Miksi ihminen, joka on vakavasti epäonnistunut jopa vanhemmuudessa

Hän näkee itsensä omin lasien läpi katsottuna. Sinun oman pään pyhä totuus ei ole koko kuva hänestä.

Itsensärakastamisen taito! Ihminen hyväksyys itsensä virheineen päivineen. 

Kyllä mä sanoisin että lastensa totaalinen hylkääminen ja oman hienon uuden elämänsä parissa hurvittelu on ehkä yksi pahimmista traumatisoivista asioista. Mutta kai mä olen vain vanhanaikainen.

Ehkä hän on epäonnistunut monissa asioissa juuri sen takia, ettei näe itsessään virheitä?

Miten on vakavasti epäonnistunut vanhemmuudessa? 

Mitä se tarkoittaa? Lapsi voi olla vankilassa, skitsofreenikko tai viiden lapsen isä kolmelle eri naiselle. 

En silti tekisi suoraviivaisia johtopäätöksiä ihmisen "epäonnistumisesta". Katsos, kun elämä heittelee.... 

No hylännyt lapsensa.

No miten on hylännyt lapsensa? Asuuko lapsi isänsä kanssa. Se ei ole hylkäämistä..

Mitä nyt hylkääminen sellaisen normaalin ihmisen mielestä tarkoittaa. Ei kuulu elämään, ei hoivaa, ei kehu, ei kiellä, ei huolehdi, ei kysele, ei kerro, ei halua viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, ei huolestu, ei valvo, ei vahdi. Ei mitään noista. Uusi hieno elämä, johon vaivalloiset taakat eivät kuulu.

No miten itse kuulut lasten elämään? Jollain tavalla erittäin läheisesti, koska muutoin et voi kyllä tietää.. Mikä uusi hieno elämä..

Kuulun lähipiiriin ja ikävä kyllä tiedän faktat.

Samaa olen ihmetellyt. Oman sädekehän kiilloitusta.

Kyllähän näkyvä perään itkeminen joskus loppuu, mutta ikuiseksi jää koruton tietoisuus siitä että kaikki muu oli paljon tärkeämpää ja hyvin meni vailla tunnontuskia.

up

Joko tuo nelosen ehdotus, että ei näe virheitään ja siksi epäonnistuu, tai sitten kun on niin epäonnistunut ettei kukaan muu kehu nii "pitää" kehua ite itseään mahdollisimman paljon. Tai ku tajuaa omat virheensä ja pelkää että muutkin huomaa ne, ellei pidä kulisseja yllä kehumaan itseään.