Odotanko turhaan rakkautta?

Rakastuin kerran kovasti, halusimme kuitenkin eri asioita ja ajankohtakin taisi olla väärä. Itse olin vielä nuori ja hänellä oli kipeä ero takana. Hänen jälkeensä en ole kokenut samaa, laimeampia tunteita ja toimivampia suhteita. Kuitenkin odotan rakastuvani samalla kiihkolla vielä. Olen ollut nyt muutaman vuoden sinkkuna ja mietin odotatko turhaan järisyttäviä tunteita? Onko jokaiselle yksi iso rakkaus vai voiko niitä olla useita..? Onko parempi sitoutua turvalliseen suhteeseen jossa halutaan samoja asioita, vaikka se ei tunnu samalta...?

Haluaisin myös kipeästi lapsen ja alan olla ikäni puolesta siinä vaiheessa että jotain pitäisi tehdä. Ahdistavaa! Olen miettinyt niitä miehiä joita olen sen suuren rakkauden jälkeen kohdannut, joista osa olisi halunnut myös lapsia. Tunne niitä miehiä kohtaan vaan ei ole ollut mielestäni tarpeeksi vahva.

Millaiselta tällainen kuulostaa, olenko torjunut hyviä miehiä ja isäehdokkaita nuoruudenrakkauden kaltaisen tunteen tavoittelun vuoksi?