3-vuotias on heittäytynyt vauvaksi!
Meidän 3-vuotias on heittäytynyt täysin vauvaksi. Hän ei halua syödä itse, ei pukea itse ja höpöttää kaiken aikaa siitä, miten hän haluaa olla pieni eikä halua kasvaa isoksi. Hoidossa poika on kieltäytynyt nyt viikon verran syömästä, kun hoitotäti ei suostu häntä syöttämään. Kotona poika puhelee, miten hän on äidin ja isän pikkuvauva, hän ei halua osata puhua ja hän haluaisi vain juoda maitoa tuttipullosta! (pojalla ei ole ollut pulloa vuosiin). Poika saa raivarit, jos häntä sattuu kutsumaan " isoksi pojaksi" .
Nämä jutut ovat alkaneet noin kuukausi sitten, kun pojan hoitopaikkaan tuli uusi hoitolapsi (vuoden vanha, jota luonnollisesti vielä syötetään ja joka käyttää tuttia jne.). Lisäksi poikaa varmasti mietityttää tuleva perheenlisäyksemme (poika saa sisaruksen elokuussa ja luonnollisesti näistä jutuista on jo pojan kanssa juteltu). Eli jotain ihme kasvamisen liittyvää ahdistusta tämä kai on. Mutta miten tästä eteenpäin? Olemme kieltäytyneet syöttämästä poikaa, mutta välillä on pakko antaa periksi, kun tuntuu, ettei poika syö muuten yhtään mitään. Aamuisin hänet on pakko pukea, muuten emme koskaan ehtisi töihin ja hoitoon. Olisiko kenelläkään antaa hyviä neuvoja?
Kommentit (8)
Esikoinen (tyttö) oli vähän vajaa 3v kun oli tällainen vauva kausi. Vaipatkin piti saada eikä ennen niin omatoimisesta tytöstä ollut enää hajuakaan. Täysin kuivaksikin oppi 2-vuotiaana joten vaippainnostus ihmetytti. Ei tyttö mitään vaippaan tehnyt, kunhan piti vain saada kun pikkuveljelläkin oli. Meillä selkeästi kaikki johtui siitä kun esikoinen halusi olla samanlainen kuin pikkuveli eli vauva ja halusi tehdä kaiken samalla tavalla. Suuttui jos sanottiin isoksi tms. Vaihe meni kokonaan ohi vasta sitten kun pikkuveli alkoi myös tekemään itse asioita esim. alkoi syömään itse, silloin myös esikoinenkin alkoi taas omatoimisemmaksi. Liittyy varmaan myös ikään, koska esikoinen oli 1,7v kun toinen syntyi ja oli silloin vasta opettelemassa omatoimisuutta, eikä varmasti ollu mikään vauva. Sitten kun oli oppinut jo kaikenlaista niin tajusikin, että helpommalla voisi päästä = )!! Ny tyttö on 3,5 vuotias ja vauva-asiat on jo unohdettu (paitsi, että haluaa uuden pikkusisaruksen = ) !!) ja suuttuu jos vauvaksi kutsuukin, eli ollaan oikein isoja tyttöjä ja tehdään vain isojen tyttöjen juttuja! Joten uskoisin teilläkin olevan ikään ja uuteen vauvaan liittyvä vaihe joka menee ohi. Hoitoon kun on vielä sattunut tulemaan vauva josta kotona paljon puhutaan niin muuta ei tarvitse kun 3-vuotiaan ajatus alkaa loistamaan. Rassaahan se hermoja mutta meillä ainakin ensimmäisen viikon suostuttelujen ja kinausten jälkeen toimi periksi antaminen eli hoidin esikoista käytännössä samoin kuin vauvaa! Mutta tämän mahdollisti myös se, että olin kotona. Mutta uskoisin sen teilläkin menevän ohi, meillä se kesti n. 2-3 kk, itse pukemisessa meni pisimpään. Mutta esim. vaippakausi meni viikossa ohi.
Kyllähän se jo on menossa ohi, ja sen aikaa paras neuvo on, että huomioidaan lasta, mutta ei nyt erityisesti kehuta ja halita eniten kun oikein " vauvailee" , aina kun on " iso tyttö" niin kehutaan lähinnä vaan että " oletpas taitava" (ei siis niin, että mainitaan että oletpa " iso" , vain tuo taitava -sana kelpaa..)
Meillä tosin vielä muutenkin vaipoissa kuljetaan, mutta vähäinenkin halukkuus potalle katosi välissä kokonaan, tullakseen takaisin sitten.
Samoin tuo syöminen, välissä piti syöttää, nyt sitten haluaa syödä ehdottomasti itse taas, aina. Ja pukeminen myös, osasi jo 1.5-vuotiaana pukea itse suunnilleen kaiken, mutta unohti sitten ne taidot, ja nyt taas alkutottumisen jälkeen pukee itse hyvinkin vikkelään jos puhutaan ulos menemisestä.
Tai ei aina. :)
Äsken kun juuri laitoin samasta asiasta aloituksen.
Vaikuttaa siis että myös meidän 2v 9kk kakkakriisi, johon muuten tajusin liittyvän myös mm. syöttömisen, sen että haluaa laitettavan vauvan vaippoja eikä omia housuvaippoja ja sen että on myös käynyt imeskelemässä vauvan tutteja ja tuttipulloja, liittyy siis ikään ja elämäntilanteeseen. Ja ihan totta, vaikka esikoista huomioi, silti tulee kyllä sanotuksi monta kertaa päivässä " iso tyttö" ...siihenkin tuo on muuten jo jonkun aikaa kommentoinut että " eiku pieni vauva" ...Että millanen puupää-äiti sitä on taas ollutkaan kun ei ole tajunnut mistä kenkä puristaa :O(. Meillä tuo " iso" jää ainakin nyt samantein telakalle, samoin kuin potta ja puheet siihen menemisestä, annan luonnon hoitaa ja ajan parantaa. Aika vauvahan tuo vajaa 3v. vielä tosiaan onkin, hyvänen aika.
meillähän on nuo pojan samanikäiset ja meillä ajoittain samanlaista vaikka meille ei ole tulossa vauvoja eikä hoitopaika´ssakaan ole pikkuisia. Välillä konttaa lattilla ja vinkuu kuin kissanpentu ja sanoo, että olen vauva. Pyytää välillä ottamaan syliin kuin vauvan eli makuuasennossa. Sit kääriytyy peittoon niinkuin kapaloon en tiedä, mistä sen on oppinu. Syö kyllä yleensä itse, joskus sanoo, et auta.
Meillä ei ole tuo kyllä muodostunut ongelmaksi lähinnä huvittavaa katsella isoa poikaa, joka ryömii pitkin lattioita.
Olen ajateluut että se voi joskus liittyä myös siihen että poika (3 v) alkaa tajuta vähän ajankulumista ja sitä, että kaikki kasvavat koko ajan vanhemmiksi. Ja tietysti se liittyy myös pikkusisarukseen.
Leikin lapseni kanssa vauvaa ihan antaumuksella. Pidän lasta sylissä ja silitän ja sanon esim.: " Näin silitetään vauvaa ja näin silitin silloinkin, kun olit ihan vastasyntynyt" , tai kerron että äiti hoitaa vauvaansa ja laitan esim. poskiin voidetta. Meillä vauvaleikkimiset kestää aina vain hetken. Ja meilläkin leikitään pientä kissaa!
Mielestäni esikoisella alkoi vauva-vaihe jo ennen kuin kerroimme hänelle olevani raskaana. Se meni ohi, mutta oli ne raivostuttavat kolme-neljä kuukautta ;-)
Tämä siis kuulunee jotenkin ikään. Täytyy siis antaa pojan leikkiä vauvaa aikansa ja yrittää muistaa, ettei häntä saa kutsua " isoksi" . Saa nähdä, mitä sitten tapahtuu, kun perheesee ihan oikeasti tulee se vauva... Toivottavasti ei sentään tule enää vaipat takaisin, niistä kun onneksi olemme vihdoinkin päässeet eroon.
meidän lapsemme, vajaa 3v, leikkii välillä vauvaa - ei osaa muka puhua, nuken tuttipullolla pitäis syöttää etc. Vauvoja meillä ei ole kotona, eikä edes tulossa, eikä lähimailla muutenkaan. Taitaa olla vaan taaperon kaipuuta äidin syliin. Niinpä sitten leikitään välillä vauvaa ja äiti antaa sylissä maitoa leikkituttipullosta. Välillä leikkii myös kissaa, jotka ääntelehtii ihan samalla tavalla kuin se puhumaton vauva ja kissaakin pitää sylitellä ja helliä.