Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmilla pakkomielle minun ja veljeni arvosanoista
11.10.2015 |
Minä olen lukiossa, veli(puoli) yläasteella. Vanhemmat (minulle äiti ja isäpuoli, veljelle biologiset vanhemmat) syynää meidän molempien arvosanoja ihan järkyttävästi ja antaa ikävään sävyyn palautetta jos saadaan ysiä huonompi. Eivät he huuda ellei arvosana ole todella huono, mutta kuulostavat hyvin pettyneeltä, ja siitä tulee paha olo. Jouduin eilen opettamaan veljelle matikkaa 2 tuntia koska se oli saanut kasin ja kasihan onkin niin huono arvosana.
Minä joudun opiskelemaan saksaa vaikka ei lainkaan innosta opiskella kieltä. Olen melko hyvä reaaliaineissa, ja myöskin matikassa ja saan niistä yleensä kymppejä. Kielistä saan kuitenkin usein kaseja, vaikka kovasti kyllä yritän oppia niitäkin. Ei vain aika riitä opiskella aivan kaikkea. Reaaliaineissa varsinkin kun ei voi kauheasti paikata ymmärtämällä asian ja soveltamalla opittua kuten matikassa (okei fysiikassa ja kemiassa voi, mutta historiassa, yhteiskuntaopissa, terveystiedossa ja niin edes päin ei voi) ja näin ollen selvitä vähemmällä ajankäytöllä, vaan asiat pitää lukea ja oppia. Kielet siihen päälle, sanat pitää vaan opetella ulkoa, ja asiaa ei auta että kielipääni ei ole mitenkään erinomainen. Lisäksi meillä molemmilla on aikaa vievä harrastus.
Tuntuu että alan väsyä tähän. Vanhemmilta ei kuitenkaan ymmärrystä heru. Molemmat ovat varsin menestyneitä elämässään, ja haluavat että me pärjäämme yhtä hyvin. Minua kuitenkin rasittaa kun olisi pakko olla kaikessa hyvä.
Kommentit (31)
Eräällä kouluni pojalla oli vastaavanlaiset vanhemmat. Hän kirjoitti protestina kuusi i:tä. Tosin hänen kohdallaan kyse oli siitä, että hän oli erittäin lahjakas ja vanhemmat olivat suunnitelleet hänen tulevaisuutensa hänen puolestaan. Myöhemmin hän uusi kokeensa.
Itse sinun tilanteessasi käskisin vanhempia tukkimaan turpansa tai kouluttaudut siivoojaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestyt ap hyvin lukiossa, mutta kyllä sinulla on vielä aika paljon oppimista mm. siitä, mitä aineita kannattaa opiskella ja arvostaa ja mitä kannattaa jättää pois ohjelmasta. Sanot pyrkiväsi opiskelemaan fysiikkaa. Hyvä niin, mutta entä sivuaineet? Matematiikka ja kemiako? Mihin tähtäät opiskeluillasi? Et tiedä. Aivan ja koska et tiedä, ei sinun kannata halveksia mitään ainetta, koska et tässä vaiheessa edes tiedä, mitä teet tulevaisuudessa.
Kieliä tarvitaan nykymaailmassa paljon, muitakin kuin englantia. Ja olitpa sitten kotimaassa tai ulkomailla, niin olet yhteiskunnan jäsen ja sinulle on suuri hyöty siitä, jos jo alusta pitäen tiedät miten yhteiskunta toimii. Sama koskee historiaa. Jotta ymmärtäisit nykyhetkeä ja voisit suunnitella tulevaa, sinun on tunnettava, miten tähän hetkeen on tultu.
Erehdyt myös, jos väität, että vain matematiikassa on soveltavia tehtäviä. Kaikissa muissakin luettelemissasi reaaliaineissa on myös soveltavia tehtäviä ja ainerajat ylittäviä tehtäviä. Jos näin ei ole, niin koulusi opettajat ovat jääneet jonnekin viime vuosisadalle. Pelkillä faktojen luettelemisella ei irtoa kymppejä tai laudatureita, vaan ne edellyttävät taitoa soveltaa opittua uuteen tilanteeseen. Sitähän se luovuus on.
Meilläkin vastaavaa perheessä...mieheni 11 v. lapsi potee todella kovaa syyllisyyttä jos saa kympistä alempia numeroita. On itse kertonut että äidillä on tosi kovat odotukset ja äiti on hermostunut kasin kokeista. Myös mieheni on ollut kuulemassa lasta hakiessa kun lapsi esitteli koetta äidille jossa oli 150 laskua ja vain kaksi väärin. Äiti oli tokaissut että ihan typerä oli tuo virhe minkä teit. Oli myös sanonut lapselle että jos laskuja olisi ollut sata niin hänen olisi pitänyt aloittaa alusta yhdenkin virheen jälkeen. Lapsi on sanonut meille että on mielestään kakka jos ei saa kymppejä = määrittää ihmisarvonsa koenumeroiden perusteella. Pari päivää sitten esitteli meille 9- koetta ja olimme todella mielissämme ja ylpeitä tuloksesta, kehuimme vuolaasti lasta. Lapsi totesi pettyneen kuuloisena että niin 9 MINKKA...Niin kuin tulos olisi ollut surkea. Me kehumme ja kannustamme lasta aina myös siitä kasista mikä on muualla huono numero. Emme voi käsittää ettei äiti näe minkä paineen on lapselleen luonut. Lapsella on muutenkin normaalia heikompi itsetunto, mikä ei tunnu nousevan vaikka tuetaan, kehutaan, hellitään ja kannustetaan. Äiti on nyt tosi merkittävässä roolissa tässä asiassa, hän on selkeästi lapsen silmissä ykkös aikuinen. Tällä viikolla lapsi valehteli äidilleen että oli meillä ollessaan lukenut loppuviikosta olevaan kokeeseen useampana päivänä ja koetta edeltävänä päivänä meille paljastui tulossa oleva koe ja valehtelu äidille. Toivon niin kovasti että lapsen ajatukset valkenisivat äidillekin ja hän ymmärtäisi että lapsella on kova stressi koulun käynnistä. Olen myös pitkään toivonut että lapsen kertoma äidin asenteesta olisi valhetta/ liioittelua mutta mieheni vierestä kuulemat asiat on valitettavasti tukenut lapsen kertomaa...Veikkaan että ennenpitkää lapsi alkaa kapinoimaan koska kukaan ei voi ikuisesti elää niin että vain täydellisyys kelpaa... :(
Ap, toivon että saat vanhempasi todella kuulemaan/ ymmärtämään sinua. Tilanne vaikuttaa tosi ahdistavalle.
No kyllä se vaan pitää. Ei se ole uskon asia, vaan tulee opetussuunnitelmista. Kokeissa toki kympin saa tekemällä tehtävät oikein, mutta varsinaiseen arvosanaan vaaditaan muutakin - tuntiaktiivisuus, harrastuneisuus jne. jne. - ja niistä puhuin.
Olen iloinen lastesi puolesta, että he ovat saaneet paljon kymppejä. Ei siihen, mitään superihmisyyttä kaivata, mutta vähän ekstraa ja opitun tiedon soveltamista kuitenkin. Kyllä meidän kouluaikoina, oli helpompi pelkästään kirjan ja opettajan ajatuksia toistamalla saada niitä kymppejä - nimim. kokemustakin on. Mäkin olin siis hyvä oppilas ja akateemisen koulutuksen suorittanut, joten ei ole tarkoitus vähätellä silloisia suorituksia, mutta kyllä ajat vaan on muuttuneet ja vaatimukset ja kilpailu tiukentuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin hiljattain opettajasiskoltani mielenkiintoisen asian: Verrattuna vanhempiesi (ja omiin) kouluaikoihin arvostelujärjestelmä on muuttunut, ja nykyajan kasi vastaa suurinpiirtein entisaikojen kymppiä.
Tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. Omista lapsistani kaksi on saanut roppakaupalla kymppejä, eikä siihen sentään mitään ihmeitä vaadita. Sinänsä kyllä esimerkiksi englannissa vaatimustaso on omista kouluajoista noussut selvästi, koska nykyisin nuoret osaavat englantia niin hyvin. Toisaalta taas omista kouluajoistani esim. ruotsissa vaatimustaso on selvästi laskenut.
Ap:lle sanoisin, että yritä vielä jutella asiasta vanhempiesi kanssa. Jonkin yhteiskuntaopin syventävän kurssin asiat pystyy kyllä helposti opiskelemaan muutamassa päivässä jälkikäteen ihan yksikseen, jos huomaa myöhemmin asian itselleen tarpeelliseksi, kun taas puutteita matematiikassa ja fysiikassa on paljon vaikeampi paikata itsekseen. Sen sijaan olen kyllä äitisi kanssa samaa mieltä siitä, että äidinkielen syventävä kurssi kannattaa ottaa. Opiskelitpa sitten mitä tahansa, niin hyvästä kirjoitustaidosta on aina hyötyä. Lisäksi englannin opintoihin kannattaa panostaa täysillä, sillä hyvää englannin taitoa tarvitset niin opinnoissa kuin työelämässä.
TKK:lta teknillisestä fysiikasta valmistunut DI
sori ylimääräiset pilkut, jotka ilmestyi jostakin vauhdikkaasti näpytellessä
-25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan vähän suoremmin ap:n alkuperäiseen ongelmaan (vaikkakin jo esittämääni arvosteluasteikon muuttumista voisit hyvin käyttää argumenttina heidän kanssaan käymissäsi keskusteluissa).
Meidän lapsuudenkodissa oli aika samanlaista. Vanhemmat istuivat aina todistustenjakopäivänä kotona odottamassa ja todistukset käytiin suurennuslasilla läpi. Joskus veljeni sai liian monta kasia ja siitä nousi hirveä haloo. Lukiossa siskoni itki, kun hänellä oli "vain" 9,2 keskiarvo. Me kaikki 3 ollaan opiskeltu akateemiset tutkinnot (joita vanhemmilla ei ole), mutta niistäkin valinnoista on tullut sanomista, kun alan valinta oli väärä jne. Paheksuntaa ei välttämättä aina osoitettu huutamalla, mutta monesti merkitsevä hiljaisuus onkin se kaikkein pahin juttu.
Minusta hyvä tapa lähteä purkamaan asiaa on täällä jo ehdotettu keskustelu vanhempien kanssa. Ei siinä riitaa tartte lähteä haastamaan, vaan esittämään faktoja omista suunnitelmistaan ja tekemään kompromisseja niistä asioista, joista näkemykset ovat erilaiset.
Tällaisten vanhempien jäykkyys ilmenee varmasti monessa muussakin asiassa - niin meilläkin - ja tuntuu vaikealta nostaa itse itsensä heidän rinnalleen, puhumaan itseään koskevista asioista, koska on niin tottunut siihen, että asiat tulevat saneltuina. En minä siihen itsekään oikein aikoinaan pystynyt. Mutta näin jälkikäteen olisi pitänyt, ja olen aika vakuuttunut, että vanhempasi arvostavat sitä kyllä. Loppupeleissä he tahtovat vain sinun parastasi, mikä on myös hyvä muistaa.
Tsemppiä, ja muista tosiaan, että kyse on SINUN elämästäsi. Jos lähdet vanhempiesi toiveesta eri suuntaan kuin mihin veri vetää ja se johtaa hankaluuksiin elämässä, jälkien korjaaja olet myös sinä itse, ei vanhempasi.
Enpä nyt menisi allekirjoittamaan, että vanhemmat aina haluavat lastensa parasta. Aika monessa tapauksessa - valitettavasti - vanhemmat haluavat vain kehuskella lasten menestyksellä ympäristöön ja sitä menestystä halutaan vanhempia itseä varten, ei lasta varten. Jos lapsi valitsee vanhempien mielestä väärän alan, ei siinä vanhemmat ajattele kuin omaa statustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt menisi allekirjoittamaan, että vanhemmat aina haluavat lastensa parasta. Aika monessa tapauksessa - valitettavasti - vanhemmat haluavat vain kehuskella lasten menestyksellä ympäristöön ja sitä menestystä halutaan vanhempia itseä varten, ei lasta varten. Jos lapsi valitsee vanhempien mielestä väärän alan, ei siinä vanhemmat ajattele kuin omaa statustaan.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitosen kommenttiin vielä lisään että vaikka vanhemmilta löytyisi vaikkapa "seitsemän ällää" niin ne ovat usein ajalta ennen Eximiaa, joten L nykyään on paljon vaikeampi kuin L vanhempien nuoruudessa.
Joo, mutta kannattaa ottaa myös huomioon se asia, että monien aineiden pisterajat ylioppilaskirjoituksissa ovat esimerkiksi viimeisen 15 vuoden aikana tulleet alaspäin, osassa aineissa reippaastikkin, myös laudaturien pisterajat. Joten L:n saa nykyään alemmilla pisteillä ja siten "helpommin" kuin aikaisemmin.
Siinäpä se hyvin näkyy, että ylioppilaat tulevat aina vain tyhmemmiksi. Laudaturkin kärsii kovan inflaation, tätä menoa L:n saa ylioppilaskirjoituksista kohta apukoulua vastaavalla osaamisella.
Enää ei myöskään ole Gaussin käyrää käytössä yo-pisteytyksissä. Itsellä jäi ruotsi pisteen päästä laudaturista ja reaali pisteen päästä magnasta tämän typeryyden takia. No eipä se elämään vaikuttanut, yliopistoon pääsin silti ja työelämässä olen ollut yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano aivan suoraan vanhemmillesi, että sinua ja veljeäsi ahdistaa tuollainen painostus.
Ehdota vanhemmillesi, että lopetat lukion kun se menee niin "huonosti" ja menet ammattikouluun vaikka autonasentajalinjalle.
Teinit saavat tällä palstalla aivan asiallisia vastauksia asiallisiin ongelmiin, ja asiattomiinkin.
Alue: Aihe vapaa
Yritä kertoa vanhemmillesi miltä sinusta tuo tilanne tuntuu. Jospa he näkisivät sinun näkökulmasikin. Se voi viedä aikaa ja vaatii sinulta periksiantamattomuutta. Olet sen ikäinen että pikkuhiljaa sinun on aika ottaa vastuuta omista valinnoista ja vanhempiesi myös ymmärrettävä antaa sitä. Mutta keskustelu ja kuuntelu puolin ja toisin on tarpeen ja sinä voit olla se aloitteentekijä.
Itse olen lukioikäisen ja yläasteikäisen vanhempi. Ja varmasti olen joskus myös itse sokea omalle käytökselleni ja vaatimuksille lasten koearvosanojen suhteen. Asetan myös toiveita kuten vanhempasikin. Lukioikäisen lätkänpelaajan toivon saavan reaaliaineissa alimmillaan seiskan pintaan, matemaattisissa kasin pintaan ja kielissä ruotsi edes vitosella läpi ja englannista seiska olisi jo hyvä. Mutta voi olla että nämä tuntuvat lukiolaisesta paineelta, vaikka minua häiritsee eniten että hänellä ei ole varsinaisia tavoitteita numeroista itsellään. Lukioon hän valitsi menevänsä vaikka ehdottelimme muutakin. Kursseja minusta voisi lukea hitaammassa tahdissa, mutta ei halunnut. Valinnaisista suosittelimme vahvasti liikunnan lajivalmennusta jotta saa kevennettyä lukuaineita.