Mitä tunteita sinussa herättää ihminen, joka näyttää usein aidosti iloiselta, ystävälliseltä ja onnelliselta?

Tulee tosi kateellinen olo...kuka jaksaa aina olla iloinen ja pirteä ja hymyillä...en minä ainakaan...

"Vau, olisinpa tuollainen". Pikkuhiljaa sinne pääsemässä; kovan työskentelyn tulos. 

Minulle tulee hyvä mieli ja saatan jopa rohkaistua juttelemaankin tuollaiselle ihmiselle oma-aloitteisesti jos sattuu olemaan edes jollain tavoin tutuhko tyyppi. On ihan kivaa saada välillä osakseen iloisiakin ilmeitä, varsinkin naisilta, eikä aina niitä oksennusilmeitä.

Terveisin Naispelko22

Tulee itsellepaljon parempi ja kevyempi olo jos viettää enemmän aikaa tuon tyyppisen ihmisen seurassa.

Tuollainen ihminen tekee minutkin iloiseksi.

Tunnen muutaman sellaisen. He ovat aidosti ja liioittelematta todella positiivisia ihmisiä. Tuntuu kuin aurinko astuisi huoneeseen heidän kanssaan.

Hymyileviä ihmisiä näkee valitettavan harvoin. Kun sellaisen kohtaa, päivä on pelastettu.

Epäystävällisyyteen törmää melkein useammin kuin aitoon ystävällisyyteen. Niinpä sitä sitten arvostaakin.

Sellaisen ihmisen seurassa on varmaan mukavaa. :) Hyväntuulisuus tarttuu!

Pari tällaista ystävääni on uskoutunut, että on raskasta, kun muut aina odottavat iloisuutta ja positiivisuutta.

Itse oon aika lailla peruspessimisti, aina negatiivinen enkä tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ja olen onnellinen näin. Musta on kuitenkin ihana nähdä jos joku toinen on aidosti iloinen ja osaa tuoda sen onnellisuutensa näin esille - ihmiset kun ovat erilaisia. 

Sellainen ainainen tekopirteys on sitten asia erikseen toki.

Ihailen!

Mulle tulee heti ajatus, että kerro mikä on sun salaisuus..! Mua joskus harmittaa, kun olen perusluonteeltani pohdiskeleva/vakava. Olen hyväntuulinen ja optimistinen enkä mikään hankala valittaja, mutta olis ihanaa olla se josta joku sanoo just jotain sellaista, että "oli kuin aurinko alkais paistaa kun tulit" tms. :)

Hei ootas, on musta joskus sanottu jotakin sellaista, olin iloisessa huppelissa joten olin vähän irtautunut normaalista minästäni! Harmi kun en tarkalleen ottaen muista mikä kehu se oli, kun olin juonut...

Oletteko tietoisia, että ihan jo peruskäytöstapoihin kuuluu hymy ja ystävällisyys? Ei tulisi mieleenikään näyttäytyä muunlaisena ihmisten ilmoilla. Monen suomalaisen mielestä tämä tuntuu olevan teennäistä, ja ihminen on jotenkin aidompi jos jurottaa tai tylyttää.

Varmaankin asiat kunnossa. Silloin kun on vakipillua, niin itsekin on enemmän tai vähemmän sellainen. Mies

Ajattelisin, että hän on ehkä vähän vajaa ;D

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia, että ihan jo peruskäytöstapoihin kuuluu hymy ja ystävällisyys? Ei tulisi mieleenikään näyttäytyä muunlaisena ihmisten ilmoilla. Monen suomalaisen mielestä tämä tuntuu olevan teennäistä, ja ihminen on jotenkin aidompi jos jurottaa tai tylyttää.

Minua on kuvailtua teeskentelijäksi ja kaksnaamaiseksi, koska olen iloinen. Mutta olen ollut samanlainen aina ja ne jotka tuntevat minut lapsuudesta asti tietävät että se on mun perusluonne.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia, että ihan jo peruskäytöstapoihin kuuluu hymy ja ystävällisyys? Ei tulisi mieleenikään näyttäytyä muunlaisena ihmisten ilmoilla. Monen suomalaisen mielestä tämä tuntuu olevan teennäistä, ja ihminen on jotenkin aidompi jos jurottaa tai tylyttää.

