Sun rankka arkes on sun lasten ainoa lapsuus.

Vierailija

Lapsivapaa? Mitä helkuttia?

Kieltäni purren kuuntelin yhden yh-äidin valitusta siitä ettei ole saanut lapsivapaata moneen viikkoon. En voi käsittää tuota ajatusmaailmaa! Lapset eivät ole esim. työhön verrattava velvollisuus vaan se on elämäntapa. Mielestäni perheellisen ihmisen vapaa-aikaan lapset kuuluvat luonnollisesti. Eihän kukaan itke aviomiesvapaankaan perään. Mun arjen ulkopuoliseen elämään kuuluu ajan viettäminen ihmisten kanssa joiden seurasta nautin, omat lapset mukaanlukien.

Ei arjesta irtautumisen kuuluisi tarkoittaa sitä että lapset lykätään hoitoon saadeksemme "omaa aikaa". Jos on niin tällaisen elämäntavan perään, asiaa olisi kannattanut harkita jo ennen perheen perustamista.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Avaus on tympeää horinaa. Suurin osa vanhemmista kaipaa myös omaa aikaa. Se oma aika auttaa sitten olemaan paremmin läsnä niille lapsille muina päivinä. Ja "lykätä hoitoon", wtf. Lapsi kyllä tykkää muistakin ihmisistä kuin vanhemmistaan, ja se, että on muita hoitajia, on sille lapselle ainoastaan hyväksi. 

-

On todella vääristynyttä ajatella, että lapsi ei tarvitse muuta seuraa kuin ydinperheensä.

Vierailija

No jaa, onko täällä taas selittämässä joku, jolla se mies on vierellä auttamassa?

Kyllä se happihyppy YKSIN tekee jokaiselle terää, vaikka sitten vain tunnin kävelylenkki ulkona. Monella se "lapsivapaasta valitus" tarkoittaa juuri tätä. Olen yh, en valita ajasta, että en pääse yksin mihinkään. Mutta kaipaisin silti joskus sellaista hetkeä, että pääsisin johonkin yksin. Ja se johonkin on vaikka sitten kävelylle tai edes ruokakauppaan ilman seuralaisia. Ja tässä halussa ei mitään pahaa pitäisi olla.

Vierailija

Olipas ihanan syyllistävä pläjäys. Kyllä kaikki tarvitsevat itselleen tilaa ja aikaa. Siitä riippumatta onko parisuhteessa, lapsilla tai ilman. Aloitus kertoo lähinnä siitä, kuinka vähän sinulla on ymmärrystä ihmisiä kohtaan, joilla on eri lähtökohdat kuin itselläsi.

Vierailija

Jaa, kyllä mä kaipaan vapaata myös tuosta aviomiehestä. On aivan mahtava fiilis mennä vaikka kalastamaan. Ihan yksin. Saa olla siellä hiljaisuudessa ilman että kukaan höpöttää korvan vieressä tai on vaatimassa jotakin. Samaisesta syystä haluan ja tarvitsen myös lapsivapaata. 

Vierailija

Otsikosta olen samaa mieltä, oli siinä sitten sanaa rankka tai ei. Lapsivapaan viikonlopun toivominen ei sitä lapsen arkea pahenna, päinvastoin. Meillä ainakin lapset lähtevät innosta kiljuen mummin luo yökylään kun mummi pyytää.

On muuten mahtavaa olla silloin tällöin miehen kanssa ihan kahdestaan, vaikka ihan vaan kuunnellen hiljaisuutta kun sitä ei kotona muuten juuri koskaan ole. Ostetaan illaksi pullo punaviiniä tai vaikka kuoharia jos sille päälle satutaan, jotain hyvää syötävää, katsotaan ehkä leffaa, pelataan jotain lautapeliä - ihan rauhassa. Päivällä saatetaan käydä kaupungilla "pariskuntakävelyllä", käsi kädessä niinkuin silloin joskus ennen lapsia. <3

On tietenkin ihanaa saada lapset sunnuntaina kotiin, parissa päivässä tulee jo ikäväkin! Meillä akut ladattuna, mummolla siinä vaiheessa latauksen tarpeessa ja lapset muuten vaan täynnä virtaa. :)

Yksinhuoltajille soisin lapsivapaata aikaa ihan erityisesti, heillä kun ei ole sitä toista vanhempaa jakamassa arkea.

