ap

Olen biologialtani nainen, naimisissa miehen kanssa. Olen 26 vuotias ja viimeaikoina ruvennut miettimään sukupuoli-identiteettiäni, kun on tässä viimevuosina tullut aika kutsua itseään naiseksi tytön sijaan.
 Jostain syystä tuo "nainen" saa minut kavahtamaan. Ajattelen, että häh en minä ole mikään nainen, naiset on sellaisia ja tuollaisia ja tällaisia en minä ole sellainen. Tyttö oli hieman parempi, koska tyttö on jotenkin vähemmän sukupuolinen kuin nainen. Nainen jotenkin sananakin kuulostaa sellaiselta synnyttäjä-akka-huulipunaa-naaaaaiineeen :D

No en ole mieskään. Jotenkin häiritsee että olisin nainen ja edustaisin naissukupuolta. En halua olla "nainen".

Onko tämä joku kulttuurijuttu (en halua että minua luullaan heikoksi, pikkumaiseksi, neidiksi..) vai olenko heräämässä siihen että olenkin ehkä jossain naisen ja miehen välissä?

Jos tällä on jotain tekemistä asian kanssa niin viihdyn parhaiten miesten seurassa ja olen jotenkin vaivaantunut "tyttöporukassa". Mutta kuitenkin tykkään varsinkin juhliin pukeutua kuin arvokas leidi. Arkena hiihtelen melko epänaisellisissa kuteissa.

Millaisia kysymyksiä voisin miettiä että saisin lisää tietoa sukupuoli-identiteetistäni?

  • ylös 14
  • alas 2

Kommentit (18)

Vierailija

Minulla on ollut samantapaisia ajatuksia! En valitettavasti osaa auttaa sua, mutta pystyn samaistumaan. :) Ja minullekin toki kelpaisivat vinkit!

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Tässä esimerkiksi linkki ihan ok kattavaan informaatioon:

Tuo ensimmäinen osa puhuu muistaakseni enimmäkseen kehoon liittyvästä dysforiasta ja seuraava osa sitten "sosiaalisesta" dysforiasta. Vai miten nuo nyt kuvailisisikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Koetko tuon "arvokkaan leidin" omakseksi vai onko se jonkinlainen rooli mihin menet? Jotenkin kerroit kuin se olisi joku karikatyyri.

ftm87

Hei! Ensimmäisenä suosittelen molempia tutustumaan muunsukupuolisuuden käsitteeseen (engl. Wikin genderqueer ja erit. gender-non-binary -artikkelit, ehkä transsukupuolisuudesta jotain myös). Lisäksi SETAn Sinuiksi-palvelu ja Transtukipiste auttavat. Ne asiat, joita kannattaa miettiä, ovat hyvin yksilöllisiä, mutta monesti sukupuoliristiriita ilmenee sosiaalisen roolin sopimattomuudessa ja/tai kehollisessa epämukavuuden tunteessa. Korostan, että kaikki eivät koe kehostaan ristiriitaa.

Olen itse transmies, mutta löydän itsestäni feminiinisiä piirteitä enkä määrittele itseäni perinteisen maskuliiniseksi. Minulle tilanne toki tuli aiemmin, mutta samaan tapaan minulla ei ollut sanoja (murrosikä oli tuskaa, lapsena en hahmottanut itseäni sukupuolen kautta). Minulle oli tärkeää avata solmukohtiani Transtukipisteellä ja on edelleen.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Kannattaa muistaa, että femiinisyys ja maskuliinisuus ovat käsitteinä irrallaan biologisesta sukupuolesta. Todellisuudessa asiat eivät siis itse asiassa ole "naismaisia" tai "miesmäisiä", vaan femiinisyys ja maskuliinisuus on yhteiskunnan heteronormatiivisuuden myötä liitetty sukupuoliin. Kuulostaa siltä, että et koe sopivasi yhteiskunnan asettamiin muotteihin naisesta, mutta viihdyt kuitenkin kehossasi ja koet sen omaksesi? (Korjaa toki jos tulkitsin väärin.) Sanoisin, että ei ole oikeaa tapaa olla mies tai nainen, eikä minkään ulkopuolisen tahon tulisi määritellä sitä. Yhteiskunta ja kulttuuri tietenkin asettavat omat paineensa, mikä on syynä siihen, että monet kokevat hämmennystä, kun eivät koe kuuluvansa näihin muotteihin. Itse koen uuvuttavaksi sen, että kaikki pitää aina määritellä sukupuolen kautta. Tekisi mieli huutaa, että minä olen pääasiassa IHMINEN, en se "nainen" jota minusta on yritetty tehdä syntymästäni asti pukemalla minut päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen. Kannattaa googlata Emma Watsonin He for she-puhe. Siinä käsitellään mielestäni osuvasti sitä, kuinka sukupuolet tulisi nähdä erilaisena kirjona, ei kahtena vastakohtaisena ääripäänä. :)

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Kiitos juuri näin! Olen nahoissani tyytyväinen ja joku kysyi tuosta pukeutumisesta niin ei se tunnu kostyymiltä. Valikoin kyllä juhlapukeutumisessakin suht yksinkertaisia ja moderneja mekkoja, ei röyhelöä jne... mutta en yritä peitellä kroppaa.

Kiitos viisaista vastauksista taas! t: ap

Vierailija

Onko näyttelijä/malli/DJ Ruby Rose sinulle tuttu? Hän on kuvaillut itseään "sukupuolisurffariksi", joka ei täysin koe samaistuvansa kumpaankaan sukupuoleen, vaan päättää aamulla fiiliksen mukaan, haluaako näyttää femiiniseltä vai maskuliiniselta. Hän on silti säilyttänyt itsellään naisen kehon korostaakseen, että sukupuoli on jotain muuta kuin se mitä jalkojen välissä on. Haluan selventää, että en missään nimessä väitä, etteikö trans-ihmisten tarve korjata sukupuolielimensä päänsisäistä sukupuolta vastaavaksi olisi täysin todellinen. Joillakin ihmisillä todella on voimakas sukupuoli-identiteetti, olipa sitten sattunut syntymään oikeaan kehoon tai ei. On kuitenkin olemassa myös androgyynejä ihmisiä, joille fyysinen sukupuoli ei ole niin oleellinen. Vaikka olet siis syntynyt naisen kehoon ja viihdyt siinä, se ei siis tarkoita, että sinun pitäisi pukeutua niihin röyhelöihin tai muutenkaan täyttää mitään ulkopuolisia odotuksia "naiseudesta. Voit olla juuri sellainen sekoitus femiinisyyttä tai maskuliinisuutta kuin haluat. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Hei! Ensimmäisenä suosittelen molempia tutustumaan muunsukupuolisuuden käsitteeseen (engl. Wikin genderqueer ja erit. gender-non-binary -artikkelit, ehkä transsukupuolisuudesta jotain myös). Lisäksi SETAn Sinuiksi-palvelu ja Transtukipiste auttavat. Ne asiat, joita kannattaa miettiä, ovat hyvin yksilöllisiä, mutta monesti sukupuoliristiriita ilmenee sosiaalisen roolin sopimattomuudessa ja/tai kehollisessa epämukavuuden tunteessa. Korostan, että kaikki eivät koe kehostaan ristiriitaa.

Olen itse transmies, mutta löydän itsestäni feminiinisiä piirteitä enkä määrittele itseäni perinteisen maskuliiniseksi. Minulle tilanne toki tuli aiemmin, mutta samaan tapaan minulla ei ollut sanoja (murrosikä oli tuskaa, lapsena en hahmottanut itseäni sukupuolen kautta). Minulle oli tärkeää avata solmukohtiani Transtukipisteellä ja on edelleen.

Juuri nämä höpötykset sinut on sekoittaneetkin. Vähän samalla tavalla kun muutama vuosi sitten ei mietitty thigh gäppiä ja eikä ollut ainuttakaan erityisherkkää. Nyt taas moni miettii, että pitäiskö mullakin olla thigh gap ja olen varmaan myös semmonen erityisherkkäkin.

Vierailija

Onko ap:llä lapsia?
Olen itse yli 30v kahden lapsen äiti enkä tunne olevani nainen. Jotain tytön ja naisen väliltä. Johtunee siitä että kaverini ovat nuoria ja sisarukseni taas paljon vanhempia. En ole ajatellut et tää olis ongelma. Jos olisin uutisissa niin siinä lukisi kolmekymppinen nainen. Ei tyttö enää. :)
ps. Lapseniki ovat pikkunaisia

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kiitos juuri näin! Olen nahoissani tyytyväinen ja joku kysyi tuosta pukeutumisesta niin ei se tunnu kostyymiltä. Valikoin kyllä juhlapukeutumisessakin suht yksinkertaisia ja moderneja mekkoja, ei röyhelöä jne... mutta en yritä peitellä kroppaa.

Kiitos viisaista vastauksista taas! t: ap

Sukupuoli voidaan yksinkertaisimpana käsittää mies-nainen -janana, kukin meistä olemme jossain kohdassa sitä, ääripäätä ei löydy. Yhteiskunnan paineet ovat kovia, mutta kannattaa yrittää olla vain itsensä. :) Maailmassa on paljon erilaisia naisia, ja vaikka pitäisi mekoista, ei tarvitse olla perinteisen feminiini tai samaistua sellaiseksi. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:llä lapsia?
Olen itse yli 30v kahden lapsen äiti enkä tunne olevani nainen. Jotain tytön ja naisen väliltä. Johtunee siitä että kaverini ovat nuoria ja sisarukseni taas paljon vanhempia. En ole ajatellut et tää olis ongelma. Jos olisin uutisissa niin siinä lukisi kolmekymppinen nainen. Ei tyttö enää. :)
ps. Lapseniki ovat pikkunaisia

tarkennan vielä että töissä käytän haalareita ja juhlissa pukeudun ladyksi mielelläni.

Vierailija

Et tarvitse diagnoosia siihen, että olet ymmärtänyt olevasi jotain muuta kuin heteronormatiivisen kulttuurin muotista valettu kuva "naisesta". Sukupuoli on jotain muuta ja niin paljon moniulotteisempi käsite, kuin ne mallit joita yhteiskunta päähämme on vuosisatoja iskostanut. Näihin muotteihin tai malleihin mukautumattomuus ei ole poikkeavuutta tai häiriötä, se on luonnollinen mutta vaiettu osa lajiamme.

Martta

Miten sinun kehitys pikkulapsena? Samaistuitko äitiisi, etsitkö muista naisista samaistumisen kohteita?

4-5- vuotiaan lapsen kehitys:

"Lapsi voi olla ihastunut vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaansa ja mustasukkainen toiselle vanhemmalle. Ikäkauden loppupuolella hän alkaa samaistua omaa sukupuoltaan olevaan vanhempaan tai muuhun tärkeään omaa sukupuolta olevaan aikuiseen. Lapsi on kiinnostunut vauvojen alkuperästä ja sukupuolieroista". Lähde:MLL

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/4_5-vuotias/

Vierailija

Sä vaikutat ihan naiselta, mutta olet tottunut median ja yhteiskunnan esittämään suppeaan naiskäsitteeseen. Siksi epäilet naiseuttasi, koska et täytä tuota suppeaa lokeroa. Oikeasti naisia on hyvin monenlaiseen junaan.

Martta

Tai sitten sinulla on negatiivinen mielikuva siitä, minkälainen on naisten maailma, olla nainen. Inhoat ajatusta siitä, että sinun pitää olla juuri sellainen, kuin kuvittelet naisen olevan.

Vierailija

Minä en ole koskaan kokenut olevani ydinolemukseltani mitään sukupuolta. Biologisesti olen nainen, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Mutta sisäisesti koen että vain OLEN, enkä ole mies tai nainen.

En myöskään yleensä mieti millainen olen, mutta olen saanut palautetta että olen luonteeltani enemmän mies- kuin naismainen. Olen miehisellä alalla, kiinnostukseni ovat miehisiä, luonteeltani olen aika perinteinen äijä, sellainen vähän juro ja vakava enkä iloinen ja sosiaalinen. Ulkonäöltäni olen hyvinkin naisellinen. 

Nämä mitkään eivät ole minulle ongelmia, koska ei minusta ihmisten tarvitsekaan mihinkään stereotyyppiin sopia. Olen mikä olen, ja jos jotkut haluaa leimata minua joksikin, niin siitä vaan, mutta itseäni ne leimat eivät kiinnosta. 

Vierailija

Ei sinun naiseuttasi mihinkään muuta se, ettet pidä yhteiskunnan tarjoamasta naisen roolista. Ei se tee sinusta miestä tai sukupuoletonta. Monet naiset (ja miehet) kipuilevat sosiaalisten roolien kanssa, ne kun ovat keinotekoisia, 

Suurin osa "sukupuolisurffareista" sekoittaa persoonallisuuden sukupuoleen: "en pidä mekoista, ihmiset sanovat, että olen miehekäs... en siis ole nainen/olen vähemmän nainen kuin joku, joka pitää mekoista." Jos nainen haluaa torjua sukupuoliroolit, hän on sukupuoliroolit torjuva nainen, ei mies. Varsinainen dysforia on sitten erikseen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla