Opiskelevan etävanhemman lähes mahdoton järjestää inhimilliset olosuhteet lapsille

Edellisestä työstä tuli lähtö jo v. 2014, ja kun uutta työtä ei löytynyt niin päätin sitten kouluttautua uudelleen. Minulla on kaksi lasta, 13- ja 8vuotiaat, ja aina on eletty kädestä suuhun. Miehelle ja minulle tuli ero, ja minun piti muuttaa pois. Olen käytännössä tyhjän päällä, rahaa menee elämiseen. Mies tekee pienipalkkaista työtä, saa elarit, lapsilisät ja muut tuet, elelee ihan ok mukavasti 4h vuokra-asunnossa lasten kanssa. Mun rahat riittävät nippa nappa kuppaiseen kaksioon. Kyseessä omaehtoinen opiskelu, saan tt-tukea. Käytännössä jo tämä kaksioni on liian kallis asunto.

Lapset yllättäen ei halua käydä mun luona, enkä halua tavata heitä exän luona (hällä jo uus kumppanikin). Lapset saattaa käydä kylässä, mutta esim heidän vanha kerrossänky ei enää nukkumapaikaksi kelpaa. Nuorempi pakotetaan joka toinen vkl luokseni, ottaisin useamminkin vaan lapsi ei halua koska ei ole omaa huonetta. Ja tämä kaksio on PIENI, vain 37m2. Ei viihdy ollenkaan.

En oleta että elämääni maksettasiiiin, halusin vain että ymmärrättä tämän puolen asioista. Tiedän useita muitakin etävanhempia joilla sama tilanne.