Ysärinuoret! Mitä asioita 90-luvusta muistellaan nyt väärin tässä ysäribuumissa?

Mikä 90-luvussa oli parasta, niin somevouhotus puuttui ja ihmiset eivät olleet kasvaneet kiinni puhelimeensa. Parasta aikaa elämässäni muutenkin henkilökohtaisesti, kaipaan tuota aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin tuntui että melkein kaikki kuuntelivat black metallia. Nyt sitä ei taida muistaa kukaan.

Mä tunsin lukiossa muutaman tyypin, joka kuunteli black metallia. Tuo taitaa olla ainoa havainto 90-luvulla black metallin kuuntelijoista.

Anteeksi missä päin Suomea oli näin? Vai kävitkö koulusi ulkomailla???

Dimmu Borgiria taidettiin soittaa jopa tv-musiikkiohjelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muisteta, miten todella sovinistista aikaa se oli, kaikin puolin. Ainakin minä koin 90-luvun hyvin ankeana aikana kasvaa naiseksi.

No ei todellakaan ollut! 

Ai ei ollut vai? Kokeile joskus katsoa vaikka 90-luvun suurta suosikkia, Hyvät herrat -sarjaa. Siinä pistetään huumorin nimissä halvalla niin naisia, seksuaalivähemmistöjä kuin ei-valkoisia. Sarja kuvaa hyvin sen aikaista huumoria. Ja muutenkin oli vielä ihan jees esim. että aikuiset miehet kertoivat törkyvitsejä nuorille tytöille, ja jos valitti, leimattiin nipoksi. Kaikenlainen kouriminen ja lääppiminen oli ihan eri lailla ok kuin nykyään. Lukiossa (abi -96) oli seinillä mallityttöjen bikinikuvia ja tyttökalentereita. Ne ihan törkeimmät pornokuvat vaadittiin poistamaan (paljaita rintoja, panokuvia), ja se oli osan mielestä tosi nipoa. Kesätöissä aikuisten miesten käytös ”kesätyttöjä” kohtaan oli limaista, sellaista että nykyään tulisi vähintään huomautus heti, ehkä potkut ja rikossyyte myös. Silloin sitä pidettiin normaalina, eikä kukaan kehdannut valittaa. Itku silmässä vaan kestettiin.

Joo tää oli ihan normaalia, että aikuiset miehet jahtas meitä teinityttöjä, eikä kukaan ollut huolissaan siitä silloin. Työpaikoillakin TET-jaksolla miehet esitti äijää 15-vuotiaalle, kun piti teinitytön ihailua saada. Penkkareissa koulukiusaus oli ihan sallittua ja julkista, samoin vanhojen tansseissa. Vanhemmat oppilaat saivat oikein luvan kera yhden päivän kyykyttää muita ja jos vaatteet meni pilalle päälle ruisketusta sipulivedestä tai muusta sotkusta niin voi voi. Naiset oli oikeasti 2-luokan kansalaisia, joille saattoi surutta nauraa, pilkata ammattitaitoa ja sivuuttaa ammattilaisina. Tytöt oli myös. Pojat kohteli tosi törkeästi ja korvat punaisina sai vain kuunnella luokassakin miten kivat tisut on jne.

90-luvulla oli hauskaa muotia ja hyvää musiikkia, mutta kyllä se yhteiskunta oli sairas silloin. Muistakaa nyt ne laman tissibaaritkin.

Kirjoitin lukiosta 96 ja kyllä mua on aina kohdeltu hyvin poikien ja miesten puolelta. Koskaan ei ole vähätelty osaamistani naiseuteni vuoksi. Koulussa ei ollut mitään puolipukeisia naisia seinillä. Kukaan ei kourinut tai huudellut perään. Yläasteella oli hyvä luokkahenki ja lukio oli sitten luokaton (kokeilu silloin).

Hyvät herrat saattoi olla kuvaillun kaltainen. En katsonut sitä, kun se oli mielestäni typerä ohjelma.

Minulle 90 luku oli ihanaa aikaa. Eipä nytkään mene huonosti.

90-luku oli todella ankeaa aikaa. Oli lama ja työttömyys. Ruma muoti ja radiosta tuli hirveää soittolistamusiikkia. Netti ja puhelin olivat tolkuttoman kalliita.

Hyvää oli halvat vuokra-asunnot, joita paljon tarjolla. Tämä oli seurausta siitä, että asuntokauppa ei käynyt. Hyviä kirppareita, joilla myytiin laadukkaita kotimaassa valmistettuja vaatteita halvalla. Tehtiin livenä paljon kaikenlaista, kun töitä ja rahaa oli vähän.

Tunnelma oli synkkä ja toivoton. Oli B. Virtanen-t-paitoja tekstillä "Saamme kaikki potkut".

Jos haluatte olla aitoja ysärinuoria niin nyppikää ensinnäkin kulmakarvat melkein kokonaan pois ja levittäkää päähän hiusväri niin, että väriä tattuu otsaan ja korviin. Sitten meikki, unohtakaa ne YouTube tutoraalit ja vetäkää vapisevalla kädellä paksut mustat rajat alaluomelle ja taputelkaa puuteria naamaan ilman meikkivoidetta. 

Vierailija kirjoitti:

Että älkää turhaan katsooko huvittuneesti kuinka nuoret pukevat väärin sitä ja tätä. Ei ne pukeudu tai yhdistele väärin. Ne tekee miten haluu. Niin kuin nuorison kuuluukin.

Höpö höpö. Ne tekee juuri niin kuin markkinamiehet haluavat.

90-luvulla ravit ja kola olivat parhaita.

Ysäri alku oli New Kids on the Block ja ensisuudelmia discossa. Ysärin keskivaihe meni lukiossa, ihan älyttömän mahtava nuoruus, Levikset ja valkea trumpettihihainen napapaita, baareihin mentiin jo sisälle 17-vuotiaana. Ja loppuosa sitten meni jo nuorena aikuisena jatko-opiskeluissa ja lasteni isän kanssa seukatessa.

Vierailija kirjoitti:

ysärillä eli todella vahvasti leveälahkeisten farkkujen ja housujen valtakausi. Pillit oli massamuodissa out, niitä saattoi käyttää vaan punkkarit tms alakulttuurin edustajat.

Ysärin alkupuolta lukuunottamatta ostin ysärillä pillihousuja Lindexistä, enkä ollu punk.

Kasari tuli Suomeen vasta ysärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Sehän on suhteellisen pitkä vuosikymmen, ihan kokonaiset 10 vuotta, ja siihen mahtuu monenlaisia tyylejä vuosikymmenen alun suorista kirkaskuviollisilla kangaskaitaleilla levennetyistä 501:tä puolivälin trumpettilahjefarkkihin ja vuosikymmenen lopun mataliin vyötäröihin ja crop toppeihin. 

Mahtuu siihen paha lama ja kohtuullinen nousukausikin.

Ja musiikkimuodin muutokset gunsand rosesista oasikseen, nirvanaan, reshotchilipeppersiin ja britney spearsiin.

 

Ja NAPAKORU oli melkein joka toisella! Näkyvillä tietenkin!

 

Eikö crop-toppien kanssa ollut korkeat vyötäröt 90-luvulla? Matalat tulivat vasta vuosituhannen taitteen toisella puolen.

"Crop toppien" eli napapaitojen. Mistään crop topeista ei tietenkään puhuttu. Ja ne napapaidat oli leveitä, ei kapeita.

 

Matalavyötäröisten farkkujen kanssa pidettiin ihan normaaleja paitoja, mutta kun vyötärö oli matala, ne jättivät kaistaleen vatsaa esiin. (Silloin paidat olivat lyhyempiä kuin nykyään). Silloinkin puhuttiin jälleen napapaidoista, vaikka napa ei välttämättä näkynytkään, vaan sen alapuolinen alue näkyi. Tämä oli kyllä ennemminkin 2000-luvun alun trendi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo heti ensimmäisessä kommentissa totesi, on kymmenen vuotta pitkä aika. Eikä se muoti vaihdu kellonlyömällä, et 80-luku loppui nyt: kaikki roskiin ja uudet kuteet! Yhtä hyvin voitaisiin tarkastella kymmenen vuoden aikakautta välillä 1985 - 1995, mutta onhan se helpompaa puhua vain ysäristä tai kasarista.

Ja muuttui nopeastikin

Kun olin virallisesti teini 1998 (13v)

Niin 1996 In vaatteet oli jo out, ei kukaan olisi laittanut kouluun raitaverkkareita ja hello Boys napapaitaa

Vm 85

Toki, edelleenkin on muotivirtauksia jotka tulevat ja katoavat lähes yhtä nopeasti. Esimerkkinä vaikka tämän hetken organza-puserot, jotka ovat hiostavia ja epäkäytännöllisiä. En usko että noita näkee käytössä enää kahden vuoden päästä. Pintamuotia syvemmälle katsottaessa löydämme kuitenkin pitempiaikaisia tyylejä, jotka kestävät vaikkapa vuosikymmenen ajan. Näissä se ajanjakso ei määräydy täsmälleen vuosikymmenten vaihtelujen perusteella, vaan voi alkaa vaikkapa 1985 ja jatkua 1995 asti. Esimerkkinä vaikkapa Leviksen 501-farkut.

Vierailija kirjoitti:

90-luku oli todella ankeaa aikaa. Oli lama ja työttömyys. Ruma muoti ja radiosta tuli hirveää soittolistamusiikkia. Netti ja puhelin olivat tolkuttoman kalliita.

