Halutaanko enää omaa omakotitaloa, koiraa, autoa ja kaksi lasta?

Vierailija

Olenkohan ainut, joka nykyisin ajattelee näin. Lapsena haaveilin siitä, että minulla olisi iso hieno omakotitalo ja oma auto, jolla pääsisi paikkoihin. Nyt aikuisena käytän mieluusti busseja, koska auto on kallis ja en edes oikein välitä ajamisesta. En enää haaveile edes omakotitalosta, vaikka yksityisyydestä pidänkin. En vaan halua pistää jotaijn järkyttävää summaa johonkin taloon, jonka omistaisin, kun voin aivan hyvin asua vuokrallakin. Lapsiakaan en halua, kauhea rahasyöppö ja estävät matkustelua ja mahdollista työmatkailua. Eläimistä puhumattakaan.

Onko ihmisille enää haaveissa tuo perus omakotitalo, auto, kaksi lasta ja koira? Onko ihmisten haaveet jo muuttuneet ja jos on, niin miksiköhän näin on käynyt?

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Minulla on samat ajatukset, paitsi lemmikkejä kyllä haluan (kohtuudella).

Asuin 19-vuotiaaksi asti omakotitalossa, joten se on jo "nähty" ja koettu, niin hyvässä kuin pahassa. Aikuisikäni olen asunut kerrostaloasunnoissa, mieluiten mahdollisimman korkealla ja isossa kaupungissa (Lontoo ja Sydney pari vuotta). Olen nyt kolmekymppinen ja asun jälleen Suomessa, kerrostalossa.

Rakastan luontoa ja tykkään vierailla vanhempieni luona nauttimassa omakotitalon iloista (yksityisyys, oma kasvimaa, oma iso piha), mutta en sellaista asumismuotoa toivo itselleni. Paitsi, jos voitan lotossa ja hankin merenrantahuvilan jostain ulkomailta ;)

Lapsia en ole koskaan halunnut eikä autoakaan ole koskaan kaivattu.

Vierailija

Minun unelma: kissa, koira, kerrostalokaksio (/-kolmio), viihtyisä työ, samanhenkiset ystävät, mielekkäät harrastukset (paljon matkustelua), hyvä terveys. Muuta en tarvitse.

Vierailija

Omakotitaloon ei ole varaa, sitä paitsi sellaisen ylläpitoon, pihahommiin ja remppaamiseen menee aivan tajuttomasti aikaa. Koko ajan on jotain pientä laitettavaa ja valmista ei tule koskaan.

Autoa ei tarvitse, jos asuu suurehkossa kaupungissa, jossa on toimiva julkinen liikenne. Autokin kallis, epäekologinen ja suhteellisen turha muutenkin.

Lapsia en ole koskaan halunnut. Rajoittavat omaa elämää, ovat kalliita ja niihin pitää sitoutua vähintään pariksi kymmeneksi vuodeksi.

Kissan voisi hommata, koirista en ole koskaan välittänyt pahemmin.

Mielenkiintoinen työ, hyvät ystävät ja hauskat harrastukset - siinäpä avainasiat kivaan elämään!

Vierailija

Omakotitalo ei enää ole suomalaisten unelma. 

Mä halusin asunnon vanhasta talosta vanhasta kaupunginosasta. Sain sen. 

Halusin yhden lapsen, sain neljä.

Yhden koiran sijaan otettiin kaksi.

Autoista olen aina tykännyt, ja tietysti sellaisia on ollut useita, yksi kerrallaan tosin. 18-vuotiaasta saakka.

Sitä saa mitä tilaa, joskus enemmänkin.

Vierailija

Mun unelmat on muuttuneet myös,vaikka alussa toteutettiinkin se tyypillinen omakotitalo, auto ja perhe unelma. Omakotitalo olikin työläs ja aiheutti stressiä. Ei oltukaan pihanlaitosta ja hoidosta niin innostuneita kuin luultiin. Lumityöt talvella ja ainaiset pienet korjaustyöt rassasivat. Muutettiin kerrostaloon. Elämä muuttui. Isolla parvekkeella olikin mukavaa juoda kahvia ja rentoutua. Auto on ja sillä pääsee viikonloppuisin mukaviin paikkoihin, luonnonhelmaankin, mutta asuminen kaupungissa on ihanaa. Illalla tykkään katsoa kaupunginvaloja ikkunoista. Asumme ihan keskustassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan ainut, joka nykyisin ajattelee näin. Lapsena haaveilin siitä, että minulla olisi iso hieno omakotitalo ja oma auto, jolla pääsisi paikkoihin. Nyt aikuisena käytän mieluusti busseja, koska auto on kallis ja en edes oikein välitä ajamisesta. En enää haaveile edes omakotitalosta, vaikka yksityisyydestä pidänkin. En vaan halua pistää jotaijn järkyttävää summaa johonkin taloon, jonka omistaisin, kun voin aivan hyvin asua vuokrallakin. Lapsiakaan en halua, kauhea rahasyöppö ja estävät matkustelua ja mahdollista työmatkailua. Eläimistä puhumattakaan.

Onko ihmisille enää haaveissa tuo perus omakotitalo, auto, kaksi lasta ja koira? Onko ihmisten haaveet jo muuttuneet ja jos on, niin miksiköhän näin on käynyt?

Haaveilin tuosta 20-vuotiaana. Nyt 30-vuotiaana haaveilen pois omakotitalosta. Tavoitteena kerrostalokolmio hyvällä sijainnilla, autottomuus, lapsia jo 1, mutta enempää ei kyllä tule. Uskon, että elämäni olisi noin juuri hyvää. Olen nykyäänkin tyytyväinen, mutta kaipaan kaupungin sykkeeseen, ja nurkikonleikkuu kyllästyttää.

Vierailija

Kyllä kelpaisi omakotitalo peltomaisemalla, mutta ensin pitäisi löytää mies...

Koirankin voisi sellaiseen tilanteeseen sitten ottaa.

Autokin löytyy ja sellainen pitää olla, tykkään ajamisesta.

Lapsia on jo 3 ja hyvä niin. Lisää ei tarvitse ja yhtään en palauta :)

Nyt asun yh:na kerrostalokämpässä vuokralla eikä meillä ole lemmikkejä.

Vierailija

Ihmisistä on tullut mukavuuden haluisempia kuin joskus ennen.. tuo perus kuvio ei välttämättä  edesauta sitä..Lapset ,isot velat ym ym..

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat