Aikuisiän valinnat kaduttaa

Vierailija

Olen käsitellyt terapiassa paljon lapsuuttani ja kyennyt kohtaamaan menneisyyttäni. Taustalla mm. vanhempien juopottelua, riitelyä, isän alistavaa käytöstä äitiäni ja minua kohtaan, fyysistä kuritusta, koulukiusaamista..

Viime kerralla terppa kysyi, kuka olen nykyhetkessä, aikuisena naisena. Menin ihan puihin. Tuntuu, ettei minulla ole identiteettiä. Aikuisena olen etsinyt paikkaani ja opiskelen nyt kolmatta korkeakoulututkintoa. Sen sijaan, että näkisin aiemmat tutkinnot ylpeydellä saavutuksina, koen epäonnistumista. Epäonnistuin kahdella uralla. En tiennyt heti, mitä haluan elämässäni. Tuntuu, että en saisi haluta mitään. 

Olen naimisissa, ja terppa kyseli hääpäivästäni. Se tuntui kompromissilta. Mies oli töissä sinä päivänä ja huolestuin, että hän unohtaa koko siviilivihkimisen.

Kaverit, jotka olivat pienessä tilaisuudessa, eivät ole elämässäni enää. Olen vaihtanut paikkakuntaa ja tuntuu, että olen splitannut aikuiselämäni koulun ja paikkakunnan mukaan. 

Tuntuu, että olen tyhjää täynnä nyt kun en käsittele päivittäin lapsuusmuistojani. Ei ole identiteettiä.

Kommentit (15)

Vierailija

Vielä ei ole liian myöhäistä löytää omaa identiteettiä! Kyllä vielä saat selville mistä pidät, mitä haluat ja millainen olet, varsinkin terapian avulla. Pitää vain olla kärsivällinen, älä luovuta. Paljon tsemppiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vielä ei ole liian myöhäistä löytää omaa identiteettiä! Kyllä vielä saat selville mistä pidät, mitä haluat ja millainen olet, varsinkin terapian avulla. Pitää vain olla kärsivällinen, älä luovuta. Paljon tsemppiä!

Olisiko jotain kysymyksiä, joihin kaikki muut aikuiset osaavat vastata, paitsi minä?

Terapiassa aloitettiin esim. lempijuoma? Kahvi. Maidolla vai ilman? Maidolla. Entä sokeria? Ei. ;) Tuon pidemmälle en oikein tiedä..

Vierailija

No, on nuo nyt hiukan syvällisempiä kysymyksiä kuin kahvimaito... En varmaan itsekään olisi osannut niin nopeasti vastata, mutta voithan sä miettiä nyt rauhassa ja palata teemaan ensi kerralla. Tarkoitus varmaan oli saada sut miettimään asiaa. Sen sijaan, että ajattelisit niitä koulutuksia ja muita epäonnistumisina, niin voisit kyllä ottaa ne menestyksenäkin, koska vaikkei ne työt olisi olleetkaan sitä mitä odotit, niin onhan sulla nyt kuitenkin koulutusta jo ylenmäärin. Masentuneena kyllä tuntuu juuri tuolta, joten ehkä sun kannattaisi tarkistaa lääkitys myös, jos ei ala tuosta helpottaa pelkän terapian avulla.

Vierailija

Toivotaan että saat itsesi raiteilleen. Ei se ole maata kaatava asia että olet hankkinut uuden ammatin. Elämän aikana useammat joutuu lukemaan uuden ammatin ja usastikkin. Nykyisin elämänrytmi ja vaatimukset vain on sellaisia.

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, sillä olet upea ihminen ja sinulla on oikeus tehdä myös virheitä. Sillä virheetöntä ihmistä ei ole olemassakaan.

Älä elä menneisyydessä ota siitä opiksi, älä elä tulevaisuudessa odota sitä positiivisin mielin. Elä tässä ja nyt. Opettele että joka päivä etsit kaunista maailmasta ja kehut itseäsi vaikka pienistäkin asioista.

Kun löydät itsesi (useimmat löytää vasta viiskymppisenä) niin uskalla olla oma ihtesi.