Hyvää oli halvat vuokra-asunnot, joita paljon tarjolla. Tämä oli seurausta siitä, että asuntokauppa ei käynyt. Hyviä kirppareita, joilla myytiin laadukkaita kotimaassa valmistettuja vaatteita halvalla. Tehtiin livenä paljon kaikenlaista, kun töitä ja rahaa oli vähän.

Tunnelma oli synkkä ja toivoton. Oli B. Virtanen-t-paitoja tekstillä "Saamme kaikki potkut".

En ole samaa mieltä tuon radion surkeuden kanssa, yleistät liikaa. Itselle jäänyt erityisesti mieleen radio Mafian Upteekki, rock painotteinen ohjelma 5 kertaa viikossa, oli todella muutakin kuin soittolista tuubaa. Ja sitten paikallisradioista Helsingissä radio City. Mä kuuntelin koko 90-luvun kotona ja autoradiosta Cityä, mitä nyt arki iltapäivinä oliko se 17:00 tai 18:00 Upteekin Mafiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo heti ensimmäisessä kommentissa totesi, on kymmenen vuotta pitkä aika. Eikä se muoti vaihdu kellonlyömällä, et 80-luku loppui nyt: kaikki roskiin ja uudet kuteet! Yhtä hyvin voitaisiin tarkastella kymmenen vuoden aikakautta välillä 1985 - 1995, mutta onhan se helpompaa puhua vain ysäristä tai kasarista.

Ja muuttui nopeastikin

Kun olin virallisesti teini 1998 (13v)

Niin 1996 In vaatteet oli jo out, ei kukaan olisi laittanut kouluun raitaverkkareita ja hello Boys napapaitaa

Vm 85

Toki, edelleenkin on muotivirtauksia jotka tulevat ja katoavat lähes yhtä nopeasti. Esimerkkinä vaikka tämän hetken organza-puserot, jotka ovat hiostavia ja epäkäytännöllisiä. En usko että noita näkee käytössä enää kahden vuoden päästä. Pintamuotia syvemmälle katsottaessa löydämme kuitenkin pitempiaikaisia tyylejä, jotka kestävät vaikkapa vuosikymmenen ajan. Näissä se ajanjakso ei määräydy täsmälleen vuosikymmenten vaihtelujen perusteella, vaan voi alkaa vaikkapa 1985 ja jatkua 1995 asti. Esimerkkinä vaikkapa Leviksen 501-farkut.

Mulla on vieläkin Leviksen 501 farkut, on ollut koko ajan. Ja vielä saman kokoiset kuin ysärillä.

Ysäri on typistetty hitmix-tyyppiseksi bilerenkutukseksi ja muutamiksi vaatekappaleiksi.

Nuoruuteni yhdeksänkymmentälukuun kuitenkin kuului paljon yhteiskunnallista keskustelua, josta voisi ottaa oppia tänäkin päivänä. Oli Live-Aid konsertteja, puhuttiin maailman rauhasta ja vastustettiin sotia, tehtiin työtä nälänhädän ehkäisemiseksi, oli girl-power ja tasa-arvoisuudesta puhuttiin paljon, taisteltiin seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. HIV/AIDS oli merkittävä puheenaihe ja maailma yhdistyi taistelemaan tautia vastaan.

Seksuaalisuus oli mielestäni vapaampaa kuin nykyään. Seksuaalisuutta tuotiin vahvasti esiin erotiikan kautta, tätä on nykyään vähemmän. Nykyään pitää olla seksikästä, mutta eroottisuudesta ei puhuta. Nyanssit puuttuu.

Ysärillä oli työttömyyttä ja itsekin valmistuin ammattikoulusta suoraan kortistoon. Omaa kaveripiiriä leimasi pitkään joutilaisuus ja töiden puute, osa jäi siihen ja syrjäytyi. Työttömyyden ja epävarmuuden varjo seuraa minuakin yhä, vaikka olenkin näin keski-ikää lähestyvänä ollut työelämässä jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on suhteellisen pitkä vuosikymmen, ihan kokonaiset 10 vuotta, ja siihen mahtuu monenlaisia tyylejä vuosikymmenen alun suorista kirkaskuviollisilla kangaskaitaleilla levennetyistä 501:tä puolivälin trumpettilahjefarkkihin ja vuosikymmenen lopun mataliin vyötäröihin ja crop toppeihin. 

Mahtuu siihen paha lama ja kohtuullinen nousukausikin.

Ja musiikkimuodin muutokset gunsand rosesista oasikseen, nirvanaan, reshotchilipeppersiin ja britney spearsiin.

Eikö crop-toppien kanssa ollut korkeat vyötäröt 90-luvulla? Matalat tulivat vasta vuosituhannen taitteen toisella puolen.

Mulle muistuu mieleen vain yläaste, kun äiti ei suostunut ostamaan toppatakkia, josta olisi näkynyt selkä, koska käytössä oli lantiofarkut. Tyhmä äiti! 😅 (Oikeasti, kiitos äiti)

kommentoia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo heti ensimmäisessä kommentissa totesi, on kymmenen vuotta pitkä aika. Eikä se muoti vaihdu kellonlyömällä, et 80-luku loppui nyt: kaikki roskiin ja uudet kuteet! Yhtä hyvin voitaisiin tarkastella kymmenen vuoden aikakautta välillä 1985 - 1995, mutta onhan se helpompaa puhua vain ysäristä tai kasarista.

Ja muuttui nopeastikin

Kun olin virallisesti teini 1998 (13v)

Niin 1996 In vaatteet oli jo out, ei kukaan olisi laittanut kouluun raitaverkkareita ja hello Boys napapaitaa

Vm 85

Toki, edelleenkin on muotivirtauksia jotka tulevat ja katoavat lähes yhtä nopeasti. Esimerkkinä vaikka tämän hetken organza-puserot, jotka ovat hiostavia ja epäkäytännöllisiä. En usko että noita näkee käytössä enää kahden vuoden päästä. Pintamuotia syvemmälle katsottaessa löydämme kuitenkin pitempiaikaisia tyylejä, jotka kestävät vaikkapa vuosikymmenen ajan. Näissä se ajanjakso ei määräydy täsmälleen vuosikymmenten vaihtelujen perusteella, vaan voi alkaa vaikkapa 1985 ja jatkua 1995 asti. Esimerkkinä vaikkapa Leviksen 501-farkut.

Mulla on vieläkin Leviksen 501 farkut, on ollut koko ajan. Ja vielä saman kokoiset kuin ysärillä.

Mullakin on 501 :) Toki eri kuin ysärillä, koska nekin pystyy näköjään pitämään persuksista puhki 😬

Missasin 90-luvun ekan vuoden armeijan takia.

Loput vuosikymmenestä menikin sitten toipuessa ja ihmetellessä huonon musiikin määrää,

Ehkä tuo on just yksi harhakäsitys, että 90-luvulla olis tehty erityisen hyvää musiikkia.

Olen syntynyt -85. Kaipaan ysäriltä tiettyä muotia joka oli naisellista olematta överiä. Olen viime vuosina löytänyt vaatekaappiini esim. useamman ysärityylisen kukkamekon. Lisäksi kaipaan musiikkia, erityisesti laulaja-lauluntekijä-meininkiä ja raskaampaa vaihtoehtorockia. 

Minusta tuntuu jotenkin siltä, että ysärillä ihmiset uskalsivat olla enemmän omia itsejään sen sijaan että olisivat kopioineet itsensä jonkin vaikuttajan tyylin mukaiseksi. Toki silloinkin otettiin vaikutteita ja paljon, mutta ihmiset näyttivät erilaisilta. Nyt tuntuu, että huomattava osa esim. nuorista naisista näyttää Kardashianeilta (suoristettu ja värjätty tukka, pidennykset ripsissä, filleriä huulissa, rakennekynnet, ylihuolitellut kulmakarvat, runsaasti meikkiä, takapuolta korostavia vaatteita ja luksusmerkkien logoja näkyvällä paikalla). Ysärillä oli enemmän tilaa olla erilainen; oli hippityyliä, heavytyyliä, goottityyliä, hip hop-tyyliä jne. 

Se, mitä en kaipaa ysäriltä on tietty asenneilmapiiri. Etenkin seksismi, misogynia ja homofobia kukoistivat. Stereotyyppien annettiin rehottaa mediassa ja viihteessä. Mielestäni nykyinen ääripää cancelointeineen ei ole sekään hyvä asia, mutta ysärillä oli aika villiä meininkiä välillä.  Netflixin Woodstock 99-dokumentissa on mielestäni hyvää ajankuvaa vuosikymmenen lopun meningistä. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän on suhteellisen pitkä vuosikymmen, ihan kokonaiset 10 vuotta, ja siihen mahtuu monenlaisia tyylejä vuosikymmenen alun suorista kirkaskuviollisilla kangaskaitaleilla levennetyistä 501:tä puolivälin trumpettilahjefarkkihin ja vuosikymmenen lopun mataliin vyötäröihin ja crop toppeihin. 

 

Mahtuu siihen paha lama ja kohtuullinen nousukausikin.

 

Ja musiikkimuodin muutokset gunsand rosesista oasikseen, nirvanaan, reshotchilipeppersiin ja britney spearsiin.

Ei pidä mysö unohtaa hyvää musikkia.