Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työkaveri raivostui kun kysyin onko harrastanut liikuntaa, mitä helkkaria?
17.10.2015 |
Tyyppi on mulle työkavereista se läheisin, minun lisäkseni ainoa nuorempaa polvea edustava tyyppi. Pääasiassa ollaan tekemisissä kuitenkin vain töissä, joskus ollaan käyty kahvilla mutta harvemmin eikä enää aikoihin. Välit ovat kuitenkin mielestäni olleet oikein hyvät.
Noh, perjantaina tämä kaveri pohti että pitäisikö käydä työterveydessä kun hartiaseutu on ollut pari viikkoa tosi jumissa. Lounaspöydässä istui muitakin ja kaikki olivat sitä mieltä, että tuskin siitä haittaakaan on. Kysyin sitten kuitenkin, että oletko koittanut venytellä tai käynyt vaikka sauvakävelyllä tai jossain jumpassa (työnantajalta saa liikuntaseteleitä, eli ei ole hintakysymys) ja kerroin, että itselläni moiset vaivat ovat oikeastaan loppuneet kokonaan, kun aloitin säännöllisen liikunnan. Tyyppi hurjistui aivan silmissä ja oikeasti huusi minulle, että "ja missähän helvetin välissä mä kävisin jossain liikkumassa?". Nappasi tarjottimensa jolla oli vielä ruokaa ja lähti pois. Itse otin suunnitellusti vähän saldovapaata pe-iltapäivänä joten en häntä enää sinä päivänä nähnyt.
Miten ihmeessä reagoin maanantaina, kun näen tyypin taas? Kuin mitään ei olisi tapahtunut (ei todellakaan ole hänelle ominaista tuollainen...) vai kysyn että mistä silloin kiikasti? Kyseessä on lapseton ja parisuhteeton ihminen, viiden lapsen yksinhuoltajalta olisin tuollaisen reaktion voinut ymmärtääkin.
Kommentit (36)
Työkaverisi reaktio vaikuttaa henkisesti epätasapainoisen ihmisen reaktiolta. Ei kukaan revi persettään tuollaisesta kysymyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei se mitään auttaa yrittänyt, eikä kertonut omista kokemuksistaan, vaan besserwisseröi vain että toinen on laiska paska jonka pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa
Voi kun on muutamilla vellihousuilla kolahtanut nilkkaan.
Hihi .. ;)
Kysymysten muotoon piilotetut ohjeet antaa hiukan kuvan besserwisseristä joka haluaa olla vain utelias toisten elämästä olematta kuitenkaan aidon kiinnostunut tai empaattinen. Enemmin kannattaa kerto omista kokemuksista ilman kysymyksiä, "viime keväänä kun mulla oli hartiat oikein jumissa huomasin että venyttely helpotti sitä..."
Tuossa vaiheessa en enää palaisi asiaan uudestaan ellei sitten työkaveri itse halua asiaa uudelleen nostaa esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se mitään auttaa yrittänyt, eikä kertonut omista kokemuksistaan, vaan besserwisseröi vain että toinen on laiska paska jonka pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa
Voi kun on muutamilla vellihousuilla kolahtanut nilkkaan.
Hihi .. ;)3
En tiedä miksi lyötyä pitäisi lyödä lisää. Toivottavasti elämä kohtelee sinua ja läheisiäsi hyvin ja säästytte ylikuormitustilanteilta jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se mitään auttaa yrittänyt, eikä kertonut omista kokemuksistaan, vaan besserwisseröi vain että toinen on laiska paska jonka pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa
Voi kun on muutamilla vellihousuilla kolahtanut nilkkaan.
Hihi .. ;)3
En tiedä miksi lyötyä pitäisi lyödä lisää. Toivottavasti elämä kohtelee sinua ja läheisiäsi hyvin ja säästytte ylikuormitustilanteilta jatkossakin.
No voi hyvänen aika. Se oli ihan normaali kysymys. Jotkut ne lukee rivien välistä pikkasen liikaa. Ja jos olisi kertonut omista kokemuksista, sitten valitettaisi että aina kääntää kaikki asiat itseensä eikä kiinnosta toisten ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan tavallinen maanantaina. Turha tehdä tuosta sen suurempaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on lapseton ja parisuhteeton ihminen, viiden lapsen yksinhuoltajalta olisin tuollaisen reaktion voinut ymmärtääkin.
Tästä päätellen olet hieman yksinkertainen ihminen ja annoit palautteenkin varmaan kunnon besserwisser-tyyliin.
Ihan vain esimerkkinä - lapsettomalla voi olla vaikka sairas lähiomainen hoidettavana tai muita kiireitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ap:n tapaa esittää kysymys eikä ap itse ainakaan pysty rehellisesti kertomaan, miltä se saattaa kuulostaa, mutta sen tiedän, että on olemassa sellainen kaikentietävien joukko, joka onnistuu pienillä eleillä, ilmeillä ja silmien pyörittelyllä saamaan aikaan tosi pahan mielen. Sellainen, jolla on vaikeaa, voi sitten kilahtaa ihan pienestäkin ja näennäisesti mitättömästä syystä, kun sitä vihjailevaa käytöstä on jatkunut pidempään.
Esimerkkinä kerron oman työpaikkani reippaasta liikkujasta. Hän on erittäin tervehenkinen, antaa mielellään neuvoja niin liikkumisesta ja syömisestä, on käynyt joitain ohjauskurssejakin ja siis erittäin ammattitaitoisen kuuloinen henkilö. Olen keskustellut hänen kanssaan aiheesta ja tiedän, että hän tietää paljon. Mutta hänen tapansa on tosiaan linkittää aivan kaikki vaivat suoraan liikunnan tai terveellisen ravinnon puutteeseen - ja varmasti on (osittain) oikeassakin mutta se ei silti anna sille kipuja/sairauksia valittavalle hyvää mieltä. Eräs työkaverini on ollut erittäin stressaantunut ja on saanut ihan fyysisiä oireitakin, hän ei ole voinut pitkään aikaan harrastaa liikuntaa ja varmaan syömisissäkin on parantamisen varaa, kun kilojakin on tullut reipasta tahtia. Stressiä on lisännyt lapsen ja miehen sairastuminen ja oman perussairauden löytyminen. Näistä hän on ollut avoin työpaikallakin, kun on selvästi fyysisestikin huonovointinen. Tämä liikunnasta innostunut työkaveri jaksaa lähes joka tapaamisella kysellä, joko olet alkanut liikkua, ei saa keksiä tekosyitä ja usein vihjailee työpaikkalounaankin vääränlaisesta koostumuksesta.
Minusta tuo kiinnostus toisen valintoihin alkaa hipoa jo kiusaamista. Kun on selvää, että toisella on voimavarat kaikin puolin vähissä, niin on turha jankuttaa, ettei silloin pysty pysymään terveellisissä valinnoissa, vaikka ne ehkä sitä huonoa oloa parantaisivatkin. Eräs toinen työkaveri kerran jo tälle liikuntavimmaiselle puuskahtikin, että anna jo olla ja silloin saatiin kuulla, miten hän vain vilpittömästi yrittää auttaa.
Ehkä olit oikealla asialla ja työkaverisi reagointi oli kohtuuton. Parasta unohtaa koko juttu ja olla jatkossa tarjoamatta neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on lapseton ja parisuhteeton ihminen, viiden lapsen yksinhuoltajalta olisin tuollaisen reaktion voinut ymmärtääkin.
Tästä päätellen olet hieman yksinkertainen ihminen ja annoit palautteenkin varmaan kunnon besserwisser-tyyliin.
Ihan vain esimerkkinä - lapsettomalla voi olla vaikka sairas lähiomainen hoidettavana tai muita kiireitä.
Jos on "työkavereista läheisin" ja välit ovat sellaista luokkaa että on vapaa-ajallakin kahviteltu, niin eiköhän noista sairaista hoidettavista lähiomaisista tietäisi. Aina av:lla nousee esiin tämä, että "mitä jos sillä olikin terminaalisyöpä ja kolmas kives ja lapsi kuollut ja salainen avomies sairastunut skitsofreniaan", mutta oikeasti todennäköisin syy on jotain ihan muuta. Vastaaja 15 osui varmaan aika oikeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan jaa yksityisasioitani töissä.
Mun on ollut pakko kertoa töissä, vaikka en olisi halunnut. Juuri tällaisten ap:n ja puolustelijoiden vuoksi. Ei saa tilaa ja ymmärrystä ellei kerro avoimesti, vaikka asia ei niille kuuluisi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo reaktio ap:n työkaverilta. Jos on jokin vaikea vaihe omassa elämässä menossa, olisi fiksua tuon purkauksen jälkeen se ap:lle kertoa ja pahoitella tiuskimistaan. Itse ap:na kysyisin kahden kesken maanantaina työkaverilta, että mikäs se perjantain juttu oli, jäi harmittamaan, koska ei ollut tarkoitus loukata. Ja kysyisin suoraan, että onko muitakin huolia. Jos työkaveri vielä tämänkin jälkeen tiuskien poistuisi, niin antaisin varmaan hetken olla ihan omissa oloissaan.
Tuohan on ihan totta mitä ap on todennut niska-hartia-seudun vaivoista. Ei kai sitä aikaa yhtään sen enempää ole rampata lääkärillä, fyssarilla tai hierojalla kuin olisi venytellä tai nostella vartti kotona käsipainoja iltaisin. Ja jos työkaveri olisi nämä kaikki kokeillut, olisi ap:kin varmasti harmitellut mukana, että onpas pirulliset niskavaivat ja seuraavaksi työterveyteen. Ja jos ihan sympatiaa vaan haluaa, niin sitäkin voi pyytää. ;) Itse kilahdan äidilleni, myönnän, kun hän tarjoaa aina ratkaisuksi liikkumista ja terveellisesti syömistä. Aina. Kun joskus vain haluaisi, että hän sanoisi jotain kannustavaa tai ihailevaa. :) Mutta en kehtaisi työkaverille kilahtaa vastaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollut pakko kertoa töissä, vaikka en olisi halunnut. Juuri tällaisten ap:n ja puolustelijoiden vuoksi. Ei saa tilaa ja ymmärrystä ellei kerro avoimesti, vaikka asia ei niille kuuluisi mitenkään.
Eli ajattelet, että sinun täytyisi saada tiuskia ja vetää herneitä nenään tai sinua pitäisi kohdella silkkihanskoin ilman syytä? Ihme touhua. Kyllä ihmisille täytyy jollain tavalla kertoa, että raskasta on, ei kukaan lue ajatuksia. Ei ole pakko kertoa mitä on tapahtunut, voi ihan vaan sanoa, että on raskas henkilökohtainen asia meneillään, voi olla hieman hajamielinen tai itkuinen tai vetäytyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No harrastaako se tyyppi normaalisti liikuntaa? Jos ei, neuvo vähän ärsy. Jos joo, on joku syy miksei nyt pysty ja ärsyttää häntä itseäänkin.
Vierailija kirjoitti:
No harrastaako se tyyppi normaalisti liikuntaa? Jos ei, neuvo vähän ärsy. Jos joo, on joku syy miksei nyt pysty ja ärsyttää häntä itseäänkin.
Ja kolmas vaihtoehto, että liikunta ei ole auttanut.
Alue: Aihe vapaa
Tätä en ole ikinä voinut ymmärtää. Itse kun olen ratkaisukeskeinen, niin sellainen ihme voivottelu ja sympatia ovat täysin yhdentekeviä. Onneksi työkaverit eivät ole tuollaisia vinkujia, vaan ongelma ratkaistaan. Tyhjänpäiväistä tuollainen voivottelu.