Lue keskustelun säännöt.
Pitkä avautuminen siskoni "oudosta" mieskaverista
Minda
08.10.2015 |
Siskoni alkoi seurustelemaan uuden miehen kanssa. Hän vaikutti kaikinpuolin fiksulta ensitapaamisesta lähtien enkä voinut kuin ajatella, miten mukavanoloisen miehen siskoni oli itselleen löytänyt. Heidän suhteensa eteni nopeasti ja muuttivat pian yhteen. Olen siskoni kanssa läheinen ja näemme muutaman kerran viikossa, joskus tapaamme kahden kesken, joskus hän tulee miesystävänsä kanssa minun ja mieheni kotiin kylään tai me menemme mieheni kanssa heille.
Eräs asia on kamalasti alkanut "vaivaamaan" tuossa siskoni miesystävässä. Miehen kaikki liki jutut liittyvät tavalla tai toisella joko rahaan, omaisuuteen tai siihen minkälaisia "etuoikeuksia" hänellä on ollut/on koska tuntee jonkun varakkaan ihmisen.
Mies kertoilee paljon itsestään ja omista sukulaisistaan ja saattaa vaikka ryhtyä kertomaan olleensa vieraana serkkunsa muksun ristiäisissä ja sivuhuomautuksena jutussa mainitsee, että "en vienyt ristiäisiin lahjaa kun olin serkun kanssa aiemmin sopinut että siirrän lapsen tilille 700euroa" - hän kätkee monet rahaan liittyvät asiat ns. sivuhuomautuksiksi itse tarinaan vaikka ne eivät liittyisi muuten koko asiaan. Tai juttu siittä miten miten kävi kaupassa ja sieltä lähtiessä joutui kolariin - mainitsee toki ennen kolaritarinaa sen että kauppaan meni "pelkkään ruokaan yli 300e euroa taas tänäänkin".
Toinen tarina saattaa liittyä ravintolailtaan ystävien kanssa ja miten ystävä oli tilannut 3 000e edestä kuplivaa ystäväporukalle. Suosikkiaiheita on myös "mainostaa" sitä miten hänen isänsä on hyvä ystävä jonkun tunnetu erittäin varakkaan ihmisen kanssa ja minkälaisia etuja hän on päässyt nauttimaan tämän johdosta itse ja kehuu maasta taivaisiin tätä isänsä varakasta kaveria. Entä miten äiti tuntee opiskeluajoilta erään tasokkaan paikallisen ruokaravintolan omistajan ja miten hän saa koska vain halutessaan ilmaiseksi käydä syömässä tässä ravintolassa ja miten omistaja on niin rento huipputyyppi.
Kun hänen vanhempi veljensä oli ostanut uuden kalliin avoauton, ryhtyi tämä mies mainostamaan asiaa joskus ollessani siskoni ja hänen luonaan kylässä ja pian mies sanoi lähtevänsä käymään veljensä luona. Palasi pian kotiin ja oli ajanut veljensä uuden auton pihaan ja sanoi että hänen oli pakko päästä koeajamaan veljen autoa ja taitaakin lähteä sillä hoitamaan kauppareissun. Ja kun hänen isänsä oli ostanut (siihen aikaan) kalliin tablet- tietokoneen oli hän hakenut isältään lainaksi tämän tabletin ja teennäisen suurieleisesti nakutteli tablettia.
Kerran kun siskoni oli kylässä miehen kanssa meidän luonamme aloitti siskoni juttelemaan meidän (minun ja siskoni) lapsuudesta. Juttu liittyi siihen, että olemme kotoisin köyhistä oloista ja miten lapsena jouduimme päiväruoaksi usein syömään kuukauden lopussa puuroa aamulla, päivällä ja illalla kun ei ollut varaa muuhun. Saimme harvoin uusia vaatteita, ja teini-iässä saimme viikkorahaa 1-2euroa per viikko. Niitä euroa alettiin sitten kuukausitolkulla säästämään kunnes rahaa oli kasassa vaikka uuteen H&M puseroon jonka pystyimme omilla säästetyillä euron kolikoilla ostaa. Tähänkin tarinaan siskoni mies otti osaa toteamalla "Joo mullakin oli osa lapsuudesta köyhää aikaa ja pukeudun veljen vanhoihin vaatteisiin. Mun isästä tuli vasta yritysjohtaja kun mä olin 12vuotias".
On tullut kyllä selväksi että siskoni mies on varakkaamista oloista (en tosin tiedä voiko miestä itseä kutsua järin varakkaaksi, pikemminkin hänen vanhempiaan) ja hän haluaa sen mieluusti osoittaa muillekin ihmiselle puheidensa lomassa.
On hienoa, että on rikkaat vanhemmat jotka voivat vaikka ostaa jääkaapin täyteen ruokaa kun pyytää, tai vanhemmilla on suhteita rikkaisiin ihmisiin ja pääsee itse niistä aika ajoin nauttimaan vaikka ilmaisten ravintolaruokien muodossa ja on hauska kuulla riemukkaista poikienilloista jossa sattui jokin hauska kommellus (tilattiin niissä pirskeissä sittein 3tonnilla juomaa tai ei) MUTTA miksi kaikkien juttujen pitää aina liittyä rahaan ja miksi kokoajan pitää olla mainostamassa omaa tai muiden omaisuutta?
Kerran siskoni miesystävä silminnähden "järkyttyi" kun tulivat meille kylään mieheni syntymäpäivänä ja miehelläni oli yllä kalliin merkin pusero jonka oli aiempana päivänä ostanut. Siskoni totesi että "Petterillä onkin uusi paita, onpa hyvännäköinen" - jolloin siskoni mies kääntyi katsomaan kuin haukka mieheni paitaa (ja huomasi varmasti merkin/logon) ja naama venähti. Sama tapahtui kun mieheni syntymäpäivälahjapaketista (minun antamani) paljastui Iphone ja 2 eri kalliin merkin hajuvettä sekä eräs neuletakki jota itseasiassa siskoni mies oli joskus kehunut kun selaili meillä lehteä ja täten tiesi neuletakin maksavan paljon.
Myönnän antaneni lahjan tahallaan vasta kun siskoni ja hänen miehensä tulivat paikalle ihan vain sen vuoksi että tiesin että siskon miehen naama venähtää. Todellisuudessa jouduin säästämään erittäin kauan että sain nuo kaikki miehelleni hankituksi.
Hän luultavasti pitää meitä melkoisina köyhäpoloisina mutta yllättyisi jos vaikkapa mieheni alkaisi puhumaan kuten hän: mieheni äiti omisti ennen kuolemaansa 2 menestyvää yristystä ja työn vuoksi matkusteli usein ulkomaille Aasiaan ja Amerikkaan (ja mieheni pääsi mukaan näille reissuille ja yöpyivät luksushotelleissa ym.) ja äidin paras ystävä oli eräs varakas mies jonka nimen liki joka suomalainen tuntee ja joka antoi usein miehellenikin (mieheni ollessa nuorempi) kalliita lahjoja syntymäpäivinä ja maksoi milloin huvipuistoreissuja, milloin lomamatkan Espanjaan.
Miehenikin on siis varakkaista oloista kotoisin, hän peri edesmenneeltä äidiltään suuren kesämökin sekä äidin ison omistusasunnon kaupungin keskustasta ja miehelläni on eno, joka on kuolemansairas ja kyseinen eno on testamentannut omaisuutensa kokonaan miehelleni ja mies on kaupungissa tunnettu miljoonien eurojen omaisuudestaan.
Tarkoituksenani ei ole keulia näillä asioilla tällä palstalla mutta haluan tuoda julki, että kyllähän esimerkiksi meillä, tai miehelläni, olisi siskoni miehelle ja muillekin monenlaista rahatarinaa kerrottavana ja huimia kokemuksia siittä miten varakkaat äidin ystävät ovat hänenkin elämäänsä tuoneet uskomattomia kokemuksia joita ihminen rahalla voi saada. Siskoni, eikä hänen miehensä, tuskin esimerikiksi tietävät että mieheni omistaa ison kesähuvilan tai että hänen äitinsä omisti ennen kuolemaansa 2 menestyvää yritystä tai heillä ei ole hajuakaan tästä tunnetusta rikkaasta miehestä joka oli äidin ystävä ja työtoveri. Tuntuisi oudolta, jos mieheni alkaisi kaikenaikaa toitottamaan näitä asioita kaikille, minun sukulaisilleni ja ystävilleni. Esimerkiksi omat vanhempanikaan eivät tiedä miehestäni kaikkia noita asioita, koska mieheni ei ole kokenut tarpeelliseksi kertoa enkä minäkään. Olemme olleet 7vuotta yhdessä mieheni kanssa ja vasta muutama kk sitten mieheni kertoi isälleni minkä firman hänen äitinsä omisti ja kuka oli tämä rikas mies joka oli äidin ystävä. Isäni ei ollut uskoa koko juttua millään ja oli varma että yritämme jotenkin pilailla hänen kustannuksellaan. Kas, kun siskon miehen höpötystä kukaan ei ole vielä yltynyt epäilemään? :D
En siis väitä, etteivätkö siskoni miesystävän tarinat voi yhtä kaikki olla totta, sillä ei ole merkitystä mielestäni, mutta miksi ei voi koskaan puhua muusta?
Oletteko te kohdanneet vastaavaa? Joskus tekisi mieli laittaa sille äijälle jouhot suuhun.
Kommentit (41)
Tuollaisia ihmisiä kohtaa aina silloin tällöin. He ovat yleensä ihmisiä joilla on ollut lapsuuden kodissa taloudellisia- tai muita ongelmia. He ovat luoneet itselleen illuusion että ihmisen arvo mitataan sillä minkälaisia ystäviä ja sukulaisia heillä on, kuinka hyvin he menestyvät. He eivät tuo esille omia menestyksiään, koska niillä ei pysty leuhkimaan.
He ovat oppineet että kun puhuu suurista rahoista ja rahakkaista ystävistä tai sukulaisista niin heidätkin merkitään onnistujiksi. Heitä ei voi muuttaa millään lailla.
Meillä on vastaavanlainen pariskunta ystävinä. Mutta me otetaan se huumorilla. Etukäteen jo arvaillaan (lyödään jopa vetoa) mistä summasta kehuskelee ja mikä on jonkun titteli jonka on saanut tuttavakseen.
Koskaan emme osta heille mitään lahjaksi vaan annamme lahjakorttina niin että summa näkyy vasta kaupassa. Näin siksi että ei pääse sanomaan kuinka paljon joku toinen antoi tai minkä arvoisen lahjan joku toinen osti.
Minusta tuollaiset ihmiset on enemmän säälittäviä. On sääli jos oma itsetunto tai omanarvon tunto perustuu jonkin ystävän tai sukulaisen menestykseen. Mutta näin se vain on. Mutta ei kannata provosoitua heidän jutuistaan ja alentua samalle asteelle. Huumorilla on paras ottaa. Ja jos haluaa tehdä heidät onnelliseksi niin kehu vähän kuinka huonosti menee ja kuinka tiukkaa teillä on vaikka ei olisikaan. Saatte olla vähän aikaa rauhassa heistä. Koska te ette nosta heidän statustaan (heidän mielestään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on setä, joka aina sivulauseissa kertoo raha-asioitaan, mutta minua se ei ärsytä, vaikka joitain sukulaisia vähän riepookin toisinaan. Olen huomannut, että hän ei tee sitä leveilläkseen ja on alunperin hyvin köyhistä oloista, omalla työllään kansakoulupohjalta on rahansa tehnyt. Hän on pari kertaa maksanut minunkin laskujani, ja rahoittanut opintojani aikoinaan, vaikka en ole pyytänyt. Hänellä on hyvä sydän ja se kehuminen on hänelle sellaista hämmästelyä, että näinkin hyvin on hänelle käynyt.
Kerran tultiin maalta juhlista kotiin, minä lähdin vähän aikaisemmin ja 100 km päässä hän painoi suoralla vanhan japsini ohitse uudella kalliilla maasturillaan ja soitin kännykkään, että "täällä niellään sun pölypilveesi ja muista nyt setä, että sun tuloillasi ne ylinopeussakotkin on sitten jotain ihan muuta kuin mulla...." Hän asuu melko vaatimattomasti, se raha menee sijoitusasuntoihin sun muuhun ja tavallinen elämä on hänelle ihan tuttua, eikä oikeastaan tajuaisi sitä varakkuutta, jos ei näkisi sitä autoa ja veroviraston kirjettä (olen talousalan ihmisiä, niin neuvon häntä joskus ja autan kirjanpidossa) ja niitä juttuja...
Minusta vähän tuntuu, että siskostasi saattaa tulla onneton tuon kaverin kanssa. Raha tuntuu hänelle olevan hirveän tärkeää, status varsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että kotoa perittyä. Kun on tottunut lapsesta lähtien, että kaikki perustuu rahan ja kiiltävän omaisuuden ympärille, niin oppii että sen on oltava tärkeää ja ilman niitä ei ole kunnollinen ihminen. Itsekin sitten aikuisena tuollaisen hienoperse-perheen hienostolapsi jonka tukka oli aina kammalla sliipattu ja kraka kireellä jo ala-asteella, nauttii kun pääsee eri asioiden lomaan lisäämään aina piiloviestin varakkuudestaan. Summat on aina "satasii taskunpohjalta..pari tonnii sinne tänne..useita kymmeniä tuhansia..miljoonien omaisuus..jne" Tykkäävät toistella suurten summien nimiä ja monesti suurentelevatkin niitä.
Tuollainen ihminen ei joskus leveile ilkeyttään, vaan hän ihan oikeasti voi kuvitella, että rahasta puhuminen ja sen ylistäminen on normaalia ja luulee että kaikki muutkin tekevät niin! Minäkin huomasin kun muutin maalta pikkukylästä kaupunkiin Keski-Suomeen, että täällä on TODELLA paljon rahanhimoisia ihmisiä ja täällä leveillään sillä mielellään. Bussipysäkillä tai työpaikan kahvipöydässä kerrotaan kovin mielellään uusista kalliista hankinnoista ja luetellaan hinnat tarkkaan ja varmistetaan, että muut tulevat ymmärtäneeksi mihin heillä on ollut varaa. Rahan lisäksi yksi leveilyn aihe on lasten kalliit harrastukset. Suosikkini on eräs ylpistynyt tanttara joka muistaa aina mainita, että hänen parikymppisellä tyttärellään on akrobaattinen harrastus ja hän on siinä loistava. Monesti kahvihuoneesta kuuluu jo kauas käytävälle kuinka hän polleana ja liikutuksesta soikeana ylistää akrobaattista aikuistytärtään. Hän oikein muistaa painottaa sanaa "AKRRROBAAattinen.." ;) Hän myös leveilee kuinka tällä akrobaatilla on erittäin kuuluva ääni, "akrobaatti osaa useita eri kieliä, akrobaatti on matkustellut taas paljon, akrobaattisen harrastuksen omaava akrobaattitytär on juuri parhaillaan hevostalleilla, on sekin kallis harrastus huh huh.." Ja kun toinen lapsensa meni naimisiin tunnetun urheilijatyttösen kanssa, niin tämä tanttara ei umohtanut mainita kuinka polttaritkin olivat olleet todella akrobaattiset!! ;D Oli harrastettu oikein porukalla akrobatiaa, akrobaattisia naisia kun olivat suurin osa..
Eli rahalla ja omaisuudella leveilyn lisäksi on ilmeisesti hienoa ja toivottavaa, että henkilö on myös hyvin akrobaattinen jotta voi olla kunnollinen ihminen ja erottua "köyhästä sohvaperunasta". :'D
Jostain syystä Jyväskylä on kyllä ylpeiden juppien mekka ;D ei muualla päin suomea isoissa kaupungeissakaan olla niin olevinaan. Tekisi mieli muuttaa vaikka Tampereelle. Osaako joku sanoa mistä tää ilmiö johtuu? Eletäänkö vielä nousukautta kun muualla on päästy menestyksestä yli?
Voi kyllä niitä juppeja löytyy ihan ympäri suomea. Se vain riippuu meistä itsestään liikutaanko niissä piireissä joissa nää jupit näkyy.
Vierailija kirjoitti:
.Jos olet tyytyväinen omaan elämääsi ja rahatilanteeseen, miksi sinua häiritsee nuo rahajutut? Toiset ei tykkää puhua rahasta ollenkaan, toiset taas rehentelee mieluusti ja leveilee, eivätkä välttämättä tarkoita sillä pahaa, tai edes huomaa tekevänsä niin.
Ne häiritsevät koska hän ei oikeasti muusta puhu. Joka ikinen juttu liittyy aina rahaan, omaisuuteen tai isän, äidin, veljen, sukulaisen omaisuuteen tai rikkaisiin ystäviin ja siihen miten rikkaat ystävät ovat omalta osaltaan tuoneet tämän miehen elämään rahalla ostettavissa olevia etuja sekä ilmaisia ravintolaruokia, juomia, milloin mitäkin. Jos ne eivät ole varsinaisia jutunjuuria, niin jollakin tavoin jokin niistä mainitaan sivuhuomautuksena toisen asian yhteydessä.
Ja häiritsee siksikin koska olen siskoni kanssa paljon tekemisissä ja näen myös hänen mieskaveriaan yleensä ainakin kerran pari viikossa. Aina sama levy päällä... En ole kyllä aikeissa miehelle huomauttaa puheistaam että hillitsisi juttujaan, luultavasti tekisin vain typeryksen itsestäni. Toisaalta en jaksaisi aina vaan kuunnellakaan niitä juttuja alvariinsa ja haluaisi esimerkiksi sen vuoksi siskoani alkaa välttelemään. Olenkin viimeaikoina toisinaan yrittänyt järjestää siskon kanssa näkemisiä ja tekisimisiä siten ettei miesystävä olisi aina läsnä. Esimerkiksi ehdottanut kahvittelua mieskaverin ollessa töissä tai muuta vastaavaa. Yleensä he kuitenkin liikuvat pariskuntana esimerkiksi kahvittelureissuilla ja muilla (ja tottakai, monet yhdessä asuvat parit varmasti vierailevat sukulaisissa parinakin usein) joten... ei kai auta kuin kuunnella ja kuunnella. Ehkä ne jutut joskus loppuu kesken. Tai sitten kaikki samat tarinat kuullaan uudestaan ja uudestaan....
Helppo aistia APn ongelma rivien välistä: tunnistat siskon miehestä ne piirteet (materialismi) joita itsessäsikin on mutta yrität kovasti ne tukahduttaa, ja tämä sinua rassaa. Myönnät itsekin että rahajutut ovat sivujuonteita miehen puheessa, mutta kovin niihin tarkerrut. Ja tuo tarve näyttää siskon miehelle ostamillasi lahjoilla on perusmaterialistin touhuja. Ole rehellinem itsellesi ja itsetutkiskellen käsittele asiaa ennen kuin myrkytät persoonasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä puhe, mistä puute... Vaikka miehen perhe olisi varakas, mies ei välttämättä itse ole sitä. Huonosta itsetunnostahan nuo tarinat juontavat, onko niistä kaikki edes tottakaan? Ainakin väritettyjä voivat olla. Onko mahdollista, että elää kavereiden siivellä tai ihan velaksi?
Rasittava tyyppi, mutta jos sisko tykkää koittakaa kestää! Nauratte sitten keskenänne. (Ja saa sitä joskus vähän kiusoitellakin, kuten uudella paidalla tms.).
Mä taas kiinnitin huomiota sellaiseen seikkaan, että teillä on kesähuvila mistä sun sisko ei tiedä mitään? Miksi ei? Miksi sun pitää niin epätoivoisesti peitellä teidän rikkauksia ja omaisuuksia?
Mulle on itsestään selvyys, että kutsun sisaruksiani nauttimaan mun mökistä ja sen tuomista eduista kesäpäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän sama juttu, kun siskonmies aloittaa keskustelun aina, jos on ollut vähän hiljaisempi hetki: "Arvaappa, paljonko maksaa ..." vaikka kyse ei olisi omista tavaroista, voi olla kiinteistö, voi olla vanha mersu, voi olla venäläinen kivinavetta tai lattialämmityksen asennuskulut naapurin Jörkalla. Kauppamies ei kai sitten housuistaan pääse mihinkään.
Minä varmaan ystävällisesti sanoisin, että "voitaisiinko jutella muistakin aiheista kuin rahasta, se on vähän tylsää pidemmän päälle. Tykkäätkö sä lätkästä?"
terv 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihminen joka puhuu materiasta ja tuntemistaan (tai vaikka äidin tuntemasta) varakkaasta/julkisuudessa olevasta ihmisestä jatkuvasti on vain aika tylsää seuraa.
Tunnen muutaman kuvailemasi kaltaisen miehen. Tylsiä mahtailijoita.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että hän ei tee sitä leveilläkseen ja on alunperin hyvin köyhistä oloista, omalla työllään kansakoulupohjalta on rahansa tehnyt.
Olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, mitä tuon siskoni mieskaverin vanhemmat, veli, sukulaiset ja ystävät AJATTELISIVAT jos kuulisivat kuinka mies leveilee heidän rahoillaan, omaisuuksillaan ja rikkailla tutuillaan muille ihmisille.
Olisivatko he ylpeitä, hävettäisikö heitä, olisiko se heistä outoa? Mielestäni on kuitenkin jokseenkin eri asia "keulia" omilla rahoilla ja menestyksellä kuin "leveillä" sillä mitä vaikkapa oma veli, tai isä tai isosetä omistaa ja minkäslainen rikas ukkeli se iskän kalakaveri on. Kuten kaikki tietävät, jos on vaikkapa rikkaat vanhemmat luultavasti lapsikin "pääsee onsingoille" myös täysi-ikäisenä mutta rahat ja omaisuudet ovat hänen vanhempiensa/veljensä samoin kuin isän kalakaveri on rikas, ei hänen kaverinsa. Jos ymmärrätte mitä haen takaa. Hän ei kehu sillä, miten on itse menestynyt ja mitä omistaa, vaan mitä joku toinen omistaa (olkoon sitten hänen isänsä, tätinsä, naapurinsa, ystävänsä..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muutamia tuollaisia (erittäin) varakkaita ihmisiä. Jotka eivät siis ole edes rikastuneet omista ansioista johtuen, vaan vanhempien tai puolison kautta. Heillä myös poikkeuksetta puheenaiheet pyörivät rahan ympärillä, kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella ja myös luulevat, että toiset ovat kateellisa heille, vaikka todellisuudessa monet vähän naureskelevat ja ihmettelevät puheita selän takana.
Itse varmasti juttelisin siskon kanssa, että onko hänenkin arvomaailmansa jotenki muuttunut miehen myötä, vai onko mies kahdenkesken aivan erilainen ja teille mies pitää jotain ihmeellistä roolia yllä. Itse en kommentoisi mitään tuollaisiin juttuihin, korkeintaan jotain- aijaa, kiva- ja sitten jatkaisin muilla jutuilla. Jollei se auttaisi niin ehkä vähitellen karsisin tapaamia, itse en ainakaan kokisi saavani mitään tuollaisista tapaamisista, joissa puheenaiheet poikkeuksetta pyörivät rahan ympärillä.
Mitä en ainakaan tekisi olisi, että lähtisin tuohon pelleilyyn mukaan antamalla kalliita lahjoja heidän läsnäolleessaan. Antaa heidän elää sitä rikasta elämää omassa pikkukuplassaan, se on kuitenkin loppujen lopuksi sitä kaikkein köyhintä elämää. :)
Vierailija kirjoitti:
Itse varmasti juttelisin siskon kanssa, että onko hänenkin arvomaailmansa jotenki muuttunut miehen myötä, vai onko mies kahdenkesken aivan erilainen ja teille mies pitää jotain ihmeellistä roolia yllä.
Näin just! Sisko is teh key!
Siskojen välinen kilpailuasetelma ei sinänsä ole mitään uutta auringon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia kommentteja läpi, mutta mulla olisi sanottavaa hieman aiheen vierestä. Ihmisiä on erilaisia. Oma isäni on erittäin rikas ja pyörii milloin missäkin varakkaiden henkilöiden tapaamisissa. Aina perheen kesken asioista puhuttaessa kertoo kuinka hän oli tavannut ja keskustellut sen ja sen firman johtajan tai pankkiirin kanssa , koulutukset ja meriitit muistaa mainita myös heti alkuun. Myös näiden herrojen korkeakoulutetuista ja menestyneistä lapsista mainitsee ylpeästi. Tämä tapa on ärsyttänyt minua aina ja nykyään en edes jaksa kuunnella kun alkaa vaan vituttamaan tuo tyyli.... Tiedän saavani tulevaisuudessa miljoonaperinnön mutta en todellakaan ole huudellut asiasta. Kukaan perheen ulkopuolinen tuskin tietää tätä. Rahaa minulla on myös säästössä paljon, satojatuhansia, kiitos isäni. Tämä on ongelma. Olen mieheni kanssa pohtinut oman asunnon ostoa , asutaan nyt vuokralla. En uskalla kertoa säästöistä miehelleni, nolottaa :/ Hän tietää että hieman minulla on säästöjä, mutta todellisia summia en ole uskaltanut paljastaa. Vaikeaa. Normaalielämässä olen siis aivan tavallinen, ja olen kyllä pihi. En uskalla edes ajatella miten tämä minun salaamiseni tulee vaikuttamaan mieheeni, miten hän siis tulee suhtautumaan. Mielipiteitä?? N27
Ei minua haittaisi yhtään tuollainen. Sen kun puhuisi sitten rahasta aina kun haluaa. Minä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos ei kiinnosta kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt mitään oman mieheni äidistä tai omaisuuksista kun aloimme seurustella. Mieheni äiti oli siis kuollut jo kun aloimme 7v sitten seurustella. Tienaan kyllä ihan omat rahani ja opiskeluaikana kun en käynyt töissä otin esimerkiksi opintolainaa elämiseen vaikka mies sanoi että hän voi mulle kuukausittain antaa rahaa laskuihin ym. Nytkään mulla ei ole talvitakkia eikä rahaa itsellä sitä ostaa ennen ensikuuta, vaikka "mieheni voisi koska tahansa ostaa mulle vaikka 10talvitakki kaappiin".
No kyllä tuokin kuulostaa aika erikoiselta, jos toinen puoliso joutuu kärvistelemään (ylpeyttään) ilman talvitakkia, vaikka toinen olisi varakas. Ymmärrän kyllä, jos ei haluta täysin toisen siivelle elätettäväksi heittäytyä ja halutaan antaa oma panoksensa perheen hyvinvoinnin eteen, mutta yleensä perheellä on kuitenkin yhteinen talous.
Oisko vain niin, että kyseisen miehen ystäväpiirissä puhutaan paljon rahasta, ja hän on sisäistänyt tämän tavan?
Kun kuitenkin noinkin paljon tekemisissä, varmaan jossain kohtaa naurahtaisin hyväntahtoisesti ja sanoisin, että kyllä sua jaksaa noi raha-asiat kiinnostaa, mua ei kyllä yhtään kiinnosta mitä mikäkin maksaa. Ja ilman mitään jauhot suuhun tyyppistä ilkeilyä. On kuitenkin tottunut kotonaan puhumaan noin. En ymmärrä ettei voida sanoa hyväntahtoisesti asioista, kenen kanssa ollaan kuitenkin noin paljon tekemisissä.
AP:n tekstin olemme kaikki ketjussa olevat lukeneet ja hän tietää kyllä itse mitä kirjoitti. Tai voi lukea ekan viestin uusiks, jos ei muista. EI siis tarvitse lainata KOKO tekstiä omaan vastauksensa!!??
Ei mulla muuta.
No jos se siskon miesystävä on kuitenkin muuten ystävällinen ja kohtelias tyyppi, ja ovat onnellisia yhdessä siskosi kanssa, niin miksi teet tuosta kehuskelusta noin ison jutun (päässäsi)? Jotenkin rivien välistä nyt kuitenkin haiskahtaa jonkinlainen katkeruus taikka kateus, ei paljoa, mutta mutta.. Jos olet tyytyväinen omaan elämääsi ja rahatilanteeseen, miksi sinua häiritsee nuo rahajutut? Toiset ei tykkää puhua rahasta ollenkaan, toiset taas rehentelee mieluusti ja leveilee, eivätkä välttämättä tarkoita sillä pahaa, tai edes huomaa tekevänsä niin. Itse suhtaudun raha-asioihin neutraalisti, voin hyvin puhua tuloistani, vaikka ne ovatkin tällä hetkellä pienet, ei hävetä. En myöskään voi kadehtia toisten rahoja, minullakin olisk mahdollisuus parempiin tuloihin, jos vaan ponnistelisin asioitten eteen enemmän, joten turha kadehtia.
Jos tuo tyyppi on rahoistaan huolimatta hyvä tyyppi, niin miksi et vaan sanoisi vaikka suoraa hänelle, että leveilysi harmittaa minua, voisitko vähän hillitä? Tai sitten vaan ignooraat nuo rahapuheet ja koitat keskittyä siihen, että tyyppihän on suurista puheistaan huolimatta ihan ok, ja pääasia jos siskolikka sen kanssa viihtyy.