Olen huolissani isästäni :(
Hänen muistinsa on heikentynyt viime vuosina huomattavasti. Ikää on vasta 54v. Lisäksi vuoden sisällä hän on alkanut saamaan raivokohtauksia. Hän on aina ollut hyvin rauhallinen ja suuttunut tosissaan vain harvoin (ehkä kerran vuodessa). Nykyään hän suuttuu siitä, jos pikkuveljeni hanska on hukassa. Nämä raivokohtaukset on sellaisia, että hän saattaa heitellä tavaroita tai karjua ihan hulluna, välittämättä vaikka siitä onko meillä vieraita kylässä tms. Lisäksi hänen reaktiokykynsä on heikentynyt, eli liikenteessä pitää itse olla valppaana hänen kyydissään.
Muisti on nyt sellainen, että hän ei vieläkään muista mihin aikaan hakee veljeni koulusta kotiin, vaikka jo puoli vuotta on joka arkipäivä hakenut samaan aikaan hänet. Sitten on sellaisiakin asioita, joista sovitaan vaikka puhelimessa ja 5 minuutin päästä hän soittaa uudelleen, että mitäs me sovittiin. Tämä saattaa toistua parikin kertaa ennen kuin hän kirjoittaa itselleen lapulle ylös.
Hän hukkaa tavaroita, avaimia, lompakkonsa, puhelimensa...
Lääkäriin hän ei suostu raivokohtausten takia menemään, koska väittää ettei sellaisia ole. Samoin muistin heikkeneminen ei häntä vaivaa.
Äitini vaan on alkanut pelätä isän kohtauksia. Isä ei ole väkivaltainen ollut koskaan, mutta nyt heittelee tavaroita suuttuessaan.
Kommentit (29)
oli samanlainen ihan yhtäkkiä ja syynä olikin sitten aivokasvain! Se aiheutti raivarit sun muut...
Työttömyys rassasi tottakai aluksi paljonkin, mutta sitten hän keksi itselleen mieluisan harrastuksen. Eli hän alkoi kerätä ja myös myydä kirpputoreilla vanhoja tavaroita. Eihän siitä koskaan rahaa ole tainnut käteen paljon jäädä, mutta hän on nauttinut siitä puuhasta.
Ei ole ketään läheistä kuollut viime aikoina.
Ei tämä nyt ihan yhtäkkiä ole tullut, tuo muistin heikkeneminen on tapahtunut ehkä 4 vuoden aikana tasaisesti mutta varmasti koko ajan pahentuen.
Raivokohtaukset on tulleet vuoden aikana.
Isäsi tilanne varmaan ahdistaa ja pelottaa sinua kovasti, olen itse kokenut vastaavaa , oman isäni tausta oli vain erillainen koska hän oli alkoholisti mutta huoli ja murhe oli kuitenkin sama. Kannattaisikohan sinun tai äitisi ottaa yhteys omaan lääkäriinne ja kysyä häneltä neuvvoa isänne " selän takana" jos yhdessä keksisitte keinon auttaa häntä? Tsemppiä teidän perheelle!
Muistihäiriöistä on kuitenkin syytä huolestua, jos
1) unohtelu on jatkuvaa, päivittäistä ja erityisesti, jos se haittaa arkielämää.
Esimerkkejä:
· tärkeät esineet katoavat päivittäin
· tavaroiden etsiskelyyn kuluu paljon aikaa
· unohtaa toistuvasti, mitä lähti kaupasta hakemaan
2) tärkeät asiat kuten lääkkeiden otto, tuttujen ihmisten nimet tai tärkeät tapaamiset alkavat unohtua
3) uusien asioiden oppiminen on hankalaa
4) muistihäiriön lisäksi esiintyy muita oireita kuten eksymistaipumusta, eristäytymistä, saamattomuutta, masentuneisuutta tai esimerkiksi käyttäytymisen muutoksia
5) läheiset ihmiset osoittavat huolestumista muistin suhteen tai
6) henkilöllä on pyrkimystä peitellä muistihäiriöitään selittelemällä tai vähättelemällä oireitaan
Edellä mainittujen oireiden tarkempi tutkiminen on tärkeää. Osa muistihäiriöitä aiheuttavista sairauksista esim. B-12-vitamiinin puutos ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat täysin hoidettavissa. Asianmukaisella hoidolla voidaan myös merkittävästi hidastaa sellaisten dementoivien sairauksien etenemistä, joihin ei ole parantavaa hoitoa. Alzheimerin taudissa lääkehoito on sitä tehokkaampaa, mitä aikaisemmin se aloitetaan.
Kyllä nuo oireet taitaa siihen täsmätä. :( Kävely on hidastunut, jalat jäykistyneet. Isä valittaa aina että jalkaan koskee laittanut sen kuitenkin aina lihavuuden piikkiin.
Kyllä hän silti kasvoista tunnistaa vielä kaikki tutut, eli kasvomuisti on ennallaan.
Nyt itkettää :( Mites sen miehen sitten saisi lääkäriin? Ja miten Alzheimerin tauti todetaan? Tehdäänkö jotain muistitestejä vai aivokäyrä vai jokin verikoe?
Oma isäni sairastui Alzheimerin tautiin ollessaan alle 60 v. - noin 57-58 vuotta. Harvinaista se on, mutta ihan mahdollista. Kannattaa katsoa sellaisia pikkuasioita, muistaako hän tehdä samoja asioita, mitä on aina tehnyt. Meidän isän yksi oireista oli se, että ei enää osannut korjata polkupyörää, vaikka oli sitä tehnyt vuosikymmenien aikaan. Ei vain enää muistanut, miten se meni.
Siitä sai lähetteen jatkotutkimuksiin. Pääkuvataan ja verikokeita yms. Omalle lääkärille vain aika. Isäsi vain ei ehkä halua lääkäriin...
Jolla myös muisti heikkeni ja kun pyysimme todistamaan avioehtomme, niin toisessa kappaleessa hänen nimikirjoituksensa oli vaan joku sotku. Ei mennyt lääkäriin ennen kuin hänen vaimonsa väkisin vei. Vaimo vei siinä vaiheessa, kun raivokohtaukset alkoivat olla sitä luokkaa, että meinasi tappaa vaimonsa.
Tämäkin mies oli ollut ikänsä aivan rauhallinen. Lääkäri passitti suoraan jonnekin dementiakotiin tms. Siellä mies eleli vajaan vuoden, kunnes kuoli keuhkokuumeeseen. Ihan liian myöhään sai hoitoa. Oli kuollesaan jotain 70 v.
Vähän on isäsi nuori dementikoksi, mutta kyllä se voi aikaisinkin tulla. En halua pelotella, mutta neurologille hänet pitäisi viedä ja nopeasti.
oitunut monelle ja monesta asiasta.
Appiukkoni ei edes tiedosta sairastavansa. Surullista katseltavaa. :(
Miten yleistä on alzheimer-tautiin liittyvä ärtyisyys ja aggressiivisuus? Onko sitä mahdollista vähentää esim. lääkinnällisesti?
Vaikea asteisessa Alzheimer-dementiassa voi esiintyä useita erilaisia käytösoireita, joista yleisimpiä ovat vaeltelu, levottomuus, harhaluulot, seksuaaliset käytösoireet, aistiharhat esim. näköharhat ja aggressiivisuus. Käytösoireita hoidetaan sekä lääkkeettömin menetelmin että lääkehoidolla. Alzheimerin taudin lääkkeet vähentävät käytösoireita, mutta jos niillä ei saada riittävästi tehoa käytöshäiriöihin, tarvitaan lisäksi eri tyyppisiä psyykelääkkeitä. Psyykelääkkeitä tarvitaan usein vain tietty jakso esim. muutamia kuukausia, jonka jälkeen tilanne saattaa helpottua ja psyykelääkitys voidaan purkaa pois.
Tuttu tilanne, ikävä kyllä :( Itse olen vienyt sekä isäni että anoppini vastentahtoisina lääkäriin selkeiden Alzheimeroireiden vuoksi...
Ensinnäkin lääkäriin on mentävä, siis on pakko, eikä vaihtoehtoja ole. Se tulee tehdä isällesi selväksi. Sitten varataan aika ja sanotaan, että silloin mennään. Eikä epäröidä yhtään, vaikka isäsi kuinka pistäisi vastaan, haukkuisi teitä, raivoaisi ym.. Kertokaa hänelle vaikka sata kertaa, että se tehdään hänen parhaakseensa, ja että vastaanpistäminen ei auta. Lääkäriin lähtee mukaan joku isäsi tilanteen tietävä henkilö, jolle hän ei ehkä uskalla tai kehtaa niin paljon raivota, tai oman perheen jäsen, joka kestää raivoamisen.
Perusterveudenhuollossa tehdään ainakin MMSE-testi (yksinkertainen suuntaa-antava muistitesti), yleensä sitten lähetetään pään tietokonekuviin + geriatrin lisätutkimuksiin erikoissairaanhoitoon.
Olen huolissani, en tajunnut kuinka pahaksi tilanne kotona on mennyt ennen kuin äiti soitti tänään. Hän on aiemminkin kertonut isän raivokohtauksista, mutta olen laittanut vain väsymyksen ja ahdistuksen piikkiin. Nyt vaikuttaisi siltä, että ne raivokohtaukset tulee ihan säännöllisesti joka päivä ihan arkisista asioista.
Juttelin veljeni kanssa puhelimessa. Minulla on siis pikkuveljet 21v ja 6v. 21-vuotias asuu kotona nyt vielä, mutta sai opiskelupaikan juuri ja harkitsi kotoa muuttamista. Olen ajatellut, että hän vain pelkää itsenäistymistä, kun ei ole halunnut muuttaa kotoa, mutta nyt hän myönsi, ettei halua lähteä kotoa, koska pelkää jättää äitiä yksin isän kanssa :(
Voi kun olisin tiennyt tilanteen aiemmin. Minuahan isä sentään suostuu jossain määrin kuuntelemaan ja olisin voinut aiemmin puhua hänelle järkeä. Muistista ja reaktiokyvyn heikkenemisestä on puhuttukin, mutta hän on ollut sitä mieltä, että se kaikki kuuluu vanhenemiseen ja jos tilanne pahenee menee lääkäriin.
Nyt tilanne on pahentunut ja nyt olisi aika mennä lääkäriin.
Yritän puhua isälleni ja kerron äidillenikin Alzheimerin taudin oireista. Jos vaikka saisimme yhdessä passitettua isän lääkäriin tutkimuksiin.
AP
Älkääkä luovuttako ennen kuin isäsi on saanut tarvittavan hoidon! bd
Oli muuten kaiken lisäksi tullut eilen kutsu tarkastukseen ajokortin takia. Eli kun täyttää 55 tänä vuonna, niin joutuu käymään vissiin näkötestissä ja kai ne jotain muutakin testaa samalla, kun päättävät saako isä ajaa autoa enää.
Toisaalta toivon, ettei enää saisi auton rattiin astua, koska pelkään että joku päivä ajaa kolarin. Toisaalta vanhempani asuvat keskusta-alueen ulkopuolella ja äidillä ei ole ajokorttia. Eli heidän pitäisi joko muuttaa lähemmäksi keskustaa tai sitten he olisivat riippuvaisia 21-vuotiaasta veljestäni siiheksi kunnes äiti saisi ajokortin itselleen. (meneehän siihen autokouluun ainakin puoli vuotta)
Nukuin koko yön levottomasti, kun mietin perhettäni. Mitä enemmän asiaan perehdyn, sitä varmemmalta tuo Alzheimerin tauti kuulostaa. Huolettaa vaan sekin, että Alzheimerin tautihan johtaa kuolemaan: " Elinvuosia on selvien oireiden alkamisesta jäljellä keskimäärin hieman yli kymmenen, mutta tauti voi kestää yli kaksikymmentäkin vuotta."
Ainahan voi käydä niin, että isäni pysyy toimintakuntoisena vielä vaikka 15 vuotta, mutta huonoimmassa tapauksessa tauti etenee parissa vuodessa niin pitkälle, että hän tarvitsee joko laitoshoidon tai koko päiväistä hoitoa kotona. En tiedä miten äitini jaksaisi tässä tapauksessa. Hän on masennukseen taipuvainen, on sairastanut keskivaikean masennuksen ja vuosi sitten vasta hänen lääkitystään vähennettiin. Äitini on tällä hetkellä perheen elättäjä, miten kävisi, jos hän joutuisi jäämään pois töistä hoitamaan isää.
Tiedän että stressaan liian aikaisin, mutta kun nuo oireet on niin selvät.
AP
Parasta isällesi on kuitenkin, että lääkitys aloitetaan nyt mahdollisimman pian.
täällä on jo todettu alzhaimerin tauti ja joku taisi mainita aivokasvaimen-se aiheuttaa myös vastaavia oireita eli kannattaa mennä nopeasti lääkäriin, sillä silloin on hoidon mahdollisuus. On olemassa myös epilepsioita, joissa yhtä´äkkisiä raivokohtauksia ja henkilö itse ei muista niistä mitään.
Onko elämässä tapahtunu jotain ikävää? Isällesi läheinen kuollut, työpaikalla huolia?
Voi olla että isälläsi alkaa musti heiketä ihan iän puolesta vai alkaako joku sairaus haitata.
Seuratkaa jatkossakin käytöstä ja lääkäriin vaan jos olette huolissanne.
Toivottavasti tilanne selviää.