Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummat antavat enemmän sisältöä elämään: harrastukset vai lapset?
13.10.2015 |
Kummalle asialle kannattaa mielestänne nuoren aikuisen omistautua, jotta hän saisi elämästä eniten irti: ns. kutsumusharrastukselle (kilpaurheilu, taide, aktivismi) vai lasten hankinnalle ja perhe-elämälle? Millä perusteella? Kerään argumentteja kummankin vaihtoehdon puolesta.
(Oletamme tässä, että harrastus on siksi vaativa, että se sopii huonosti yhteen perheen perustamisen kanssa. "Ota molemmat!" ei siis kelpaa tähän.)
Kommentit (23)
Valitsisin lapset, mutta sen jälkeen sulla ei vähään(?) aikaan ole aikaa edes helpolle harrastukselle ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset varmaan antaa enemmän, pidemmän aikaa ja monipuolisemmin kuin yksipuolinen aikaavievä harrastus. Harrastuksen kanssa elämä on taatusti helpompaa kuin lasten.
Vierailija kirjoitti:
Lapset varmaan antaa enemmän, pidemmän aikaa ja monipuolisemmin kuin yksipuolinen aikaavievä harrastus. Harrastuksen kanssa elämä on taatusti helpompaa kuin lasten.
Millä perusteella näin? Minulle ainakin harrastukset ovat paljon antoisampaa kuin vanhemmuus olisi. Lasten hankkiminen on jokseenkin triviaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset varmaan antaa enemmän, pidemmän aikaa ja monipuolisemmin kuin yksipuolinen aikaavievä harrastus. Harrastuksen kanssa elämä on taatusti helpompaa kuin lasten.
Millä perusteella näin? Minulle ainakin harrastukset ovat paljon antoisampaa kuin vanhemmuus olisi. Lasten hankkiminen on jokseenkin triviaalia.
Millä perusteella itse ajattelet noin. Velan piti taas tulla aiheuttaan pahaa verta. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän niitä lapsia ole pakko hankkia. Jos on mielenkiintoinen harrastus, joka tuo paljon iloa elämään, niin miksi ei jatkaisi sen parissa. Ja voihan olla, että jossain vaiheessa tulee pettynyt olo, jos on jättänyt rakkaan harrastuksen ja huomaa ettei lapsiperhe-elämä sovikkaan itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset varmaan antaa enemmän, pidemmän aikaa ja monipuolisemmin kuin yksipuolinen aikaavievä harrastus. Harrastuksen kanssa elämä on taatusti helpompaa kuin lasten.
Millä perusteella näin? Minulle ainakin harrastukset ovat paljon antoisampaa kuin vanhemmuus olisi. Lasten hankkiminen on jokseenkin triviaalia.
Millä perusteella itse ajattelet noin. Velan piti taas tulla aiheuttaan pahaa verta. ohis
Pointtini on juuri se, ettei tuollainen yleispätevä väite pidä paikkaansa: on paljon ihmisiä, joille harrastukset ovat paljon antoisampia kuin vanhemmuus, ja minä olen vain esimerkki. Useimmat meistä jäävät uskoakseni lapsettomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on jokin intohimo elämässä, työ tai harrastus niin ehdottomasti se pitää laittaa etusijalle. Koska sen intohimon toteuttaminen ei vaan onnistu lasten kanssa niin ettei lapset kärsi, koska lapset tarvitsevat äidin aikaa ja läsnäoloa. Se, että joku ne lapset hoitaa ja vaatettaa ja huolehtii ei riitä, vaan äidin pitää aidosti olla läsnä lapsien elämässä.
Lapset ei kuitenkaan ole mikään must-juttu elämässä, vaan vapaaehtoinen valinta. Elämässä on paljon tärkeitä asioita, lapsien hankkiminen on vaan yksi näistä.
Minä valitsin opiskelun ja sittemmin työn. Harrastuksia ei ole enkä halua lapsiakaan mutta olin hyvä siinä mitä opiskelin ja nautin siitä. Nyt valmistuttuani sain kivan työn joka vastaa täysin toiveitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsin oman hevosen ja ratsastusharrastuksen. Koin hevosen minulle tärkeämmäksi kuin oman lapsen. Kaikille tämä ei sovi, mutta minulle oli paras ratkaisu.
Luokassa mahdottomat kysymykset vastata!
Tutkimus on intohimoni, mutta lapset olleet etusijalla kuitenkin. Lasketaanko tutkimus "harrastukseksi"?
Ehkä puhuisin mieluummin elämäntehtävästä. Jos harrastus siltä tuntuu, niin ei se enää harrastus ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä, pitääkö yövalvomisia, uhmakohtauksia, harrastuskuskauksia, murrosikäisen kiukutteluja, perhelomia ja jatkuvaa rahanmenoa antoisina asioina vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset varmaan antaa enemmän, pidemmän aikaa ja monipuolisemmin kuin yksipuolinen aikaavievä harrastus. Harrastuksen kanssa elämä on taatusti helpompaa kuin lasten.
Millä perusteella näin? Minulle ainakin harrastukset ovat paljon antoisampaa kuin vanhemmuus olisi. Lasten hankkiminen on jokseenkin triviaalia.
Lasten kanssa pääsee "harrastamaan" kaikenlaista vuosien varrella... hiekkakakuista kuorolauluun, saa käydä koulun uudelleen, elää teini-iän ilot ja surut.... sitten homma alkaa uusilla mausteilla isovanhempana. Kilpa-urheiluharrastuksessasi juokset sitä samaa rinkiä 10 vuotta ja sitten akillesjänne ei anna juosta enää metriäkään edes bussin perässä.
Itsellä on kouluikäinen lapsi... enkä todellakaan varauksetta suosittele vanhemmuutta kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ihan yksilöllistä, eikä toisen puolesta voi tietää mikä sopii. Mulle perhe oli ehdoton juttu ja olen onnellinen perhe-elämästä. Meidän lapset on jo teinejä ja voi että nautin heidän seurastaan! Yhdessä kokkaaminen, elokuvien katsominen, karaoken laulaminen, patikointi- ja hiihtoretket, mökkilomat, ihan parhautta. Rakastan lapsiani yli kaiken ja uskon, että kun mulle vanhuus koittaa, lapset pitävät yhteyttä ja käyvät katsomassa. Odotan jo mummonpäiviä, vaikka toivonkin siihen vielä jokunen vuosi menee.
Mulla on hyvä ystävä, joka valitsi harrastukset ja työn, hän on ihan onnellinen, mutta minusta hänen elämänsä vaikuttaa älyttömän tylsältä. Minä esim. rakastan joulua, sen tunnelmaa ja perheen yhdessäoloa, ystäväni taas on sanonut, että joulu on niin tylsää olla vain miehen kanssa kahdestaan, möllöttää kotona. Minusta on ollut ihanaa käydä muumimaailmassa, sirkuksessa, eläinpuistoissa, ihanaa lukea lastenkirjoja, pelata lautapelejä jne. Olen todella nauttinut äitiydestä, vaikka myönnän toki, että on ollut raskastakin, kuten kaikki äidit tietävät.
Kaikki eivät kuitenkaan nauti vanhemmuudesta, vaan kokevat sen lähinnä taakkana. Siksi on hyvä vähän pohtia ja tehdä valinta mikä tuntuu itselle sopivalta, ja hyvä että nykyään voi valita!
Jos tämä on sun arvomaailmasi, suosittelen kovasti että jätä ne lapset hankkimatta... keskity siihen harrastamiseen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä ystävä, joka valitsi harrastukset ja työn, hän on ihan onnellinen, mutta minusta hänen elämänsä vaikuttaa älyttömän tylsältä.
Lapsiperhe-elämä onnistuu harvinaislaatuisessa tempussa. Se on nimittäin samaan aikaan sekä tylsää että hankalaa.
Minulle harrastuksilla ei ole mitään arvoa jos ne eivät johda mihinkään. Eli kutsumusharrastusta ei minulle ole olemassa. Olen ollut nuorena jalkapallossa mukana ja voittanut kaikki mahdolliset palkinnot, karsiuduin kuitenkin maajoukkueesta joten en todellakaan jäänyt mitään mimmifutista pelailemaan - ei mitään merkitystä minulle. Jos urheilu ei kannata ammattimaiselle tasolle asti niin sillä ei ole minulle niin merkitystä, sitä voi tehdä silloin kun ehtii. Lapsista sen sijaan olen löytänyt sellaisen loputtoman ilojen lähteen. Näen kun lapsi kasvaa, kehittyy, oppii ja kaikki aiheuttaa minulle suunnatonta iloa ja onnea. Jokainen opittu asia on kuin turnausvoitto ja kultamitalli. Jos olisin pärjännyt urheilussa ja tullut ammattilaiseksi, voin kuvitella että tuntemukset olisivat olleet samat ja en olisi ehkä kaivannut lapsia elämääni, mutta minä en tyydy olemaan keskinkertainen missään ja mikään hiton HARRASTUS ei ole verrattavissa ihaniin lapsiini.
Vierailija kirjoitti:
Minulle harrastuksilla ei ole mitään arvoa jos ne eivät johda mihinkään. Eli kutsumusharrastusta ei minulle ole olemassa.
Minulle taas lapsilla ei ole mitään arvoa. Hassua, miten ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset varmaan antaa enemmän, pidemmän aikaa ja monipuolisemmin kuin yksipuolinen aikaavievä harrastus. Harrastuksen kanssa elämä on taatusti helpompaa kuin lasten.
Millä perusteella näin? Minulle ainakin harrastukset ovat paljon antoisampaa kuin vanhemmuus olisi. Lasten hankkiminen on jokseenkin triviaalia.
Olisi.... taas tälläinen turha viesti asiasta, josta ei mitään tiedä.
Alue: Aihe vapaa
Jos todella tuntee kutsumusta, kannattaa sitä seurata. Näin teki siskoni, jolla on erittäin mielenkiintoinen ja sangen epätavallinen (lapseton) elämä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään erityisiä intohimoja tai lahjakkuuksia, ja siksi se tavallinen perhe-elämä on sopinut oikein hyvin.