Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistä että kumpikaan vanhemmista ei halua ottaa lasta kotiinsa?
02.10.2024 |
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, jossa ex-vaimo uhkaili lasten antamisella sijoitukseen ja lasten isä puolestaan oli huolissaan, että jos hänestä tulee lähivanhempi, niin joutuu hyvästelemään vapaa-aikansa...
Lastensuojelu- ja sosiaalityötä tekevät, ja miksei muutkin asiasta tietävät ja elämänkokemusta omaavat:
Onko tuo kuinka yleistä, että pariskunnalla on yhteisiä lapsia, mutta esim. erotilanteessa kumpikaan ei halua heitä kotiinsa tai vastuulleen?
Tuntuu jotenkin tosi hurjalta ja kamalalta tilanteelta :-0
Kommentit (44)
Luin joskus lehtijutun, jossa kerrottiin että on aika yleistä (tai siis sosiaalityöntekijät ja nuorisotyöntekijät törmäävät tähän aika usein), että vanhemmat ovat eronneet ja perustavat tahoillaan uudet perheet. Se yhteinen lapsi kasvaa teiniksi, eikä hänelle tahdo löytyä kummankaan luota paikkaa. Varsinkin jos teini on teini eli äkäinen, vähän hankala ja hankkiutuu ehkä johonkin vaikeuksiinkin elämistä opetellessaan. Kumpikin vanhempi nostaa kädet pystyyn, ettei meille ainakaan voi tulla. Nuorisokodeissa on ilmeisesti aika paljon tällaisia nuoria. Omat kaksi lasta ovat teinejä ja vaikka ikä on haastava, niin myös näin kasvattajan näkökulmasta tosi ihana. Hirveän surullista, että nuoret joutuvat omien vanhempiensa hylkäämiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 4v kun mut otettiin huostaan. Mua raahattiin 12 vuotta laitosten ja sijaisperheiden välillä ja tapasin lapsen, jos toisenkin joilla ei ollut niitä välittäviä vanhempia.
Mistä pahvilaatikosta sinä heräsit?
Uusperhekuvioissa... ei nyt yleinen, mutta ei mitenkään harvinainenkaan.
Harva sitä suoraan sanoo, että ei halua lapsestansa huolehtia, mutta siihen keksitään sitten kaikenlaista muuta syytä, että miksi ei muka onnistu, vaikka ilmiselvää on, että äidille tai isälle tärkeämpää on esimerkiksi uusi kumppani, joka ei ehkä tule jostakin syystä juttuun lapsen kanssa.
Lapsia sijoitetaan sitten usein isovanhemmille tai muille sukulaisille, joskus lastenkotiin ja sijaisperheeseenkin.
Putte on esimerkki tällaisesta, voi tulla lapsesta suurmies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti lapset jo asuvat äidillä. Ja pitäisi asua äidillä, jos esimerkiksi tyttö tottunut asumaan siellä tai poika. Ehkä nuoret äidit kaipaavat myös lepoa ja taukoja. Yksin hoito on haastavaa. Ellei ole kiltti tyttö tyyliin ja yksi lapsi. Poika kaipaa isää kenties. Taloudellinen tilanne voi huolettaa osaa.
On tavallista, että uusperheen teini ei enää kiinnosta kumpaakaan vanhempaa. Yllättävän helposti ihmiset hylkäävät lapsensa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 4v kun mut otettiin huostaan. Mua raahattiin 12 vuotta laitosten ja sijaisperheiden välillä ja tapasin lapsen, jos toisenkin joilla ei ollut niitä välittäviä vanhempia.
En tarkoittanut tätä, vaan sitä, että vanhemmat noin niin kuin periaatteessa normaalia ihmisiä, eivät esim. narkkareita tai mielenterveyspotilaita, mutta eivät vain halua huolehtia omista lapsistaan koska uusi suhde, ura, haluavat harrastaa tms.
Ihminen on kyllä itsekäs ja mätä olio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tavallista, että uusperheen teini ei enää kiinnosta kumpaakaan vanhempaa. Yllättävän helposti ihmiset hylkäävät lapsensa :(
Yksi teinimme kavereista viettää aikaansa meillä aika paljon kun siellä kotona on no, vähän liian ahdasta.
Jos eläin ei halua tai osaa huolehtia jälkeläisistään, sitä pidetään luonnehäiriöisenä ja usein jopa lopetetaan tai ei ainakaan missään tapauksessa käytetä enää jalostukseen. Ihminen voi kieltäytyä hoitamasta lastaan tai hylätä lapsensa jopa kokoaan ilman mitään sen kummempia seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Putte on esimerkki tällaisesta, voi tulla lapsesta suurmies.
Pirni mies ja sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 4v kun mut otettiin huostaan. Mua raahattiin 12 vuotta laitosten ja sijaisperheiden välillä ja tapasin lapsen, jos toisenkin joilla ei ollut niitä välittäviä vanhempia.
En tarkoittanut tätä, vaan sitä, että vanhemmat noin niin kuin periaatteessa normaalia ihmisiä, eivät esim. narkkareita tai mielenterveyspotilaita, mutta eivät vain halua huolehtia omista lapsistaan koska uusi suhde, ura, haluavat harrastaa tms.
Ymmärrettävää, että sinun käsitys huostaanotettujen lapsien taustoista on hieman kapea, suurin osa on ihan tavallista perheitä, eikä vain päihde- tai väkivaltaperheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 4v kun mut otettiin huostaan. Mua raahattiin 12 vuotta laitosten ja sijaisperheiden välillä ja tapasin lapsen, jos toisenkin joilla ei ollut niitä välittäviä vanhempia.
En tarkoittanut tätä, vaan sitä, että vanhemmat noin niin kuin periaatteessa normaalia ihmisiä, eivät esim. narkkareita tai mielenterveyspotilaita, mutta eivät vain halua huolehtia omista lapsistaan koska uusi suhde, ura, haluavat harrastaa tms.
Ymmärrettävää, että sinun käsitys huostaanotettujen lapsien taustoista on hieman kapea, suurin osa on ihan tavallista perheitä, eikä vain päihde- tai väkivaltaperheistä.
Niin, yksi syy juuri nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että joidenkin uusperheiden vanhemmat itse tarjoavat hankalaa vanhasta liitosta syntynyttä murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi, kun nämä haluavat itse keskittyä uuteen perheeseen ja parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos eläin ei halua tai osaa huolehtia jälkeläisistään, sitä pidetään luonnehäiriöisenä ja usein jopa lopetetaan tai ei ainakaan missään tapauksessa käytetä enää jalostukseen. Ihminen voi kieltäytyä hoitamasta lastaan tai hylätä lapsensa jopa kokoaan ilman mitään sen kummempia seuraamuksia.
Ei vaan sen penikat annetaan jollekin toiselle elukalle hoitoon. Ei välttämättä ole edes samaa lajia.
Minä muutin mummille, kun äitini tapasi erään Matin jolle avioton lapsia oli häpeä. Isästäni minulla ei ole tietoa.
Sitä se on kun ihmiset alkaa parisuhteeseen vain parisuhteen vuoksi eikä oikeasti rakasta kumppaniaan. Niistä lapsista tulee vanhemmilleen hieman vieraita,vaikka rakkaita olisikin. Kukaan ei ikinä pysähdy miettimään miltä se tuntuu oikeasti kehossa ja mielessä kun sanoo rakastavansa lapsiaan tai edes mieti onko se koettu tunne edes rakkautta vai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
No minä en ainakaan halua. Lapsi on syntynyt raiskauksesta ja siittäjä on suorittanut minua kohtaan useita rikoksia, agitoiden lasta jo imeväisenä pahoinpitelemään minua. Tuollaisen lapsen lähelleni päästäminen - vaikka lapsi karmeaan isäänsä syytön onkin - olisi itselleni turvallisuusriski
Lapset ovat suomalaisille joku pyhä lehmä ja sokea piste. He eivät ole pyhimyksiä ja varsinkin, kun rikollisten ja pahojen vanhempien oikeuksia "kasvattaa" lapsiaan suojellaan, lapsistakin kasvaa pahoja. Sossutantat tästä itkevät, mutta näin on todellisuus. Minunkin tapauksessani, jos rikollinen ja väkivaltainen siittäjä olisi luopunut lapsen huoltajuudesta, olisin voinut harkita huoltajuutta. Tässä tapauksessa se olisi ollut minulle yhtä kuin itsemurha.
Kaikella kunnioituksella, kysyn: onko sinulta tutkittu synnytyksen jälkeistä masennusta ja lapsivuodepsykoosia? Suosittelen hakeutumaan hoitoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eläin ei halua tai osaa huolehtia jälkeläisistään, sitä pidetään luonnehäiriöisenä ja usein jopa lopetetaan tai ei ainakaan missään tapauksessa käytetä enää jalostukseen. Ihminen voi kieltäytyä hoitamasta lastaan tai hylätä lapsensa jopa kokoaan ilman mitään sen kummempia seuraamuksia.
Luonnossa nisäkäsnaaraat eivät hylkääkään poikasiaan kuin ääritapauksissa, esim. petoeläimen uhatessa emon henkeä. Nisäkkäillä siittäjät pysyvät kaukana emon touhuista. Koti- ja tuotantoeläimillä naaraita suojellaan nisäkkäiltä. Ihmisillä äidit on alistettu miesten seksiorjiksi ja lapset heidän leluikseen, mikä ei ole millään tasolla luonnollista. Äitejä pahoinpidellään ja r aiskataan äitiyshuollossa ja lapset viedään, jotta äiti saadaan rahaa tuottaviin töihin. Ihan turha kuvitella, että tällaisessa yhteiskunnassa kasvaisi terveitä tai onnellisia lapsia
Ihminen on selvinnyt simpansseista pisimmälle juuri siksi, että meillä on ollut heimossa muitakin hoitamassa lapsia kuin se pyhä ydinperhe, joka jakaa saman DNA:n.
Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun ettei kumpikaan vanhemmistani halunnut minua ja minut sijoitettiin isäni exälle ja sain rakastavan kodin.
Ja tiedän, että lapsia annetaan jopa huostaan uuden onnen tieltä.