mutta tässä ketjssa ei ollut kyse hyvän olon feikkaajista.