Vierailija

Sama varmaan sen hääpäivän suhteen. Joskus tuollasessa nopeassa tilanteessa ei tule mitään positiivista mieleen, jos on ankea olo muutenkin. Iloisella mielellä varmaan muistaisit siitäkin jotakin mukavaa. Mulle on käynyt joskus ihan positiivista jutuista noin, kun joku on kysynyt sellasella hetkellä, kun kaikki asiat muutenkin vain itkettäisi... älä soimaa itseäsi turhaa siitä ainakaan.

Vierailija

Jotenkin tunsin itseni vahvaksi, kun olen saanut käsiteltyä lapsuuttani. Nyt tuo kysymys aikuisesta naisesta lamaannuttaa. 

Opiskelijana olen lähinnä miehen tulojen varassa. En ole ylpeä tilanteesta, mutta toisaaltä tämä on väliaikaista.

Hävettää, että olisi kykyjä ja potentiaalia, mutta en ole saanut oikeasti aikaan mitään. Näillä koulutuksilla olisi "pitänyt" jo tehdä jotain.

Hääpäivä oli ok, en ole koskaan ollut mitään romanttista tyyppiä joka olisi suunnitellut prinsessapukua koko ikänsä. Ehkä pelkään, että hääpäivä kuvastaa laajemmin suhdetta: mies on enemmän naimisissa työnsä kanssa kuin minun.

Lisäksi nuo katkenneet ystävyyssuhteet kertovat, miten en ole osannut ylläpitää ihmissuhteita muihin kuin mieheeni. Nyt on uusia kavereita, mutta he ovat tunteneet minut max. 2-3v. En oikein anna itsestäni mitään kavereille, olen jokin olkapää mutta en persoona.

Vierailija

Kaikki nuo asiat mitä olet kertonut, kahvimaidosta opiskeluihin, ovat osia sinusta. Hienoa, että käyt terapiassa ja pohditte nyt tätäkin asiaa. Minä en keittiöpsykologina osaa sanoa, kuin että mielestäni sinun pitäisi hyväksyä nuo elämäntarinaksesi, eikä mieltää epäonnistumisiksi. Helpommin sanottu kuin tehty, uskon sen! Olet kokenut jo paljon, mieti mitä kaikkea olet niistä oppinut? Miten aikuisiän kokemukset ovat kasvattaneet sinua ihmisenä? Millaisia tapoja sinulla on, millainen luonne olet? Mieti hyviä puoliasi, ja myös niitä kehitystä vailla olevia. Uskon että löydät pikkuhiljaa itsesi, tsemppiä! :)

Vierailija

Ehkä kannattaisi yrittää pohtia sitä, että monien mielestä aikuisuus ei ole sitä, että olisi jotenkin "valmis" - kaikki kasassa, koulutus, työ,1,7 lasta, koira, omakotitslo ja auto - tai että enää ei olisi muutosta ja kehitystä. Aikuisuus on sitä, että tietää, missä on nyt, mihin haluaisi olla menossa ja mitä voisi tehdä päästäkseen sitä kohti. Kyse ei siis ole saavutuksista, vaan itsensä tuntemisesta ja suunnasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaisi yrittää pohtia sitä, että monien mielestä aikuisuus ei ole sitä, että olisi jotenkin "valmis" - kaikki kasassa, koulutus, työ,1,7 lasta, koira, omakotitslo ja auto - tai että enää ei olisi muutosta ja kehitystä. Aikuisuus on sitä, että tietää, missä on nyt, mihin haluaisi olla menossa ja mitä voisi tehdä päästäkseen sitä kohti. Kyse ei siis ole saavutuksista, vaan itsensä tuntemisesta ja suunnasta.

Hyvä viesti! Lisäisin vielä, että ainakin itselläni oli nuorempana selvä suunnitelma elämälle ja kaikesta tiesi kaiken, myös itsestään. No, elämä onkin näyttänyt, ettei kaikki mene niinkuin toivoisi ja välillä on ihan okei hapuilla ja olla hukassa, ennen uuden tien löytymistä.

T. 13

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat