Gallup: Sisarusten sopiva ikäero?

on olleet 2v3kk ja 1v7kk; molemmat on sopineet meille loistavasti enkä osaa eroja sanoa mustasukkaisuudessa tai muussakaan koska lapset ovat yksilöitä. Reippaasti on pikkuinen otettu vastaan kummallakin kerralla.



Jotenkin ne muokkautuu kai aina sopiviksi perheelle, ja ikäerossa on hyviä asioita vaikka se olisi mikä.



Itsellä on nuorimpaan pikkusiskoon ikäeroa 11 vuotta, ja täytyy sanoa että etäisempiä olemme toisillemme olleet kuin lähellä syntyneisiin sisaruksiin vertaa.



äiti kolmelle

meille tulee 3 vuotta pojan ja vauvan ikäeroksi. Minusta se on hyvä koska ensin ootin esikoista,sitten imetin vuoden ja sitten halusin vielä vuoden olla ihan ilman raskaana oloa ja imetystä.nyt oon raskaana rv 6 ja tuntuu et nyt taas jaksaa.Minusta 1 vuotias on vielä liian pieni isosisarukseksi ja vaatii itsekkin vielä paljon syliä ja huolenpitoa.2 Vuotias on kanssa tosi pieni ja yleensä uhma on tässä iässä ainakin monilla tosi pahana.Joten 3 vuotta on paras minusta.Lyhemmällä ikäerolla lapsista voi tulla kyllä paita ja peppu mutta en mie ois jaksanu ja niin monesti olen huomannut perheitä joissa lyhyet ikäerot on niin et semmosta vuoden ikästä on kohdeltu ihan kuin isoa lasta ja jotenkin pahalta tuntuu kun lapsi yrittää syliin ja ei pääse.Sitten nuo 2 vuotiaat on ihan sama homma koska voin sanoa että 2 vuotias on niin pieni ja kun osaa ilmaista jo mielipiteitä hyvin muttei ymmärrä vielä kaikkea niin vauvan tulo voi olla hämmentävä ja laukaista uhman.Ei 3 vuotta ole iso ikäero.Mieti kun lapset on 6 ja 9 tai 3 ja 6.Siinä vain pystyy jo lapselle selittämään asioita ja lapsi osaa paremmin olla varovainen vauvaa kohtaan ja helpompi hoitaa.

...viitaten vastaajaan, joka on rv6 ja pitää tulevaa ikäeroa parhaana mahdollisena ilman päivänkään kokemusta ;-)





Tässä linkki parin viikon takaiseen, samaan aiheeseen:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6303689&p=&mpage=1&tmode=…



Itsekin laitoin sinne kokemukseni pienestä ikäerosta, joten en ala sitä tähän enää kirjoittamaan. Käypä lukemassa, tuohon pinoon tuli paljon vastauksia ;-) Toivottavasti linkki toimii...

mutta olen lukenut paljon kokemuksia ja nähnyt tapauksia.Minusta lapsen täytyy saada olla rauhassa ainakin 2v6kk ihan keskipisteenä.Tuo toinen keskustelu oli loistava ja monet oli siellä samaa mieltä kun minä mutta jokainen tyylillään.

Eli miksi esikon pitäsisi saada olla tietyn aikaa se ainoa lapsi, kun pikkusisarukset eivät koskaan saa sitä olla?

ja on ollut juuri sopiva meidän perheelle. Lapset nyt 1v11kk ja kohta 9kk. Tarkoituksella emme käyttäneet mitään ehkäisyä esikoisen synnytyksen jälkeen ja plussatestin tein esikoisen ollessa 6kk. Ei ole ollut yhtään mustasukkaisuutta ja nyt jo tytöistä on paljon seuraa toisilleen. Ja en todellakaan allekirjoita, että esikoisen muka pitää kasvaa liian nopeasti isoksi jos sisarus syntyy pienellä ikäerolla...ainakin meillä isompi tytöistä saa yhtä paljon syliä ja huomiota eikä tarvitse " olla iso" . Tietysti on välillä rankkaa, kun hoitaa kahta vaippaikäistä, mutta ei ollenkaan niin rankkaa, kuin mitä kaikki pelottelivat. Minulla ja siskollani on 1v3kk ikäeroa ja olemme todella läheisiä...sen takia toivoinkin, että omilla lapsillani olisi suht sama ikäero ja onneksi toiveeni toteutui:)

Lueskelin mielenkiinnolla tuota linkkinä ollutta aiempaa keskustelua ja muistelen että tästä on aiemminkin ollut puhetta eli OMATOIMISUUDESTA. Meillä on nyt vauva talossa ja uhmaikäinen 2v8kk poika, joka ei pue eikä riisu itse ja käyttää vielä vaippoja. Eli siinä mielessä mulla on täällä kaksi vauvaa. No, syö sentään itse. Lisäksi poika on tosi seurankipeä eikä juuri leiki yksinään. Eli sinänsä meidän tapauksessa ikäero olisi voinut olla pienempikin jos vaan olisi onnannut aiemmin. Kokemuksia tästä ikäerosta on muuten niin vähän etten oikein voi kommentoida.



(Ps. poikani on kuitenkin ihan ' normaali' eli ei kaikki tuonkaan ikäiset vielä ole kovin omatoimisia - varsinkaan pojat)

Synnyttäessä ei oikein tuntunut siltä, mutta muuten ei ole valittamista ollut. Eiköhän tämä ole näitä juttuja, että moni pitää sitä omalle kohdalle sattunutta ikäeroa parhaana.



Jokaisessa on puolensa. Elämä kaksosten kanssa on varmasti erilaista kuin esim. 3 vuoden ikäerolla olevien sisarusten kanssa, mutta ei noista kumpaakaan voi pitää helpompana tai vaikeampana. Hyvät jutut ja hankaluudet on erilaisia. Sitä paitsi lapset ovat persoonaltaan niin erilaisia, että se, mikä sopii yhdelle, ei varmaan sovi toiselle. Esimerkiksi meillä poika (eli 7 minuutin ansiosta isoveikka) on niin huomion kipeä ja ' itsekäs' , että on vain hieno juttu, että saa pienestä pitäen tottua siihen, ettei ole ainoa.



Eli meillä tuo 7 minuuttia on ollut paras mahdollinen ikäero. Varmasti hankalia päiviä ja hetkiä tulee, mutta niitähän riittää aina.



*Dummy + touhutoopet (9kk)*

mutta esikoinen on 6v ja vauvan laskettu aika meni jo...



näin raskausaikana tuo 6v on tuntunut ihan sopivalle, esikko on jo niin omatoiminen että tekee aamupalansa itse, tyyliin paahtoleipää tai muroja, jugurttia. minun ei tarvitse joka nälkään olla laittamassa evästä, ja voin aamullakin vielä maata sängyssä kun esikko nousee ylös. samoin päiväunet onnistuu hyvin ja tohdin jättää esikon vaikka olohuoneeseen videoita katsomaan siksi aikaa.



nythän sen sitten näkee kevään aikana miten tuo ikäero tulee toimimaan, sen ainakin tiedän että uhma jossain kolkuttelee... mutta onpa isosta siskosta oiva apu äitille, vie ja hakee vaippaa ja laittaa tuttia suuhun yms.



ensi syksynä sitte esikko menee aamuiksi eskariin ja minä jään kotiin puolivuotisen kanssa, sillai kiva että on sitten aamut omistettu vain vauvalle ja hänen kehityksensä seuraamiseen, konttaamiset ja kävelyn opettelut ym... ja esikoinen saa oman huomionsa sitten iltapäivällä kun vauva toivottavasti nukkuu päiväunet.

Mutta minusta alle kolme vuotta on hyvä ikäero. Eräs lääkäri sanoikin minulle että psykologisesti paras ikäero lapsille olisi tuo alle kolme vuotta. Vanhemmille taas voisi olla helpompaa jos esikoinen olisi vanhempi.



Poika on 2v kun kakkonen syntyy ja haluaisimme kolme lasta. Olen päättänyt että mahdollinen kolmonen tulee (jos on tullakseen) vajaa viisi vuotta kakkosen jälkeen.. Silloin siis alamme ehkä yrittämään.

lehtovi:

Eli miksi esikon pitäsisi saada olla tietyn aikaa se ainoa lapsi, kun pikkusisarukset eivät koskaan saa sitä olla?

***Itse asiassa todella hyvin sanottu... =)

Itselläni kolme sisarusta ja ikäeroa toisiimme on noin 2v. (siis mä olen vanhin ja nuorin on mua noin 4. nuorempi).

Hyvin ollaan kuulemma tultu toimeen, et vasta leikki-iässä/kouluiässä on ollu pientä kinaa... ns. normaalia sisarusten välistä nahisteluu... ;)

Ja edelleen tullaan hyvin toimeen... =)

kuopus syntyi kesällä jolloin esikoinen oli 4½ vuotta. Tämä ikäero on sillälailla hyvä että 4 vuotias on jo omatoiminen pukemisissa yms. asioissa, mutta muuten ovat niin erimaailmoista ja vaativat niin erinlaista huomiota että varsinkin kun esikoinen jäi myös kotihoitoon niin itsellä on pahamieli kun ei ole oikein aikaa antaa huomiota kummallekkin. esikoinen tykkäisi pelata pelejä ja sellaista mutta ei onnistu silloin ku vauva on hereillä. tai minä ainakin koen hankalaksi tämän asian. Vauvan kun nukkuu niin ulkoilemme silloin esikoisen kanssa. Jos olisi pienempi ikäero olisi edes vähän helpompaa ollan lapsien kanssa yhdessä näin kotosalla. Nyt esikoiselle olisi kivointa olla jossain päiväkodissa osa-aikasena ainakin kun kotona ei ole kavereita.



esikosta on kyllä paljon apua. tuo vaippoja, tuttia, juottaa tuttipullosta. Leikkiikin vauvan kanssa mielellään piilosta ja tykkää hänestä ihan hirmuisesti. Hyvä puoli on sekin että on ollut kuitenkin ihanaa olla taas enemmän esikoisen kanssa ja huomata miten isoksi hän onkaan kasvanut. ja hän sai olla pitkään se ainoa äidin ja isin lellikki. Alkuun olikin kamalaa mustasukkaisuutta ja meillä ainakin kaikkein kamalin uhmakin on ollut tossa 4 vuoden ikäisenä.



Itse en ole kamalan läheinen ollut koskaan itseäni 6 vuotta vanhemman isosiskoni kanssa. ei ole mitään yhteistä ollut oikein koskaan kun ikäeroa on niin paljon. toivon ettei omat lapset olisivat jatkossakin läheisiä. Jos saisi valita, niin yrittäisin saada lapsen vähän pienemmällä ikäerolla, jotain 3 vuotta ehkä. :)



tämäkin riippuu niin lapsista ja äidistä (ja isistäkin) miten asian kokee. toiselle sopii paremmin isompi ikäero ja toiselle pienempi.



sekavaa sepustusta



shania82 ja poika 7,5kk ja tyttö 5v.

on iso ikäero koska mun mielestä on mukava että kumpikin on saanu

saman verran huomioita ja olla se " vauva" ja esikoinen tykkää tosi

paljon hoitaa PIKKU-siskoa eikä ole mustasukkaisuutta yhtään.

Mun mielestä ei tarvi olla leikkikavereita keskenään,esikoisella on

omat kaverit leikkiä varten ja sisko on sisko ;D

Lisäksi on ihanaa kun saa olla vauvan kanssa kotona kun eskoinen

menee kouluun niin ollaan saattamassa ja vastaanottamassa veljeä.

Meillä isompi ikäero on toiminu loistavasti ja mullakin hermot kestää

paremmin!! Ihailen kyllä teidän pienllä ikäerolla olevien vanhempia kun jaksatte 2 tai useamman pienen kanssa!!

Mutta meillä näin.

itse koen että esikoiän sen on hyvä olla ainut lapsi joksikin 3 vuotiaaksi.Siis jos tulee kaksoset niin eihän siinä mitään kun pienestä pitäen tottuvat jakamaan.Kun toinen lapsi syntyy tottuu hän pienestä pitäen jakamaan joten tilanne on minusta erilainen kuin esikoisen kanssa.Esikoiselle tilanne on muutos oli hän vuoden tai 6 vuotta tai minkä ikäinen tahansa.Hänelle sisaruksen tulo on aina karvain paikka pahimmillaan.Minusta hänen tulisi olla jo sen ikäinen että hänelle voi selittää asioita ja antaa rauhassa olla se ainut koska hän on ainut kenellä ylipäätään on mahdollisuus siihen edes muutaman vuoden.Itse en ainakaan kadu että poika on ollut ainut lapsi tuon muutaman vuoden.Kokemustahan minulla ei ole mutta itse en edes jaksaisi pienenpää ikäeroa.Noh...onhan niitä paljon myö shyviä esimerkkejä pieneistä ikäeroista että uskon että kukin tyylillään.Mutta ihmettelen miten kellään edes alkaa uusi vauvakuume kun nuorin on vasta vauva.Minulla alkoi vasta nyt kun poika sanoo välillä että äiti pois ja alkaa jo välillä itsenäistyä hieman vaikka pikkanenhan toi viel on ja äitissä ihan kiinni yleensä.

Oli hyviä kommentteja (edelleen saa toki kommentoida). Jostain syystä en (koskaan) saa auki vanhoja ketjuja, vain niiden otsikot näkyy ;(



Puhuttiin siitä, miten esikoisen pitää saada/ei tarvitse saada olla riittävän kauan ainoa lapsi. Oon ite viidestä lapsesta keskimmäinen, ja jotenkin tuntuu itelle vieraalta ajatukselta, että esikoisen tarttis olla pitkään ainoa lapsi. Mutta toisaalta onhan sisaruksen tulos toki hänelle iso juttu ja myös häntä pitää huomioida pikkuisen synnyttyä.