Niin ja kyllä joskus on kiva saada myös aviomiesvapaata! Jos mies on vaikka kavereitensa kanssa viikonlopun reissussa, me kehitellään lasten kanssa jotain omia spesiaalijuttuja sille viikonlopulle. Kaikenlainen vaihtelu silloin tällöin piristää koko perhettä.

Vierailija

Mä niin nautin mun perhevapaasta ajasta. Kerran tai kaksi vuodessa kumpikin vanhempi saa pitkän viikonlopun ihan yksin tai itse valitsemassaan seurassa :)

Sillä aikaa lapsi saa toisen vanhemman jakamattoman huomion.

Voin hyvin kuvitella että yh on vielä tuskastuneempi jos ei saa yhtään hengähdystaukoa, mulla sentään on arjessa toinen aikuinen jonka kanssa purkaa väsymystä ja jakaa kuormaa.

Vierailija

No ei se sullakaan hyvin kulje, jos lapset ovat arjen ulkopuolista elämää :D Meidän muksut vaan on osa sitä arkea, mitä me elämme.

Vierailija kirjoitti:

Lapsivapaa? Mitä helkuttia?

Kieltäni purren kuuntelin yhden yh-äidin valitusta siitä ettei ole saanut lapsivapaata moneen viikkoon. En voi käsittää tuota ajatusmaailmaa! Lapset eivät ole esim. työhön verrattava velvollisuus vaan se on elämäntapa. Mielestäni perheellisen ihmisen vapaa-aikaan lapset kuuluvat luonnollisesti. Eihän kukaan itke aviomiesvapaankaan perään. Mun arjen ulkopuoliseen elämään kuuluu ajan viettäminen ihmisten kanssa joiden seurasta nautin, omat lapset mukaanlukien.

Ei arjesta irtautumisen kuuluisi tarkoittaa sitä että lapset lykätään hoitoon saadeksemme "omaa aikaa". Jos on niin tällaisen elämäntavan perään, asiaa olisi kannattanut harkita jo ennen perheen perustamista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olipas ihanan syyllistävä pläjäys. Kyllä kaikki tarvitsevat itselleen tilaa ja aikaa. Siitä riippumatta onko parisuhteessa, lapsilla tai ilman. Aloitus kertoo lähinnä siitä, kuinka vähän sinulla on ymmärrystä ihmisiä kohtaan, joilla on eri lähtökohdat kuin itselläsi.

Miksi pitäisi ymmärtää, minä en edes halua ymmärtää, ap:n kuvaama yh luo todella huonon lapsuuden, sellaisia ne yh:t ovat, melkein kaikki. Joka lapsella eri isä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas ihanan syyllistävä pläjäys. Kyllä kaikki tarvitsevat itselleen tilaa ja aikaa. Siitä riippumatta onko parisuhteessa, lapsilla tai ilman. Aloitus kertoo lähinnä siitä, kuinka vähän sinulla on ymmärrystä ihmisiä kohtaan, joilla on eri lähtökohdat kuin itselläsi.

Miksi pitäisi ymmärtää, minä en edes halua ymmärtää, ap:n kuvaama yh luo todella huonon lapsuuden, sellaisia ne yh:t ovat, melkein kaikki. Joka lapsella eri isä.

Höpsis pöpsis.

Vierailija

" Eihän kukaan itke aviomiesvapaankaan perään. "

Minä kyllä itken. Ihanaa, kun mies on välillä työreissuilla. "Joudun" olemaan työssäni niin sosiaalinen, että kaipaan välillä edes muutamaa iltaa yksin. Nuo illat menee tapittaessa telkkaria ja ihan vaan nukkuessa.

Vierailija

Osittain samaa mieltä aloituksen kanssa mutta koen kyllä, että ihminen tarvitsee omaa aikaa - oli se sitten vaikkapa töitä, puutarhahommia, lenkki tai lehden lukeminen kuulokkeet korvilla.

