Olen huomannut, että ylipainoiset syövät aina todella vähän julkisesti
Meillä on noin kymmenen hengen työporukka ja olen tehnyt huvittavan havainnon: noin puolet porukasta, siis hoikat/normaalipainoiset, syövät lounaalla aina kunnon ruoan, esim. kanaa/lihaa ja perunaa/riisiä sekä salaattia ja leipää. Tämä ylipainoisten porukka taas närkkii jotain pientä, esim. pari riisikakkua, yhden omenan tai näkkileivän. Mitä lihavampi ihminen, sitä pienempi lounas. Kaikkein lihavin nainen ei syö lounaalla MITÄÄN.
Onkos siis ihme, että sortuu ahmimaan kun kotiin mennessä on verensokeri alhaalla ja voisi syödä vaikka hevosen?
Toinen yhdistävä tekijä lihavilla on, että he eivät syö aamulla mitään.
Kommentit (29)
Itse syön todella pieniä annoksia ja päivän mittaan vähän vaikka olen ylipainoinen. olen asunut elämästäni monta vuotta kommuunissa ja siellä asuin niin monen ihmisen kanssa, että minulla on vertailukohtia.
Samoin kun meillä on vieraat eism. mökillä niin heille saa koko ajan olla laittamassa jotakin syötävää kun taas meidän perhe syö muutaman aika askeettisen ruoan. (muut perheenjäsenet hoikkia tai todella hoikkia).
Olen lukenut tutkimuksen siitä, että jos varhaisina vuosia on ns. nälässä niin aivot tottuu siihen ja samoin kroppa joten jos rupeat syömään sitten normaalisti esim. kouluiässä lihot herkästi. (itse oli aliravittu lapsi).
Tässä tälläistä pohdintaa..
TYöpaikalla syön aina tavallista (Sodexon)ruokaa ja kotonakin useinmiten. Kylässä en paljoa kakkuja ja keksejä syö, koska en juurikaan pidä niistä.
Miksi sitten olen ylipainoinen?
-Syön liikaa karkkeja, erityisesti suklaa, joka lihottaa todella paljon, on intohimoni.
-Kun olin äitiyslomalla, liikuin vähemmän, söin vähemmän kunnon ruokaa ja aikaa herkuttelulle jäi enemmän.
-Olen taipuvainen pyöristymään herkästi.
Töissä käydessäni kyllä yleensä hoikistun ja aina, jos jaksan vähänkään kuntoilla ja katsoa, mitä suuhuni laitan.
Joo, minkäs tälle voi! Olen jo itseni ja mallini hyväksynyt, terveydellisistä syistä aina välillä painoa pudottelen. Minua puolestaan aina välillä ärsyttää hoikat, itseään läskeiksi valittavat ihmiset ja sellaiset, joiden asenne on, että lenkille vaan, siellä ne kilot karisee. Sellainen ihminen ei todellakaan tiedä yhtään mitään painon pudottamisesta!
Mutta laivalla oli tosi lihava nainen hakenut ranskalaisia ja hampurilaisen. Se ei ainakaan vähän syönyt, tai pitäis varmaan sanoa että ruokatavat oli kadoksissa. Oli hirveen näköstä kun se tunki sitä sapuskaa naamaansa. Hyvä kun malttoi kerran pureskella, ja taas lisää ruokaa suuhun. Eipä siinä kauan aikaa mennytkään.
Just sellainen stereotypia joka tulee mieleen lihavasta ihmisestä ja mitä se syö. Ajattelin että, ton rouvan kyllä kannattais jättää muutamat hampurilaiset väliin. Kamalaa katottavaa.
Jos jokainen keskittys vaan omaan elämään niin olis jokaisella kivempi asua ja elää täällä.
Mulle ei tulis mieleenkään kyylätä ravintolassa tai töypaikalla toisten luonaita tai yleensäkkään syömisiä. Mulla on onneksi muutakin ajateltavaa...
No syö se lihava sitten salaattia, tavallisen aterian tai hampparin niin varmaan aina joku kattoo kieroon.. Mutta faktaa ei voi silti muuttaa:
lihava henkilö syö liikaa, liian epäterveellistä ja liikkuu liian vähän -tai liikkumisen jälkeen syö paljon tai epäterveellisesti!
Ittensä kuihduttaminen ei todellakaan ole viisasta puuhaa ja lihavat nyt jättää syömättä -ehkä juuri siksi että me " normaali painoiset" tai " hoikat" kattoo kieroon.
Mutta jos mää olisin lihava niin söisin terveellisesti ja liikkuisin -jos haluisin laihtua.
Asiahan toisaalta ei mulle kuulu miten paljon joku painaa..
Miten olet ollut aliravittu? Itsekin olen ollut tosi pikkarainen, koska olin nirso ja söin huonosti. Ja lihoin kouluiässä, kun aloin syömään liikaa. Mutta ei ihmisen elimistö niin tyhmä ole, ettei yrittäisi säädellä ihmistä normaalipainoiseksi, ts. jos ruokaa tuleekin normaalissa mitassa enemmän, niin kyllä elimistö siihen ajan mittaan tottuu.
Jos ihan oikeasti et laihdu, vaikka söisit vähän (mutta ei liian vähän!), niin kannattaa käydä lääkärissä, koska jokin, esim. kilpirauhasen toiminta on silloin pielessä.
Muuten kyse on klassisesta itsepetoksesta.
Vierailija:
Itse syön todella pieniä annoksia ja päivän mittaan vähän vaikka olen ylipainoinen. olen asunut elämästäni monta vuotta kommuunissa ja siellä asuin niin monen ihmisen kanssa, että minulla on vertailukohtia.Samoin kun meillä on vieraat eism. mökillä niin heille saa koko ajan olla laittamassa jotakin syötävää kun taas meidän perhe syö muutaman aika askeettisen ruoan. (muut perheenjäsenet hoikkia tai todella hoikkia).
Olen lukenut tutkimuksen siitä, että jos varhaisina vuosia on ns. nälässä niin aivot tottuu siihen ja samoin kroppa joten jos rupeat syömään sitten normaalisti esim. kouluiässä lihot herkästi. (itse oli aliravittu lapsi).
Tässä tälläistä pohdintaa..
En muista milloin ,mutta tiedejulkaisusta luin tämän " lapsena aliravittu-aikuisena lihava" -teorian. Onhan sekin tutkittu, että alle 3kiloisina syntyneet ovat keski-iässä monesti lihavia ja saavat herkemmin sydän ja verisuonitauteja.
Olen ollut aliravittu ja enempää en aio lapsuudestani kertoa, en ollut pieniluinen tai nirso, syyt olivat muualla.
Vai itsepetosta, juu sovitaan sitten sinun mieliksi niin.. tunnut olevan aika mustavalkoinen ihminen onneksi itsellä on elämä värikuvana.
p.s. olen täysin tyytyväinen elämääni bmi 26-27, kunto erinomainen, terveys mainio ja kolesterolit juri mitattiin ja olivat kuulemma ihanteelliset.
Laivalla tosiaan oltiin ja siellä on semmoinen " tiskin" tapainen missä voi syödä.
Mulle on ainakin jo kotona opetettu että, ruoka pureskellaan kunnolla ja suuhun ei ole tarkoitus työntää niin paljon kerralla kun sinne vain mahtuu.
Enkä todellakaan tuijottanut kojo ajan toista, ei sitä kauhunäytelmää kukaan selväjärkinen edes haluaisi katsoa, mutta en kulje laput silmilläkään.
ei ollut mitään puhetta kotiäideistä?