Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu kunnianhimon puute?
17.10.2015 |
Onko opittua, kasvatuksen tulosta vai luonteenpiirre? Itselläni ei ole oikein koskaan ollut kunnianhimoa, ja vähän se asia vaivaa minua. En kärsi sitä noin periaatteessa, mutta välillä ajattelen että ehkä sitä kuitenkin pitäisi olla... Onko minussa jokin vialla?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani sen on henkisen kehityksen tulos. Nuorempana olin erittäin kunnianhimoinen ja tein kahmalokaupalla tötä tavoitteideni eteen. Onni jäi silti uupumaan.
Olisikohan minullakin vähän näin... Lapsena minulta vaadittiin paljon, ihan liikaa. Ainoastaan kympeistä kehuttiin. Jotenkin jossain vaiheessa ehkä vaan väsyin? En jaksanut enää yrittää, koska mitä vanhemmaksi tulin, sitä vaikeampi se 10 oli saada, olla luokan paras jne...
Olen kyllä monen mielestä varmasti alisuorittaja. Teen koulutusta vastaamatonta työtä, ja opiskelujakin olisin voinut/voisin edelleen jatkaa paljon pidemmälle, mutta kun sellaista paloa ei vain ole. Pidän itseäni ihmisenä, joka on tyytyväinen vähään, mutta onko se kuitenkin huono asia? -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla kyse myös siitä, että osaa nauttia siitä mitä on ja elää hetkessä, eikä koko ajan tavoittele jotain enemmän. Joidenkin mielestä tämä on ehkä laiskuutta, kunnianhimon puutetta ja kykyjen haaskaamista. Itse pidän tärkeämpänä rauhallista perhe-elämää kuin esim. jatkuvaa nousua työelämässä.
Omasta kaveripiiristä kaikkein onnettomimpia tuntuvat juurikin olevan ne yksilöt joita on"siunattu" korkealla kunnianhimolla.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kyse myös siitä, että osaa nauttia siitä mitä on ja elää hetkessä, eikä koko ajan tavoittele jotain enemmän. Joidenkin mielestä tämä on ehkä laiskuutta, kunnianhimon puutetta ja kykyjen haaskaamista. Itse pidän tärkeämpänä rauhallista perhe-elämää kuin esim. jatkuvaa nousua työelämässä.
Mulla taitaa olla näin :)
Elän hetkessä, elämä on tässä ja nyt.
Ehkä se on myös elämänarvoista kiinni. Itselleni tärkeintä on perhe ja se että saan olla kotona lasten kanssa.
Työ ura ei ole koskaan kiinnostanut joten en siihen sen kummemmin ole panostanut. Minulla on kuitenkin kaksi ammattia joista toinen työllistää juuri sen verran kuin itse haluan töitä tehdä. Matalapalkka aloja molemmat.
Panostan sitten senkin edestä perheeseen ja siihen että lapset voi hyvin.
Miksi pitäisi himota kunniaa? En ole ikinä ymmärtänyt, saati sitä, että tuollainen piirre on yleisesti arvostettu. Maailmassa pitäisi olla ehdottomasti enemmän ihmisiä, jotka eivät himoitse kunniaa!
Omalla kohdallani sen on henkisen kehityksen tulos. Nuorempana olin erittäin kunnianhimoinen ja tein kahmalokaupalla tötä tavoitteideni eteen. Onni jäi silti uupumaan.