Itse vedän aina ihan perusilmeellä, harmi vaan, että se on hieman surullisen/vihaisen näköinen. Tekohymy huulillani näyttäisin lähinnä vajaalta (vajaammalta kuin normaalisti) ja teeskentelijältä.

Terveisin Naispelko22

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tietoisia, että ihan jo peruskäytöstapoihin kuuluu hymy ja ystävällisyys? Ei tulisi mieleenikään näyttäytyä muunlaisena ihmisten ilmoilla. Monen suomalaisen mielestä tämä tuntuu olevan teennäistä, ja ihminen on jotenkin aidompi jos jurottaa tai tylyttää.

Jos menee tollasena muuten vaan-iloisena ympäriinsä, niin saa ihmisiltä kommenttia, että ootpas hyvällä tuulella ja kyselevät mikäs noin hymyilyttää. Se huomion keskipisteenä olo voi rasittaa, helpompi olla naama peruslukemilla.

Alko itkettään . Oon just tollanen ilonen ja positiivinen. Jaksan aina tsempata kavereita. Mutta, ihmiset luulee, että mulla ei oo murheita eikä vaikeuksia elämässä. Onhan mulla, en vaan voi niistä kellekkään kertoa :(

Vierailija kirjoitti:

Pari tällaista ystävääni on uskoutunut, että on raskasta, kun muut aina odottavat iloisuutta ja positiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Oletteko tietoisia, että ihan jo peruskäytöstapoihin kuuluu hymy ja ystävällisyys? Ei tulisi mieleenikään näyttäytyä muunlaisena ihmisten ilmoilla. Monen suomalaisen mielestä tämä tuntuu olevan teennäistä, ja ihminen on jotenkin aidompi jos jurottaa tai tylyttää.

 

 

Jos menee tollasena muuten vaan-iloisena ympäriinsä, niin saa ihmisiltä kommenttia, että ootpas hyvällä tuulella ja kyselevät mikäs noin hymyilyttää. Se huomion keskipisteenä olo voi rasittaa, helpompi olla naama peruslukemilla.

Ei kai kukaan koko ajan hymyilekään, eikä sellaista oletetakaan. Mutta hyväntuulinen, ystävällinen voi olla, ilman kestohymyäkin.

Mä oon sellanen ihminen. On ollu tosi raskasta aiemmin, olin 4 vuotta masentunu ja nyt viime vuosina päässy eroon siitä. Sen jälkeen osaa arvostaa elämän pienii asioita, sitä että aurinko paistaa, raitista ilmaa, kun herää aamulla pirteenä yms. Siis ihan perusjuttuja jotka tekee joka päivä onnelliseks. Ystävät on huomannu tän muutoksen, ja kaikki on sanonu et se on hyvä juttu. Masentunu ihminen tartuttaa sen pahan olon muihin, onnellinen ihminen hyvän olon. 

Tän viestin pointti oli et te joilla on paha olo ja toivoisitte olevanne positiivisia ja ilosia ihmisiä: ihan kaikki on mahdollista! Joku päivä pääsette siitä pahasta olosta pois, ja sillon osaatte arvostaa kaikkee arkista, jollon elämä on parempaa kuin ikinä :)

koitetaan kaikki keskittyä elämän valosiin ja hyviin asioihin. Kaikilla on huonoja päiviä, eikä aina jaksa olla ilonen, mut jos koittaa keskittyä kaikkeen hyvään, se palkitsee ihan varmasti!

Riippuu aivan omasta mielialasta, millaisia tunteita se herättää. Jos olen itsekin aika hyvällä tuulella, niin se vahvistuu, kun näen iloisia ilmeitä. Mutta jos minulla on kunnon känkkäränkkäpäivä - niitäkin on - niin joskus mieli tekisi motata moista virnottajaa pataan. Tuntuu, että siinä taas yksi vähän "onnellinen" tallustelee kylällä.