Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

6-v purkaa eroa minuun

Vierailija
08.10.2015 |

siis erosimme miehen kanssa myrskyisästi vuosi sitten. Mies on ollut kyvytön ja haluton pitämään yhteyttä lapsiinsa ja 6-v poika reagoi siten, että haukkuu, riitelee, on tyytymätön minuun kokoajan. Poika jopa aamulla sanoi veljelleen 4-v, että lyö äitiä, kun äiti ei auta häntä vessassa. En tiennyt että lapsi on vessassa, kun tein hommia toisessa huoneessa.( Iso talo). Tietysti menin auttamaan kun kuulin asian.

Olen ollut tänään niin väsynyt vääntöön, aamusta alkaen ja taas kotiin tullessa alkaa se huuto, haukkuminen (paska äiti), sylkeminen, jne.  Soitin äidilleni, että tulee hakemaan pojat hoitoon, tuntui, että oikeasti en enää jaksa sitä poikien kiukkua. Kaupassakin sylkivät päälleni, kun en antanut periksi kaikille haluille.

Niin mitä kävikään, äitini alkoi leperrellä lapsille, mummi vie teidät kaupungille, lähdette ihmisten ilmoille täältä. teidän on parempi asua muualla. siinä vaihessa mä romahdin. en tajunnut muuta, kuin alkaa viikkaamaan pyykkejä. Sanoin, että en mä voi antaa kaikkea periksi. Nyt lapset ovat siis olleet mummin mukana koko iltapäivän ja illan. Ja kun soitin, niin mummi niskojaan nakellen sanoi, että lapset on siellä ja laittaa heille ruokaa. Mä olin ihan järkyttynyt, että kukaan ei kuule mua tai ole mun tukena kasvatuksessa. Olin ihan hiljaa puhelimessa ja sitten mummi laittoi luurin korvaan.  Miten ihmeessä mä kestän tän homman, mulla ei ole ketään, kuka todella olisi mun tukena tässä erossa ja varsinkin kannustaisi minua lapsille. Nyt lapsille jäi se tunne, että he saavat riehua ja sitten mummi vie ne kaupungille ja passaa niitä.

 

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
08.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap täällä linjoilla, hyviä ajatuksia teillä kohtalotoverit. Tuokin on niin totta, että miehen kestäminen vei jo voimia, että olisimpa ne säästänyt lapsilleni.

Hain lapset kotiin vanhemmiltani, kun koin, että en anna heidän pompottaa minua, ja halusin että näen lapset vielä ennen yötä. Vanhemmat tietysti tekeytyivät marttyyreiksi, hehän vaan auttaa minua  ja lapsia. Mutta kyllä se karvaalta avulta tuntuu.

Minulla ei ole ollut yhtään omaa aikaa, olen töissä vastuullisessa tehtävässä ja lapset eivät ole mummilassa yötä yhtä aikaa, heidän toiveesta. Vain työmatkojen ajaksi he voivat mennä yhdessä yöksi mummilaan. Kunnioitan heidän toivetta toki, muulla ajalla, mutta työmatkat he ovat hyvin hoitaneet yöt.  Mutta todellakin, kaipaan aikaa yksin ja kaipaan aikaa nukkua ja olla vaan. Kun lapset ovat mummilassa esim iltaisin, olen töissä. Että tähän tilanteeseen täytyy tulla muutos, otan vaikka mll-hoitajan lapsille pari kertaa kk. Pääsisin näkemään vähän ystäviäni iltamenoissa tai vaikka vaan leffaan yksin.

Jes, purkautuminen tänne auttaa mua nyt fokusoimaan omaa jaksamista ja samoin sitten myös lasten.

Pitäkäähän yh:t lippu korkealla, aikamoisia arjen sankareita tässä ollaan, vaikka kyllä minulta on päässyt lapsille lipsumaan huonojakin heittoja, esim, että olen mielummin töissä kuin täällä kuuntelemassa haukkumista. tai että ei tätä kotielämää jaksa kyllä kukaan.

voi ei. se on nyt monella tavalla harkitsemisen paikka.

 

 

 

 

Vierailija
22/22 |
08.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat kyllä vahvalta ja tasapainoiselta, varmasti selviät tuosta lopulta hyvin! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla