Lue keskustelun säännöt.
Millainen se paniikkikohtaus on? Siis paniikkihäiriö?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olet oikeasti kiinnostunut hae googlella jukka turtiaisen opaskirjanen paniikkihäiriöstä kärsiville ja heidän omaisilleen. on pdf muodossa netissä vapaasti luettavissa.
epäilin, että itselläni olisi paniikkihäiriö, mutta ei taida olla, sillä vaikka fyysiset oireet täsmää niin kohtaukseni tulevat kotona eivätkä julkisilla paikoilla tms sosiaalisissa tilanteissa.
ap
itselläni alkoi oireilu nimenomaan kotona. Myöhemmin tuli kuvaan klassinen avoimenpaikankammo ja ihmisten pelko, saatoin esim. jämähtää kauppaan ihan lamaantuneena enkä tiennyt miten sieltä pääsee pois ja pelkäsin kaikkia ystävällisiä mummoja jotka rauhallisesti punnitsivat mandariinejaan vieressä.... kertakaikkiaan en päässyt hyllyvälistä eteenpäin. Ihan hullua näin " selvinpäin" kuvailtuna. Paniikkihäiriö on varsin yksilöllinen ja oireisto riippuu paljon siitä mikä on ns. laukaiseva tekijä. Itseltäni se löytyi yllätysyllätys kotoa. :(
t: nyt jo paremmin voiva 3, 5, ja kasi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on nyt syksystä asti ollut enemmän tai vähemmän kohtauksia, joita ensin ajattelin väsymykseksi ja fyysiseksi vaivaksi, mutta kun lääkäri tutki eikä mitään löytänyt aloin epäillä paniikkikohtauksiksi. KOhtaukset vaan tulee aina kotona.
Eka tuli syksyllä kun mies lähti viikon työreissulle ja jäin kotiin lasten kanssa. Istuttiin sohvalla katsomassa pikkukakkosta ja mietin illan tehtäviä. Yhtäkkiä tajusin, että oltiin lasten kanssa ihan keskenään. Jos mulle tapahtuisi jotain, kohtaus tai onnettomuus niin kuinka kauan lapset joutuisivat odottamaan apua? Viikon? Tuli tunne, etten saa henkeä ja seinät tulee päälle. Huone kutistui ja sydän hakkasi. Sieluni silmin näin itseni kuolleena ja lapset itkemässä nälkäisinä vuorokausitolkulla, odottaen että joku tulisi auttamaan.
Sen jälkeen olen saanut sydämentykytystä iltaisin nukkumaan mennessä. Sydän todella lyö epätahtiin ja henki salpaantuu. Sitten alkaa kuvottaa ja tulee olo kuin kaikki olisi unta. Takaraivossa pelko, että sydän pysähtyy yöllä ja mies lähtee aamulla töihin huomaamatta, että olen kuollut... Lapset koko päivän kuolleen äidin kanssa kotona.
ap
Älä pelkää hankkia apua, diagnoosin saaminen on alku paremmalle. Ei kannata jäädä odottamaan että oireet pahenee. Mitä aikaisemmin saat apua, sen parempi. Itselläni ainakin oli niin. Oireet tunnistettiin heti, nyt olen voinut monta vuotta paaaaljon paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei (onneksi) ole vielä lapsia. En olisi sairauteni kourissa niitä pystynyt hoitamaan. Voi kuvitella huolesi. On mahdollista tietenkin, että pelkäät kuolevaisuutta ja vastuu pienistä lapsista kuormittaa mieltäsi ns muuten vaan. En kuvauksesi ja omien kokemusteni perusteella kuitenkaan sulkisi paniikkihäiriötä pois. EN TIETENKÄÄN OLE PSYKIATRI, mutta paniikkihäiriö on sikäli monimuotoinen diagnoosi, että ns. yleislekurit eivät sitä välttämättä tunnista.
Itselläni kesti useampi kuukausi aikamoista syöksykierrettä ennen kuin tunnistin vaivani. Olosuhteiden pakosta siitä kesti vielä joitakin kuukausia ennen kuin sain apua, silloin olikin jo psykoosi lähellä. Ei pidä pitkittää avun saamista jos tuntuu että huolen aihetta on.
Nimenomaan kuvailemasti selittämätön kuoleman- tai kaikenkaikkisen loppumisen pelko kuulostaa surullisen tutulta. Minulla paniikkihäiriöön kuuluu hikoilu, hengenahdistus+yskintä, sydänvaivat, hyperventilaatio, tukehtumisen tunne, ns. luisuminen.... maailma kutistuu hirvittävät kapeaksi ja pimeäksi luiskaksi jota pitkin vajoan. En pysty ns. puhumaan itselleni järkeä, vaikka jossain syvällä tiedänkin että en varmaan varsinaisesti kuolemaa teekään.
Toivon sinulle kaikkea parasta. Pidä hyvää huolta lapsistasi, kerro miehellesi, että sinua pelottaa ilman näennäistä syytä.
Paras paniikkikohtauksen tainnuttaja on minulla ollut fyysinen kahlitseminen. Tempoilusta ja pakonomaisesta raapimisesta huolimatta luotettavan ihmisen tuki ja lohtu. Fyysinen luja sylissä pito. Rauhallinen ääni. " Olen tässä sun kanssa, me ollaan tässä yhdessä, mä en jätä sua yksin pahaan oloon. " Lisäksi kohdallani lääkitys on ollut korvaamaton.
(en ole lukenut edellisiä), etten pienen vauvani kanssa uskalla kahdestaan lähteä edes lähi kauppaan. Tulee paha olo, oksettaa tai tuntuu että laskee allee, pyörryttää, pakko päästä ulos/vessaan!
Sama kyläillessä tuttavilla, yht' äkkiä kuohahtaa aalto, tulee paha olo, pakko päästä vessaan, ja tämä on todella noloa monesti kun vatsa tuntuu menevän sekaisin julkisilla paikoilla.
Kauppareissut harvoin onnistuvat, yksin en enää mene ollenkaan :(.
Esim. synnytyslaitoksen tutustumiskierroksella, en pystynyt olemaan siinä huoneessa missä tutustuimme eri välineisiin, vaan minun piti odottaa käytävällä, ja pian siitäkin päästä vessaan.
Tälläinen kohtaus tulee herkimmin jos on juonut kahvia, tai ei ole syönyt kunnolla, tai on väsynyt, hermostunut.
Nykyään jo kun tiedän että olemme menossa kylään jollekin tulee jo autossa paha, ja yritän sinnitellä, hokemalla itselleni " kävin juuri vessassa, ei voi olla vessahätä, pääsen pois milloin haluan, ei ole hätää..." yms.
Lääkitystä minulle on ehdotettu, mutten vielä ole ottanut, yritän itse kokeilla kohdata paniikin..
Vauvan kanssa vaan elämä on aika kurjaa täällä neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkoi paniikkihäiriö 15vuotiaana ja esikon jälkeen oireet lähestulkoon katosivat. Alkuunsa söin lääkkeitä, mutta en oikeasti tuntenut niiden tehoavan millään tavalla.
Nykyään saatan saada lieviä kohtauksia todella harvoin (pari kolme kertaa vuodessa), mutta ne ovat kovin lieviä ja pääsen niistä nopeasti yli. En usko että kukaan välttämättä edes tajuaa. Minulla se on kuin esiintymispelko ja en haluaisi olla huomion keskipisteenä, vaikka " oikea minä" taas nauttii siitä suunnattomasti.
Henkisesti aika raastavaa.
Niin ja nuo nykyiset kohtaukset ovat selvästi yhteydessä sokeriarvoihini! Jos olen pidempään syömättä ja tulee stressaava tilanne, niin silloin saattaa iskeä.
Omat kohtaukseni eivät välttämättä katso aikaa eikä paikkaa, mutta sisareni myös kärsii oireista ja hänen kohtauksensa ovat jotenkin täysin erilaisa kuin minun, mitä olemme vertailleet. Ne tulevat nimenomaan myös kotona ja suuren ahdistuksen alla. Lääkkeet kuulemma hänellä helpottaneet kovasti!
Pakko vielä kysyä muilta asiasta kärsineiltä: Oletteko olleet huumeiden kanssa tekemisissä? Yhdistävä tekijä serotoniini ja nuo lääkkeet paniikkihäiriöihin sisältävät serotoniinia. Kohtaukset johtuvat siis heikentyneestä serotoniinin tuotosta...
en ole, en varsinkaan ns. hallusinaattien tai vahvojen huumeiden. Kova kahvin suurkuluttaja kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan ottaa kalaöljykapseleita ensihätään kuten tuolla yhdessä artikkelissa ehdotettiin.
ap
Noni, oli pakko tulla tänne kysymään että voiko olla mahdollista että koen paniikkihäiriötä kun olen 16v poika ja eilen illalla (siis sunnuntaina) tuli perheeni kesken kovaa riitaa johon minä en ollut osallinen vaan pikemmin veljeni koulunkäynti oli tähän syy. Makasin jo sängyssä kun kuuntelin sitä ja menin sanomaan siitä riitapukareille että olisi jo hiljaa ja tilanne oli todella vihainen. Sain nukuttua noin kuusi tuntia ja join klo 12 kaksi kahvikuppia ja vieläkin on semmoinen hermostunut ja rauhaton/levoton olo Klo on nyt viisi iltapäivällä. todell pientä tärinääkin joka on vain häiritsevää ja vähän myös pyörrytystä ja heikotusta on tullut. Myös rintaa on hieman puristanut viime aikoina? Osaisiko joku asiaa tunteva henkilö kertoa mistä saattaisi olla kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo vielä paniikkikohtaukselta kuulosta, mutta voit muuten reagoida fyysisesti tunteisiin. Itse sain 16-20-vuotiaana paniikkiakohtauksia välillä ei varsinaista paniikkihäiriötä ole. Jo lapsena olin ja edelleen olin sellainen, että henkisestä ahdistuksesta esim. jos joku huutaa tulee oksettava olo, vaikea nukkua tärisyttää, maha kipeä, hengitys on raskasta.
Varsinaiset paniikkikohtaukset olivat kohtauksenomaisempia, vaikkei mulla koskaan kovin pahoja kohtauksia ollut. Hyperventtiloin, tuntuu, etten saa henkeä ja oon tulossa hulluksi. Edelleen joskus hyperventtiloin, mutta se menee ohi pussiin hengittämisellä ja tietoisella rauhoittumisella.
Kannattaa etsiä jotain omia keinoja tietoisesti rauhoittua. Ja kantsii toki puhua jonkun kanssa, jos oireet pelottaa. Voithan olla sairastumassakin, mutta itsellä kyllä tuon tyyppisiä oireita tulee joskus ahdistuessa. Kyllä niistä ohi pääsee. Jotkut vaan reagoi asioihin fyysisesti.
Ja lisään vielä, kahvin juonti ei kannata, pahentaa vaan..
kiitos vastauksista! Nukuin tosiaan alle kuusi tuntia viime yönä ja edelleen on hieman outo olo... Ei vaan ennen ole tämmöistä tullut vastaan niin mietityttää että mitäköhän voi olla. Mutta jos huomenna jatkuu tämä (aion muuten nukkua tänä yönä 11tuntia!) Niin olisikohan jo aika epäillä sitä paniikkihäiriötä? Ja täsmennän vielä että oireita on: se huimaus ja epäselvä olo, sydämmen kiihtynyt lyömistahti, semmoinen olo jäsenissä kuin olisi juonut kolme kuppia kahvia, vasemmassa rinnassa ilkeänlainen olo ja mahassa semmoinen tyhjyyden tunne. Ja oireet ovat jatkuneet koko tämän päivän. mielenkiintoiseksi tämän tekee se että koulussa noita oireita ei niin pahasti tunne kuin kotona?
kiitos vastauksista! Nukuin tosiaan alle kuusi tuntia viime yönä ja edelleen on hieman outo olo... Ei vaan ennen ole tämmöistä tullut vastaan niin mietityttää että mitäköhän voi olla. Mutta jos huomenna jatkuu tämä (aion muuten nukkua tänä yönä 11tuntia!) Niin olisikohan jo aika epäillä sitä paniikkihäiriötä? Ja täsmennän vielä että oireita on: se huimaus ja epäselvä olo, sydämmen kiihtynyt lyömistahti, semmoinen olo jäsenissä kuin olisi juonut kolme kuppia kahvia, vasemmassa rinnassa ilkeänlainen olo ja mahassa semmoinen tyhjyyden tunne. Ja oireet ovat jatkuneet koko tämän päivän. mielenkiintoiseksi tämän tekee se että koulussa noita oireita ei niin pahasti tunne kuin kotona?
Ei ole paniikkikohtaus. Paniikkikohtaus on enemmäb hetkellinen härä. Esim et saa happea, jäsenet puutuvat kylmä hiki tai 'lukkiutuminen'. Ei kestä kenelläkään noin kauaa. Olet ahfistunut eilisestä. Olet nuori ja nukkunut liian vähän ja stressaantunut. Mene tosiaan tänääb aikasemmin nukkumaan niin eiköhän se olo parane!:)
:(
-sori-