En myöskään syyllistä niitä, jotka valittavat arjen rankkuutta. Moni kuvittelee, että kun on jotain valinnut, pitäisi olla ikuisesti tyytyväinen. Ei se näin mene. Välillä tulee vastaan tilanteita, joita ei ole pystynyt ennakoimaan villeimmissä kuvitelmissaankaan ja silloin saa valittaa ja purnata.

Siitä tosin en pidä, että on olemassa kasvava perheellisten määrä, joka yrittää maksimoida omaa aikaansa aivan kuin se lasten kanssa olo olisi jotain erittäin vastenmielistä. Tiedän perheitä, joissa lapset ovat isovanhemmilla kaikki viikonloput ja asialla kehuskellaan, kun kuvitellaan että tärkeintä on se oma vapaa-aika. Omaa aikaa on hyvä ottaa silloin tällöin mutta ei se saa olla tärkeintä ja ainoaa onnellista aikaa tai jotain on pahasti pielessä.

Vierailija

Kyllä useimmat haluaa olla välillä rauhassa. Useimmat (ei kaikki) saa olla rauhassa illalla kun lapset nukkuu, mutta moni haluaa enemmänkin, vaikka mennä ulos yksin.

Samaa mieltä olen siitä, että arjestakin pitäisi voida nauttia, ja arkeen voi keksiä pientä juhlaa ja muuta kivaa lasten kanssa. Yksi asia mikä vanhemmille on raskasta, on se, että lastenhoitoon on nykyään niin kovat vaatimukset, että jo einesruoan ostaminenkin on noloa. Joskus pitäisi heittää kovat laatuvaatimukset nurkkaan ja muistaa pitää hauskaa. 

Vierailija

Voi miettiä onko parempi sitten viettää aikaa vaan lastensa kanssa ilman mitään omaa ja tympääntyä täysin vai viettääkö välillä omaakin aikaa. Kaikki eivät sitä tarvitse, mutta se ei tarkoita etteikö kukaan saisi tarvita. Minä kaipaan ajoittain aikaa ihan pelkästään kavereiden kanssa ja silloin tällöin kahden miehen kanssa. Jos en saisi niin paljoa kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa kuin nyt, kaipaisin sitäkin. Jokainen tärkeä ihminen ansaitsee aikaa niin, että voin keskittyä häneen täysin. Ja minä kaipaan sitä, että voi käydä joskus keskustelun niin, ettei huomiota tarvitse jakaa, koska täytyy katsoa samalla lapsen perään. Samalla tavalla se lapsikin saa usein jakamattoman huomioni, miksi muut olisivat niin paljon vähemmän tärkeitä, etteivät saa sitä koskaan? Tai minä? Kyllä minäkin kaipaan ajoittain sitä, että kysytään mitä minulle kuuluu ja minulla on kunnolla aikaa vastata ja toisella kuunnella. Enkä kaikesta edes keskustelisi lapsen kuullen. Näistäkin asioista pitäisi olla oikeus puhua.

Tietty on eroa siinä kuinka usein tällaista aikaa ottaa. En kaipaa sitä joka viikko tai edes kuukausittain. Mutta hulluksihan sitä tulisi täysin ilman. Kun saan tämän tarpeen täytettyä, jaksaa olla läsnä lapselleen. Ei itseään tarvitse hukata lapsen tulon jälkeen. Sinä saat toki itsesi uhrata jos niin haluat. Älä vaadi samaa muilta. Lapsi on jo suuri ja järjettömän tärkeä osa elämääni, en osaisi elääkään ilman. Mutta silti minäkin olen olemassa omine tarpeineni. Jos muutaman kerran vuodessa lapsi on hoidossa tai isänsä kanssa kahden kotona, ei hän tikki mene. Saattaapa jopa nauttia siitä, että saa kahdenkeskistä aikaa isänsä tai mummon kanssa, kun en ole "sekoittamassa pakkaa" (lapsi tuntuu preferoivan kuitenkin minua kun olen paikalla, vaikka nauttii muustakin seurasta).

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat