30+ ESIKOT viikko 6

Beibi: Tuo Nalle Puh-pätkä on aivan ihana :)

ja ensiksi hyvää ystävän päivää kaikille. Meillä vietetään myös miehen kanssa Valentines day' ta ja juhlistetaan vauvan syntymää: mies kävi ostamassa sushia (jota himoitsin koko raskauden ajan) ja pullon kuohuvaa :o)



Minua huolettaa että meillä ei päästä enää täysimetykseen :o( Korviketta menee edelleen 200-300ml/vrk, mikä tarkoittaa sitä että vauva saa siis rinnasta 200-400ml arvioiden, koska paino näyttää nousevan (torstaina punnitaan) kun posket vaan paksunee ja käsivarsiin alkaa tulla poimuja. Päivisin pystyn imettämään usein (tämänkin iltapäivän oli melkin koko ajan rinnalla) ja vähentämään lisämaitoa, mutta iltayöstä ja yöllä poika on niin nälkäinen, että saa vain rintaraivarit eikä suostu ottamaan rinnasta kiinni ollenkaan- ja äitiä itkettää sitten. En tiedä mitä pitäisi tehdä, en halua antaa huutaakaan koko yötä, itse olen siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että en jaksa kanniskella ja yrittää saada rintaa suuhun tuntitolkulla, ja sitten lämmitetään pullo...



Soitin imetystukipuhelimeen ja sain kyllä ihan hyviäkin vinkkejä, mutta tuosta yöraivarihommasta en tiedä. Nyt pystyy kyllä alkamaan pumppaamisen kun istuminen alkaa sujua, joten ehkä siitäkin tulee vähän apua. No, kasvaahan tuo lapsi osaimetykselläkin ja korvikkeella ja mutta olin niin asennoitunut että haluan täysimettää, että se on melkoinen pettymys jos joudutaan luopumaan :o( Tunnen itseni epäonnituneksi vaikka tiedän että se on ihan tyhmää... Suututtaa kun sairaalasta en saanut ohjausta (edes lisämaidon antamiseen) ja se kaduttaa, että yhdeksi yöksi annoin pojan kansliaan nukkumaan jotta saisin itse unta neljän valvotun yön jälkeen - sieltähän se pullokierre sitten alkoi...



Olivera ja poika 12 vrk

Heippa,



Laitanpa myös tänne synnytyskertomukseni. Lisäksi Oliveran esimerkin innostamana laitoin meidänkin tytsykän kuvan syntyneet.fi sivulle, josta voitte käydä katsomassa. Sairaala siis Kätilöopisto ja työnimi " Astronautti" .



Hyvää ystävänpäivää!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (1vk+4pv)





1.2.2006

Alkuilta: Supistelee epäsäännöllisesti. Selkää särkee ja mies hieroo supistusten aikana selkää. Kaurapussilla selän lämmittäminen helpottaa supistuskipuja. Välillä joutuu supistuksen kuluessa nousemaan ylös kävelemään. Fysiopallon päällä istuminen helpottaa, kuten myös selän venyttely jne.



2.2.2006

Puoliyö: Supistukset tulevat säännöllisesti 10-15 minuutin välein ja kestävät 30-40 sekuntia kerrallaan. Yritän nukkua sängyssäni ja välillä torkahdan uneen, mutta herään aina supistuksen tullessa ja aloitan sekuntien laskemisen. Välillä kipu yltyy sellaiseksi, että nousen tassuttelemaan ympäri pimeää asuntoa lämmintä kaurapussia alavatsalla pidellen. Noin klo 2 jälkeen supistusten väli pysyy alle 10 minuutin ja supistukset kestävät lähemmäs minuutin ajan. Klo 3:00 tuntuu kipu niin sietämättömältä, että menen kuumaan suihkuun. Se helpottaa huomattavasti ja supisteluja on helpompi kestää. Uni tosin hävisi silmistä ja istuskelen fysiopallon päällä selaillen internettiä noin tunnin ajan. Kun palaan klo 4 tietämillä sänkyyn, huomaan supistelujen tulevan jo noin 5 minuutin välein ja kestävän hyvinkin sen minuutin ajan kerrallaan. Torkahtelen supistusten välillä kunnes noin klo 5:27 herään voimakkaaseen supistuskipuun. Seuraan kellosta supistuksen kestoa. Menee minuutti, toinen ja kolmannen minuutin aikana on pakko pungertaa ylös sängystä ja juosta suihkuun. Kuumassa suihkussakin supistelu jatkuu ja itken kivusta. Mies herää ja tulee ihmettelemään itkevää vaimoaan höyryisessä suihkukaapissa. Klo 5:50 soitan Haikaranpesään ja kerron tilanteen. Sovitaan että lähdemme tulemaan pikku hiljaa laitokselle. Mielen valtaa jännitys; nyt se sitten vihdoinkin tapahtuu, meidän vauva taitaa olla syntymässä, ei voi olla totta! Juodaan aamuteet, pakataan viimeiset kamat kasseihin ja lähdetään ajelemaan kohti Kätilöopistoa.



2.2.2006

Klo 6:40 saavumme Haikaranpesään ja meidät ohjataan synnytyssaliin 1. Kivaa, täällä on se ammekin, jota olin toivonut. Kohtu on auki kahdelle sormelle, pää kiinnittynyt ja kätilö antaa vauvalle painoarvion 3,6 kg. Pärjäilen vielä ilman kivunlievitystä, kiikuskelen kiikkustuolissa ja odotellaan että kohdunsuu aukeaisi enemmän. Supistukset tulevat yhäkin säännöllisinä ja ärhäköinä, joten aina supistuksen aikana täytyy nousta liikkeelle ja hautoa alavatsaa lämpöisellä kauratyynyllä.

Klo 9:25 kokeillaan aqua-rakkuloita. Supistelut ovat kuitenkin herkistäneet ihon neuloille ja pistelylle tavallistakin herkemmäksi ja kyyneleet virtaavat vuolaina silmistäni, kun kätilö laittaa rakkulat. Ne kuitenkin rentouttavat ristiselän lihaksia hieman. Supistelut tulevat parin minuutin välein, mutta ovat yhäkin alle minuutin kestoisia, eikä kohdunsuu aukea. Tuntuu turhauttavalta.

Klo 10:50 supistukset ovat harventuneet yhäkin, jopa 10 minuutin välejä supistusten välillä esiintyy. Saan Litagin tabletin, jonka kanssa kokeillaan josko supistukset rauhoittuisivat kokonaan. Torkahtelemme sylikkäin miehen kanssa sängyllä aina supistusten välillä. Puolilta päivin syömme lounaan ja huomaamme supistusten tulevan parin-kolmen minuutin välein yhäkin ärhäköinä, mutta kohdunsuu ei vain aukea.

Klo 13 todetaan synnytyksessä olevan latenssin vaiheen ja siirryn odottavien osastolle nukkumaan kipupiikin avustamana. Mies ja kätilö saattavat minut osastolle ja asetun täpötäynnä olevaan huoneeseen. Etsin tarvikevarastosta itselleni yöpaidan ja aamutakin ja jään keskimmäiselle sängylle odottelemaan, tosin supistuksen tullessa joudun aina pungertamaan itseni ylös vuoteelta ja köpöttelemään edestakaisin huoneessa. Harmittaa kovasti ja itku on herkässä.

Klo 14 saan Petidin-piikin, jonka anto tuntuu kivusta herkistyneellä ihollani ikävältä. Saan torkahdeltua parin tunnin ajan, mutta klo 16 jälkeen en enää pysty pysymään sängyssä säännöllisten supistelujeni takia. Löydän osastolta oleskeluhuoneen, jossa lämpöisen kaurapussin avulla keinuttelen keinutuolissa TV:tä katsellen.

Klo 17:30 olen syönyt päivällisen ja istuskelen tyhjässä huoneessa supistuskäyrien ja sikiön sydänäänien mittauksessa. TV:ssä menee " Kauniit ja Rohkeat" ja ihmettelen miten niin samanlaiset kuviot sarjassa tuntuvat toistuvan vuosi toisensa jälkeen. Olo on tässä vaiheessa rauhallinen ja odotan tilanteen kehittymistä kuunnellen kipeitä supistelujani. Kätilö tutkii kohdunsuun ja on sitä mieltä, että tilanne kehittyy ja kohdunsuukin on jo hiukkasen enemmän auki kuin aikaisemmin. Hän toteaa että voin siirtyä takaisin Haikaranpesään noin tunnin kuluttua, jolloin siellä on taas meille tilaa. Soitan miehelle ja kerron, että hän voi tulla noutamaan minut ja mennään jatkamaan tätä urakkaa. Tuntuu paremmalta, kun on saanut hetken levähtää ja synnytyskin vihdoin tuntuu etenevän.

Klo 19 olemme siirtyneet Haikaranpesään synnytyssaliin 3. Harmi, nyt en sitten pääsekään ammeeseen, mutta ehkäpä se ei olisi ollut sopiva kivunlievitys minulle, kun tämä avautumisvaihe on kohdallani ollut niin hidas. Rekisteröidään taas sikiön sydänkäyriä ja supistuskäyriä ulkoisesti. Kalvot puhkaistaan klo 20:15 synnytyksen edistämiseksi asettamalla anturi vauvan päähän. Kirkasta lapsivettä alkaa lirisemään ulos. Myös limatulppaa alkaa irrota. Pyydän kivunlievitykseksi ilokaasua, sillä olo on jo aika tukala. Hengittelen ilokaasua, joka vie terävimmän kivun. Mies saa puhelun isältäni, joka on tietysti ihan täpinöissään.

Klo 22:30 olen sitkutellut ilokaasun avulla, josta ei enää tunnu apua kovinkaan paljon tulevan. Kohdunsuu on avautunut 4 cm ja puudutusta ryhdytään valmistelemaan. Kätilö kuitenkin kutsutaan kesken kaiken toisaalle auttamaan toisessa synnytyksessä ja joudun odottelemaan puudutusta vielä 45 minuuttia. Lopulta nousen sängylle konttausasentoon nojaamaan tyynyihin ja heiluttelen kipeitä lanteitani ilokaasua hengitellen ja ulisten. Tästä asennosta kätilö minut löytää.

Klo 23:15 saan epiduraalin, joka tehoaa. Kivut häviävät vähitellen ja vain paineentunne lanteisiin jää jäljelle. Mies napsii pari kuvaa ja jaksan pitkästä aikaa hymyilläkin.



3.2.2006

Torkun vuoteella kyljelläni kunnes lonkkaa alkaa pikku hiljaa särkeä. Hieroskelen sitä ja asetan itselleni kelloa katsellen tavoitteita minne saakka yritän kärvistellä. Lopulta klo 1:20 kivut ovat jo niin suuret, että saan toisen lisäannoksen puudutusta. Kohdunsuu on 5 cm auki ja vauvan pää on tullut reilusti alaspäin. Uusi annos puudutetta tehoaa ja tuntuu kuin vatsanahkanikin olisi ollut tunnoton, reisien ihosta puhumattakaan. Jatketaan kohdunsuun avautumisen odottelua ja torkuskelua. Miehen hermot ovat rautaa ja hän kuorsaa toisella sängyllä tyytyväisenä.

Klo 4:10 alkaa tunto jälleen pikku hiljaa palailemaan, mutta vielä ei ole kovia kipuja. Kätilö katetroi rakosta virtsan ja olo on utuinen ja epätodellinen. Kohdunsuu on auki 8 cm. Pohditaan jatkon vaihtoehtoja. Kätilö ehdottaa, ettei enää laitettaisi lisää puudutetta, sillä se saattaisi taas vähentää supisteluja ja hidastaa synnytystä ja kohdun aukeamista. Olen itsekin sitä mieltä, että olisi aika siirtyä tositoimiin. Jäädään siis odottelemaan puudutuksen haihtumista.

Klo 4:40 puudutus melkein haihtunut. Kätilön tutkiessa kohdunsuuta tulee supistus, jonka aikana kohdunsuu aukeaa 9 cm:iin ja vauvan pää työntyy voimalla alaspäin. Kipu ja paine ovat kovat ja pinnistelen jälleen ilokaasun turvin.

Klo 4:50 Nousen ylös sängystä ja asetun jakkaralle, jonka kätilö on laittanut valmiiksi. Mies istuu takana tuolilla ja tukee minua kainaloiden alta. Hengitän ilokaasua ja paine kasvaa ja samalla myös kivut lisääntyvät yhä enemmän ja enemmän. Örisen uloshengittäessäni kivusta. Odotellaan kohdunsuun reunan häviämistä, jotta päästäisiin ponnistamaan.

Klo 5:30 kohdunsuu on vihdoinkin täysin auki ja saan luvan ryhtyä työntämään aktiivisesti. Kivut yltyvät supistusten myötä ja paine lantiossa kasvaa niin suureksi, etten pysty istumaan jakkaralla. Keinuttelen itseäni jalalta toiselle kauheissa kivuissa, sillä ilokaasusta ei ole paljoakaan apua. Siirrytään sängylle ja nostan aina supistuksen tullessa jalkani kätilön ja miehen lonkkaa vasten, avaan lonkat auki ja ponnistan. Tuntuu vihdoin siltä, että saan jotain pontta ponnistukseeni. Kätilö ottaa ilokaasun minulta pois todeten ettei siitä ole enää kuin psykologista apua. Jossain vaiheessa kutsutaan toinen kätilö apuun ja mies siirtyy pääpuoleen tsemppaamaan. Hän suukottelee kasvojani ja kannustaa upeasti. Ponnistan ja ponnistan niin että päässä humisee ja korvissa soi. Yritän suunnata ajatuksen ponnistuksesta peräaukkoa kohti, kuin suurella kakalla olisin. Jokaisen ponnistuksen myötä kipu tulee suuremmaksi ja suuremmaksi. Paine lantiossa on valtava ja kiristävä tunne emättimen yläpuolella lisääntyy koko ajan. Alkaa tuntua siltä ettei tämä ikinä lopu. Kätilöt kertovat vauvan tumman tukan näkyvän ja ehdottavat että itse kokeilisin vauvan päätä, joka on kuulemma ihan näkyvissä. En halua tehdä sitä, sillä ajatuksiini ei mahdu vauva, vain ja ainoastaan valtava kipu, joka vain yltyy joka ponnistuksella. Syytän itseäni kamalasta kivustani, sillä enhän voi syyttää tästä kuin itseäni, mitäs halusin sen vauvan! Olen itse hankkiutunut tähän jamaan, eikä se lopu ikinä! Sanon miehelle supistusten välillä, että toinen lapsi hankitaan sitten adoptiolla. Vauvan pää on nyt puoliksi ulkona ja ulisen repeäväni. Repivä tunne tuntuu klitoriksen suuntaan inhottavana. Kätilö lohduttaa, etten repeä ja seuraavalla työnnöllä pää onkin jo ulkona. Tunnen kätilön muljauttavan olkapään ulos ja samassa tunnen ja näen koko lapsen soljuvan ulos sisältäni Kello on 6:10. Kätilö pyöräyttää vauvan kuperkeikalla siten, että hetkisen verran näemme, että tyttöhän se on. Kipu on poissa ja olo epätodellinen. Kuulen pienen ensimmäiset rääkäisyt enkä vieläkään tajua että lapsemme on syntynyt, tunnen vain oloni loukkaantuneeksi siitä kivusta, jota sain kokea. Vauva nostetaan istumaan koukussa olevien jalkojeni varaan ja isä leikkaa napanuoran. Saan lapsen rinnalleni ja alan vähitellen tajuamaan, että siinä se masuasukki nyt on, omana erillisenä yksilönään. Itkemme kummatkin miehen kanssa sekavia tunteitamme, mies kuitenkin selkeästi onnen tunnettaan. Tyttö itkeskelee, ihmettelee ja nokkii rintakehääni. Jossain vaiheessa hänen ylleen on laitettu jotain vaatetta ja myssy. Tapailen jotain kehtolaulua vauvelille. Vauva ohjataan rinnalle ja alan imettämään häntä. Kohtu kuulemma supistuu hyvin, mutta istukka ei ala irtoamaan. Vatsaani painellaan ja hengittelen ilokaasua painelua kestääkseni. Koko kohtu tuntuu valtavan aralta. Alapäähän on tullut joitain nirhautumia emättimen seinämille ja sinne on ommeltu 3 ommelta. Istukka ei ala irtoamaan tippaa lisäämällä, ei jääpussilla vatsalla, eikä peräsuoleen asetettujen tablettienkaan avulla. Lääkäri saapuu paikalle ja pian sen jälkeen minut kiidätetään leikkausaliin.

Klo 8:45 istukka irroitetaan käsin nukutuksessa. Jokin pieni toimenpiteessä tullut repeämä ommellaan.

Klo 10 heräilen heräämössä. Alapää on valtavan turvonnut ja arka. En alkuun muista miksi olen sairaalassa. Minulle kerrotaan, että pääsemme osastolle 6 perhehuoneeseen, jossa isä ja vauva jo ovat minua odottamassa. Olen koko päivän tokkurainen ja väsynyt, jokainen kehoni lihas on arka. Vauva on ihana, kaunis tyttö!

Ihana tuo RouvaSukkulan synnytyskertomus. :`) Tuli elävästi mieleen omakin synnytys. Oli se vaan järkyttävän ihana kokemus. :)



Ketäs me sitten aletaan jännäämään? Olikos se Tutanna ja Rudis ku ovat seuraavana vuorossa? :)



T: Mari & Dina 4kk 1vko

Esikoille ja heidän vauvoilleen!



Tulin taas kurkkimaan tälle puolen, kun kohta vissiin voin " virallisestikin" siirtyä tänne :) Eli juu, listan mukaan mulla on seuraavana la, siihen on vielä kyllä kolme viikkoa. Ja eihän sitä tiedä, jos Tutanna ohittaakin mut...



Täällä on mieli herkässä, etenkin kun luen synnytysjuttuja... Taisin tolla toisella puolella jo mainita, että alkaa itkettämääm, kun ajattelee sitä tulevaa synnytystä. Siis kyllä mieli herkistyy ihan muutenkin...Tänään katselin vauvakirjoja kaupassa ja oli pakko lähteä pois, kun tuntui että mieli herkistyi jo siitä. Mustahan taitaa tulla tässä seuraavien viikkojen aikana oikein itkupilli :)



Mukavaa ystävänpäivän illan jatkoa!



-Rudis (rv tasan 37)

Heippa,



Täällä yö meni todella mallikkaasti ja on lähes levännyt olo pitkästä aikaa. Nyt tyttö nukkuu imetystyynyllä tissistä kiinni pidellen, kuin varmistaakseen, ettei se vaan karkaa pois.



Mitenkäs Frida & co, jotka olette ottaneet kantoliinan käyttöön, miten sen kanssa lähti sujumaan, miten pääsitte alkuun? Olen nyt yrittänyt totuttaa Astrista pikku hiljaa kantoliinaan vaihtelevalla menestyksellä. Viime viikolla hän vain hermostui aivan valtavasti, kun yritin asettaa hänet kehtosidontaan (smokkisidonta, mutta kehtoasentoon, en siis ole satavarma näistä termeistä), mutta nyt olen jo pariin otteeseen onnistunut siten, että tytsy on ihan nukahtanut liinaan. On vain oltava kamalan tarkka ajoituksesta, yhtään nälkä ei saa olla, tai tytsy hermostuu täysin kun ei saakaan rintaa. Maanantaina onnistuin kantoliinan kanssa tosi hyvin, soittelin pianoa ja lauloin antaumuksella ja tyttö nukkui tyytyväisenä liinassa.



Tuo mielen herkistyminen jo raskauden loppuvaiheessa on tuttu juttu, Rudis. Kävin joulukuussa katsomassa " Äideistä parhain" elokuvan ja itkeä ulisin siellä (en siis yleensä itke elokuvissa) valtoimenaan. Ja tämä herkkyys tuntuu sen kun jatkuvan. Eräs ystäväni kuvaili tätä baby bluesia osuvasti näin: " Täyttä tunteiden vuoristorataa, eikä jarrumiehestä tietoakaan!"



Teki muuten tosi hyvää kirjoittaa tuo synnytyskertomus. Nyt se on muutakin kuin vain sairaalan kliininen tarina siitä mitä tapahtui, nyt siinä on mukana myös omat ajatukset ja tunteet.



Astriksella on alkanut tulemaan hymyrefleksiä. Hänelle on tulossa valloittava hymy, kunhan oppii sitten hymyilemään vähän tietoisemminkin. Nyt se on vasta semmoinen satunnainen välähdys kohti tissiä tms.



Mukavaa että Swheatien Iiris on saanut lastan pois ja pääsette elämään normaalia vauva-arkea!



Meikäläisellä on paino tippunut hurjaa vauhtia. Nyt olen jo 10kg kevyempi kuin 2 viikkoa sitten ennen synnytystä! Jos tätä vauhtia jatkuu, kuivun kokonaan kasaan, hehe. Ei vaineskaan, tuntuu kuin saisin bonusta imetyksestä tällä tavalla ja motivoituisin lisää. Imetys nimittäin sattuu yhäkin. Miten kauan teillä muilla sattui imetys alussa? Itselläni lähti nahat nännien päistä viime viikolla ja iho oli haavaumilla. Tuntui pahalta katsoa kuinka Astris joi veristä maitoa ja ihonpalasiani. Käytin koko viime viikon suosiolla rintakumeja, kun kipu oli niin valtava. Nyt olemme pari päivää opetelleet imemistä ilman rintakumeja, eikä minun tuntemassa kivussa enää ole suurtakaan eroa kumin kanssa tai ilman. Tietysti tytsy joutuu nyt tekemään enemmän töitä maitoa saadakseen ja imemisote on hiukan erilainen, mutta onneksi hänellä on valtavan hyvä imuvoima, joten olemme selviytyneet hyvin.



Tytsy on myöskin puklaillut nyt enemmän. En tiedä ahnehtiiko tuota maitoa sisäänsä vähän liikaa. Tosin nyt jätettyäni rintakumit pois, puklailukin on hiukkasen rauhoittunut. SnowApplellahan on ollut sen puklailun kanssa ihan tekeminen, joten pientä tämä kai vielä on ollut teidän puklu-arjen rinnalla.



Mietittiin miehen kanssa sitä miten ihanaa on tällä hetkellä elää vain tässä ja nyt, täysin tytsyn rytmin mukaan. Aikaisemmin suunnittelin jatkuvasti seuraavaa lomareissua tms. jaksaakseni pakertaa arjessa, mutta nyt riittää täysin tämä hetki. Se tuntuu ihanalta!



Valoisin ajatuksin,

RouvaSukkula & Astronautti (1vk+5pv)

RouvaSukkulalle kiitokset synnytyskertomuksesta, olipa rupeama! Astronautti on söpö tummatukka! Useimmathan sanovat että synnytyskivut unohtuvat nopeasti, joten ehkä teidänkään ei tarvitse seuraavaa lasta adoptoimaan alkaa. :)



Tuli mieleen, että pitäisi varmaan tallentaa itselleen se synnytyskertomus jonka tänne kirjoitti, ehkä sitä muutenkin unohtaa ennen pitkää.



Meillä on kantoliina nyt ihan pop, se on ehdoton päikkäreille nukutettaessa. Tyttö ei siis millään suostu nukahtamaan sänkyyn (paitsi tosi harvoin), mutta kantoliinassa rauhoittuu nopsasti. Tosin tutilla joutuu joskus alkuun avittamaan, jos itkeskelee. Kehtoasentoa ei tyttö sietänyt ollenkaan, joten täällä ollaan oltu siinä sammakkoasennossa pystyssä, vai mikä sen asennon nimi nyt onkaan.



Katja, onhan teilläkin tyttö kasvanut hienosti, jos on tullut viikossa 300 g! Ei ainakaan tarvitse huolehtia, ettei pulauttelulta saisi ruokaa. Onnittelut kaupunkireissusta, siitä se alkaa. :) Me ei olla sen Stockan reissun jälkeen käyty vielä kaupungilla, tänään oli tarkoitus mennä Kinopalatsin Babybioon (siellä olisi mennyt Brokeback Mountain), mutta leffa alkoi jo 10.30! Vaikka herättiin ensin jo puoli kahdeksalta, niin oltiin nukahdettu uudelleen, ja herättiin vasta 10:ltä. Onko kukaan ehtinyt käydä Babybiossa? Siellähän saa imettää, liikuskella, vaihtaa vaippaa.... ja äänet ovat hiljemmalla kuin normaalisti leffassa. Mutta leffat voisivat alkaa Hieman myöhemmin.



Olivera, se on ihmeellistä miten siitä korvikkeen käytöstä voi saada ns. syyllisyyden tunteita. Mekin ollaan nyt jouduttu välillä antamaan pikkuisen imetyksen päätteeksi, kun ei meinaa maratoneista tulla loppua. Ja vaikka periaatteessa ajattelen, että aivan sama mistä ruoka tulee, tärkeintähän on että vaavi saa ruokaa ja läheisyyttä, niin silti olen saanut pahan mielen. Tuo imetysasia on niin arka meille naisille, onneksi miehet ajattelevat tässä aiheessa yleensä järjellä ja sanovat että pullosta vaan jos ei todellakaan luonnistu, eihän lasta voi pitää nälässä. Jaksuja teille imetyksen kanssa!



Kanikalla taisi olla rintatulehdus selätetty, hyvä hyvä. Ulkona aina miettii onkohan sitä tarpeeksi osannut suojata, mutta onneksi vielä ei ole mikään tulehdus iskenyt.



Nyt pitäisi koittaa ujuttaa tytteli liinasta sänkyyn, että saisi paremmin siivoiltua kun tänään tulee vieraita. En vielä oikein osaa tehdä mitään " järkevää" liinan kanssa, kumartelu on ainakin hankalaa.



Keskiviikon jatkoja!



susumi & vaavi 1kk 1pv

Olivera ja RouvaSukkula heti tänne kertomaan tuoreet vauvauutiset! :)



Ei vaan, lepäilkää sen minkä kerkiitte ja nauttikaa ihanista tuhisijoistanne. :)



Mites Lene? Joko oot päässy hommiin?



Meillä oli Dinalla tänään 4-kuukautis päivä ja sen kunniaksi hän eilen ja tänään pyörähti sitten selältä vatsalleen!

Perunan syönti teki vatsan vähän kovaksi joten annoin tänään hänelle ekaa kertaa luumusosetta ja sekös maistui! :)

Ihan lusikasta kiinnipitäen tyttö maiskutteli niin eikä olis millään malttanu lopettaa sen syömistä. Ja toimihan se vatsakin sitten.



Käytiin tänään neuvolassa ja uudet mitat on 6775g 64.5cm ja pää 40cm



Mukavia talvipäiviä kaikille! :)



T: Mari & Dina 4kk tasan.

Oliveralle ja RouvaSukkulalle minunkin puolestani!

Ja mielenkiinnolla kuullaan lisää...



Sonjalle kiitos tuosta kestovaippojen pesuinfosta. Ja yritetään päästä vaikka loppuviikosta Kuusijärvelle vaunuilemaan. Meilaan vielä sulle ja Katjalle tarkemmin.



Neuvolakuulumisia; meillä oli tänään mun oma ja tytön lääkärikontrollit. Ja kaikki on hyvällä mallilla meillä kummallakin. Lääkäri totesi tytön olevan jäntevä, ärhäkkä ja temperamenttinen ;-)) Kuikkisneiti antoi ääninäytteet siitä, mitä mieltä hän on kun riisutaan nakkeksi :-). Tytön mitat on nyt 52.3 cm ja 4210 g , oikein hyvin neiti kasvaa ja voimistuu.



Oma kaulan trakearpi pitäis tasoittua kolmessa kuukaudessa ja haalistuu. Ja häviää varmaan iän tuomiin/tuleviin kaulapoimuihinkin lopulta ;-).



Pakkaset sais jo alkaa lauhtua että pääsis päivällä ulkoilemaan tytön kanssa. Onneksi ei ole pitkä aika kevääseen, pääsee kunnolla nauttimaan ulkoilmaelämästä ja vauvaa voi nukuttaakin ulkona. Nyt välillä on aika mökkiytynyt olo.



Mikähän on Lenen tilanne, joko olet päässyt myös tositoimiin?



Suiza ja Kuikkisneiti 5vk ja 4pv

Kivaa, että Mari teit tänne pinon! Kävinkin eilen kurkkimassa, mutta kaikki ovat tainneet viihtyä nyt Odotus-puolella... Vaan uusia vauvoja on putkahdellut :) Suiza: Odotus-puolella on myös tieto Lenen pojasta!



Tyttö kitisee alakerrassa. Pitää mennä!



Katja ja joulutyttö 6vk4pv

esikoille! en eilen käynyt netissä, joten mun toivotukset jäi tälle päivälle. olitte tietenkin eilen mun ajatuksissani :)



kiva oli lukea Rouva Sukkulan synnytyskertomus. sen perusteella sua voi onnitella urhoollisesta synnyttämisestä! oma synnytys tuntui paljon kesymmältä. ei ollut juurikaan kipua. kävin myös katsomassa Atronautin kuvaa. kyllä oli söpö vauva! Oliveralle myös terveisiä: oli ihanan näköinen vauva!



mulla oli aamulla synnytyksen jälkitarkastus. haava on vielä auki vaikka synnytyksestä on jo 6 vkoa aikaa. kestää kuulemma vielä vkoja. höh! ristiäiset rupeaa lähestymään.. menen uudestaan lääkärille 3 vkon kuluttua. toivottavasti silloin olisi jo alapää kunnossa.



vietiin vauvakin Ruusulankadun lastenlääkäriasemalle maanantaina, koska vauvalla oli yhdessä vaipassa verta vitsassa. vauvalta otettiin pissanäyte, eikä onneksi kyse ollut virtsatieinfektiosta, vaan esinahasta on ilmeisesti vuotanut vähän verta (siellä on kai ollut joku pieni haavauma). onneksi meillä on vakuutus. koko lysti maksoi meinaan 130euroa. haluttiin kuitenkin viedä vauva lastenlääkärille. yksityislääkäri tuntui myös siksi terv.keskusta paremmalta vaihtoehdolta, ettei siellä tartte jonottaa flunssaisten ihmisten keskellä pitkään. molemmat halutaan pitää vauva loitolla flunssaisista ihmisistä.



itsellä mulla on rintatulehdus. kirjoitinkin joku päivä siitä odotus-puolelle. se alkoi aika rajuna (40-asteen kuume ja helvetillisen kipeä rinta), nyt tilanne on jo antibioottien ansiosta tasaantunut. eilen mulla oli eka kuumeeton päivä.



huh, tulipas sairaskertomus. eipä tämä pelkkää sairastelua ole ollut. ostin digikameran: canon ixus. kiitos kaikille kamerakommenteista! vauvakin oli pe neuvolassa kasvanut taas hienosti. nyt painaa 5050g ja pituutta 58 cm. ja nlatäti ihasteli, miten hyvin kannattelee päätään. äiti oli tietenkin kauhean iloinen ja ylpeä nlatädin ihasteluista :)



Oliveralle tsemppiä imetysasiassa. En osaa antaa sinulle vinkkejä, kun itsellä ei vastaavaa tilannetta ole. mutta sen haluaisin sanoa, että yritä olla ottamatta turhia paineita imetyksestä. ei se maailmaa kaada, jos ei vauva ole täysimetyksessä. tärkeintähän on, että vauva on tyytyväinen.



hauskaa päivää kaikille!

t.Kanika ja poika 6 vkoa ja 2 pvää

Kirjoitin tuonne odotuspuolelle pitkästi, joten ei siitä sen enempää, mutta Kanika, kiinnostaa mistä hankit Ixuksen? Meillä on ihan sama hankinta lähiviikkojen suunnitelmissa, ja sama merkki mielessä.



Kävin myös katsastamassa uudet tulokkaat, kylläpä on suloiset vauvat, Olivera ja RouvaSukkula! Onnellista vauvaeloa molemmille! Modestyltäkin tuli kuulumisia odotus-puolelle :)



jaipur 32+2

Kiitos Rouva Sukkula synnytyskertomuksesta, sitä oi mukava lukea vaikka ei ollutkaan lyhyimmästä ja helpoimmasta päästä synnytyksesi.



Me käytiin eilen vyöhyketerapeutilla. Olin salaa toivonuy että tyttö nukkuisi sen 4 h terapian päätteeksi minkä monet vauvat kuuluvat nukkuneen. Oli sen verran univelkaa nimittäin. No, meille siunaantui se toinen vaihtoehto eli tyttö itki kahta kauheammin koko illan... aina sinne yhteen asti. Näin voi kuulemma ensin käydä. Olin aivan raunioina puolenyön aikaan.



Mielenkiintooisin anti oli kirja jonka saimme lainaan, Kirsti Rikalan Koliikki jne. Kaikkea en kirjassa niele, joukossa on huuhaatakin, mutta siinä on esitelty erilaisia teorioita koliikin syistä. Eräs joka kolhti minuun on erikoislääkäri Liisa Lehtosen tutkimukseen (TYKS 1994) perustuva teoria kolekystokiniini-suolistohormonin häiriöstä. RAsvaa ja osittain pilkkoutuneita valkuaisaineita sisältävän ruuan tulo pohjukaissuoleen ärsyttää suolen limakalvoa erittämään ko. hormonia. Hormonia erittyy niukimmin iltakuudesta puoleenyöhin, eli juuri silloin kun meidän tytön kohtaukset ilmenevät. Hormonin tehtävä on supistaa sappirakkoa ja aiheuttaa aterain jälkeen kylläisyyden ja uneliaisuuden tunne. Hormonin puuttuessa sappirakko ei supistu tarpeeksi eikä sappinestettä pääse ruuan sulatukseen. Hormonin määrä on suuri vastasyntyneellä, mutta määrä vähenee ensimmäisten elinviikkojen aikana. Myöhemmin hormonitoiminta alkaa normalisoitua ja oireet loppuvat 3-4 kk iässä. Teoria sopii kuin nakutettu meidän tytön oireisiin! Kuuden aikaan alkaa levottomuus, tyttö havahtuu nopeasti syömisen jälkeen, rupeaa raivokkaasti hamuamaan kuin ei olisi ruokaa nähnytkään, ahmii rinnalla hetken kunnes rupeaa kouristamaan vatsasta, puistelemaan päätään ja irrottaa otteen. Alkuun luulin että tytölle jää nälkä eikä oma maitoni riitä, mutta jos kyse onkin siitä että hänelle ei tule kylläisyyden ja uneliaisuuden tunnetta vaikka vatsa on täynnä! Ilmankos päästää tissistä kun huomaa että vatsa onkin jo ihan ökytäynnä ja ilmankos tulee ruuansulatusvaivoja, kipuja ja huutoa! Vauva huutaa siis toisaalta nälän tunnetta, toisaalta liian täydestä vatsasta johtuvia vatsanpuruja.



Apua tarjotaan vatsan aluetta stimuloivasta refleksologiasta eli vyöhyketerapiasta ja äidin ruokavaliosta jossa vältetään huonosti sulavia ja vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita.



Toivon todella että niistä on apua. 3 kk koliikkisen vauvan kanssa vaatii luonnetta. Mutta kyllä helpotti kun sai jotain apua!



Nyt tekemään vauvahierontaa!



F & F

piti vielä sanomani että kaiken tuon jälkeen tyttö nukkuikin 6 h putkeen! En ollut uskoa silmiäni kun aamulla katsoin kelloa. Söi ja nukkui vielä 2 h! Sain vihdoin itsekin nukuttua ylelliset 8 h ja olo on ihan erilainen.



Tein aamupäivällä vauvahieronnan kirjan ohjeen mukaan ja tyttö nautti selvästi. Sen jälkeen tyttö nukkui klo 13-16! Nyt tein vielä koliikkihieronnan ennaltaehkäisevästi. Saa nähdä onko mitään apua... Olen myös jälleen tiukentanutruokavaliota.



F & F

Itsekeskeinen viesti... Meidän tyttö on saanut viime aikoina aika rajuja itkukohtauksia. Kovaäänisyys ei sinänsä haittaa, se on vain ominaisuus ;) Sen sijaan itkun rajuus on melkoista. Mikään ei tunnu auttavan ja sikäli vaiva viittaisi koliikkiin. Itkuisuuden kesto on kuitenkin aika lyhyt, korkeintaan puoli tuntia kerralla ja monesti paljon vähemmän. Kohtauksia tulee monta kertaa päivässä ja tyttö menee melkein transsiseen raivoon :( Soitin äsken Tikkurilan Mehiläiseen ja menemme huomenna lastenlääkärille. Voihan olla, ettei mitään hätää olo - ehkä Joulutyttö on vain temperamentikas tapaus. Haluamme silti tutkituttaa, ettei tytöllämme ole mitään vikaa.



Onneksi hyviä hetkiä, ihania hymyjä ja valloittavaa jokellustakin on koko ajan enemmän ja enemmän. Niistä saa niin ihmeesti voimaa!



Katja ja Joulutyttö



PS Oli tosi ihana lukea RouvaSukkulan synnytyskertomus! Ja kuulla Oliveran kuulumisia. Kanikalle onnea kamerasta. En muista, mitä muuta piti kommentoida.

Kiitokset Katjalle ja Marille viimeviikon Kuusijärvi-tapaamisesta, sorry vielä että jouduin lähtemään hieman vauhdikkaasti paikalta. Kivaa oli tavata ja otetaan taas jossain vaiheessa uusiksi - ja keväämmällä sitten isommalla porukalla. Hieno homma Katja, että eka kaupunkireissukin onnistui hyvin!



Kävin minäkin katsomassa Astronautin ja Oliverin kuvat - söpöjä vauvoja kummatkin.



Kaikkea muutakin olitte kirjoitelleet kun en ole moneen päivään tänne nettiin ehtinyt, en nyt kyllä muista mitä kaikkea piti kommentoida. Äitini tuli viime viikolla muutamaksi viikoksi tänne kyläilemään, ollaan siis juhlittu viikonloppuna siskoni 30-vuotis synttärit, käyty kaupungilla, sukuloitu ja järjestelty ristiäisiä eli puuhaa on riittänyt. Nyt on onneksi kutsut printattu ja menossa postiin, eli seuraavaksi täytyy miettiä tuota tarjoilupuolta - kenelläkään hyviä ehdotuksia (vieraita tullee näillä näkymin about parikymmentä)?



Meillä on myös ollut jonkinverran itkuisuutta nyt viimeisen viikon aikana, muutamana iltana itkeskeltiin 18-21 välillä ja tänään sitten taas aamupäivästä ja alkuillasta. Ilmavaivoja tuntuvat olevan, koska heti kun peräpää pörisee niin olokin helpottaa. Onneksi tuo itku ei tuntikaupalla yhteen menoon kestä ja täytyy nyt seurailla tilannetta vielä muutama päivä ennenkuin hommaan Cuplatonia tmv. Yöt onneksi nukutaan ilman itkuja.



Neuvolassa käytiin muuten maanataina, sillloin ikää siis 5 ½ viikkoa ja tässäpä näitä mittoja; pituus 53,8 cm paino 4370 g ja pipo 37,2 cm.



Sonja ja Rinsessa melkein 6 viikkoa

Olivera:

Tiedän tunteen, minäkään en voinut imettää kuin osittain n. kuukauden ja sitten loppui sekin vähä maito. :/ Otti se kyllä luonnolle kun olin ajatellut imettäväni sen 6 kk. Enpä edes kuvitellukkaan etteikö maitoa tulisi mutta ei sitten vaan tullut.

Syöttöhetket oli kaikkea muuta kuin mieluisia ja lapsen ja äidin läheisiä hetkiä. Alussa kun ei voinut imettääkään kuin makuultaan niin välillä tuntui että sai/piti olla suunnilleen kokopäivä sängyssä. Ja jossain vaiheessa alkoi jo " kauhulla" odottamaan seuraavaa syöttöä ja siitä koituvaa huutosessiota.

Mutta ei mulla ainakaan alkanu maidontuotanto lisääntymään vaikka miten imetin. (ja maitoa mulla tuli " parhaimmillaan" joku 5-10ml)

Niinpä päätin sitten lopettaa vauvan, itseni, miehen ja naapureiden kiusaamisen ja siirryttiin pelkkään korvikkeeseen, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Toivottavasti sinulla kuitenkin maitoa riittää jatkossa. Imettäminen ainakin helpottuu kunhan niistä alkukivuista pääsee eroon. Ja ei tosiaan ole vaarallista turvautua korvikkeeseen tarvittaessa. :)



Snow Apple:

Harmillisia nuo itkukohtaukset. :( Tuleeko ne aina suunnilleen samoihin aikoihin? Kiva oli kuulla että teidän kaupunkireissu oli mennyt kuitenkin hyvin. :)



Varmaan piti muillekin kommentoida jotain mutta enpä taaskaan enää muista kelle ja mitä kun tähänkin on mennyt aikaa jo kohta varmaan tunti.. Piti Dina syöttää ja laittaa nukkumaan tossa välissä yms..



Meidän neiti istui tänään ekaa kertaa rattaissa. :) Oltiin Jumbossa pitkästä aikaa ja neiti ei sitten halunnut maata kantokopassa joten laitettiin se vaunujen alle ja asetettiin neiti rattaisiin istumaan. (Meillä on siis yhdistelmät ja rattaissa oli sellasessa puolistuva asnnossa) Olipas mukavaa katsella sieltä ihmisiä ja " maisemia" ja sai siinä syötyäkin hyvin.



Omituinen iltakin tänään, neiti nukahti vasta äsken vaikka viikkoja on mennyt nukkumaan jo 6 kieppeillä. Saikohan hän liikaa energiaa kun söi tossa puol viiden kieppeillä aika ison annoksen persikkasosetta? No, eipä haitaa yhtään, jos sais vaikka itekki nukuttua huomenna vähän pidempään sitten.



Ai niin, Rouva Sukkulalle piti vielä kommentoida tästä hetkessä elämisestä. :) Eikö olekin jännä, että nyt ei yhtään kaipaa niitä samoja asioita jotka ennen tavallaan piti " järjen päässä" , nyt riittää tosiaan tämä hetki ja tuo ihana suloinen vauva. Minäkään en ole edes kesäksi tehnyt yhtäkään matkasuunnitelmaa tai mitään sellaista vaikka aina ennen tähän aikaan vuodesta jo varaili kesälomia ja lomapaikkoja ja laski päiviä siihen lomaan.



Mutta nyt pitää kait päästää tuo alfauros tähän koneelle ja siirtyä itse taka-alalle.. ;)



T: Mari

Olipahan tosiaan pitkä ja hankalan kuuloinen rupeama RouvaSukkulalla.



Täällä sen kun vastustaa. Virtsatie-, rinta- ja haavatulehdukset ei näemmä riittäneet. Vauva on saanut ripulin ilmeisesti mun syömistä antibiooteista. Mutta ei siinä vielä kaikki.



Tänään oli sitten se lonkkakontrolli. Itse en päässyt Lastenklinikalle mukaan kun en pysty istumaan autossa. Itku pääsi kun mies ja anoppi toivat kotiin lastoitetun vauvan vuokratussa kantokopassa. Vauva oli yhtä hämillään ja itki eka kertaa ihan raivarissa kun en löytänyt sopivaa imetysasentoa. Itse en saisi istua ja vauvaa ei voi makuuttaa kyljellään niin että voisin imettää makuulta.



Kaverin vinkistä menin imetys.fi-sivuille ja sieltä löytyikin vinkkejä lonkkalastavauvan imetykseen. Vauva on kiukkuinen lastasta ja vaatii paljon syliä. Ensi yö on varmasti vaikea.



Lonkka kuulemma paranee hyvin lastan kanssa. Löysyyttä oli vain oikeassa lonkassa ja siinäkin vain vähän. Oli kuulemma ihan rajatapaus tarvitaanko lastaa. Harmittaa tuo lasta ihan mielettömästi. Näiden tulehdusten hoidossa ja vauvan ripulin hoidossa olisi ollut jo ihan tarpeeksi puuhaa. Olen itkenyt koko päivän ihan toivottomasti. Taitaa tuo unen puute ja baby blueskin pukata päälle.



swheatie: mitä imetysasentoja itse käytit? Onko hyviä vinkkejä lonkkalastan kanssa elämisen helpottamiseksi?



Meillä jää nyt nuo pienimmät vaatteet kokonaan käyttämättä, on pakko siirtyä isompiin. Vauvan ihon hoitokin (lasta hautoo) ja kakkapyllyn pesu on ihan oma toimenpiteensä lastan kanssa.



Kaipa se tästä joskus taas paremmaksi muuttuu, mutta nyt on mieli tosi maassa...

Pahasti myöhästynyttä Ystävänpäivää, mutta niinkuin Kanika sanoi, ajatuksissa olitte eilen!



Mitähän kaikkea minun nyt sitten pitikään sanoa...



Virginie tais kysellä pulloruokinnasta tai siis sen nnistumattomuudesta. Ei meidänkään neitisuostu pullosta syömään, ei edes lypsettyä maitoa. Korkkasin viime perjantaina uimahallireissut ja mies yritti pärjätä kotona. Kuulin parkkipaikalle saakka ettei tuttipulloruokinta ole onnistunut. Ollaankin alettu miettiä että jos jättäis koko pullohomman ja yrittäis suoraan nokkamukilla.

Mutta eipä meidän neiti syö tuttiakaan. Työntää tutin heti ulos suusta ja alkaa armottoman huudon. Ja varmaan kaikki tuttimallit on kokeiltu. Noh, eipähän tarvi vierottaa tutista. Rystysiä imee niin että iho on ihan rosoinen, mutta imekööt kunhan ei peukkua laita suuhun.



Älä suotta pode mitään omantunnontuskia Olivera, korvikkeillakin kasvaa nykyään ihan yhtä terveitä lapsia kuin imettämällä. Ja itseäs et ala syyttelemään, että ois ollu sinun syy että tuli pullokierre ku halusit nukkua! Parempi pullokierre ku hermonsa menettäny äiti! Tiedä mitä ois sattunu jos oisit vain sinnitelly hereillä. Täysimetät sitten seuraavan vauvelin kans ;)



Rouva Sukkulan kannattais alkaa kirjailijaksi, oli niin hyvin kirjoitettu

synnytyskertomus! Odotuspuolelle taisinkin jo kirjoittaa että miekin tuumas urakan päätteeksi, että seuraavat sitten adoptoidaan. Nyt on jo mieli muuttunu, ehkä sitä vois vielä kokeilla joskus...

Ja ihanan suloinen tytsyhän siellä nukkua tuhisee ;) Mekin oltiin Kättärillä os. 6 ja saatiin kapalointiohjeet. Tais olla sama hoitaja...

Ootko muuten kokeillu niitä kaalia kipeisiin rinnanpäihin? Mulla sattui imetys parisen viikkoa, sitten hellitti. Kyllä meinas usko loppua ja imetysura samalla, mutta onneksi jatkoin sinnikkäästi.



Meillä oli 3kk neuvola eilen. Kovasti on tyttö taas kasvanu, 6465g ja 61,5cm. Posket pullottaa ja kaksoisleukakin on tullu, mutta th kehui sutjakaksi tytöksi. Saatiin rokotus reiteen, pikkasen siitä itku tirahti mutta rauhottui heti kun iskä nosti syliin. Rokotteesta olis kuulemma voinu seurata levoton päivä ja ilta, mutta meidän neidillä se toimi unettavasti. Päiväunille urvahti silläaikaa kun hain haalarin ja muut vaatteet! Illalla nukahti tissille samantien ku silmät sulki ja nukku aamuun saakka. Piti nostaa meidän sänkyyn ja oikein tyrkyttää tissiä että alkais syömään ku meinas tulla puskuriylivuoto ;)

Kovasti th kyseli että joko aloitetaan kiinteiden anto, mutta enpä taida vielä. Mitä sitä suotta kiirehtimään kun kerran oma maito riittää. Kyllä se raukka ehtii vielä kyllästymiseen saakka syödä pottua.



Voi harmi Lene, että jouduitte vielä lastankin kanssa elämään. Mutta niinkuin sanoin silloin joskus Swheatille, niin äkkiä se aika menee. Ymmärrän kyllä täysin, että harmittaa ja hankaloittaa elämää, mutta sehän on kumminkin vain murunen siitä ajasta mitä edessä on. Ja mukavahan se on sitten kunnon lonkalla viilettää kuin vähän löysällä. Tsemppiä ja voimia. Meilaile tai soittele jos oikein alkaa tympimään.



Johan sulla on Kanika sinnikäs haava! Toivottavasti paranee pian.



BabyBio kiinnostais mutta samaa mieltä olen ku Susumi että vois alkaa myöhemmin! Tosin, meillä nukutaan kyllä ihan liian pitkään, pitäis alkaa opettamaan aikasempia ylösnousuja. Ikinä ei päästä kylään tms. ajoissa kun noustaan niin myöhään. Päiväunet

sattuu just pahasti... mutta mie voin shoppailla soppelisti keskellä päivää ku neiti nukkuu vaunuissa ;)



Turpo-urpo: meillä oli n. 15 henkeä ristiäisissä. Tarjolla oli voileipäkakku, täytekakku+suklaakakku, lohinappeja, jauheliha-ja sienirullia (korvapuustin tapaan rullattuja siis) lusikkakeksejä ja sellaisia suklaatikkuja mutta ne oli pursotettu o:ksi... eli vähän suolaista, vähän makeaa.



Nyt täytyy kyllä laittaa kone kiinni ja mennä nukkumaan. Tällä viikolla on menny joka ilta sikamyöhään kuvien kans värkätessä että univelkaa on kertyny enemmän ku tarpeeksi.



Hyvää yötä!



Toukkis ja Pinja 3kk2pv

Hei vaan mamat!



Aika pitkiä juttuja olettekin kirjoitelleet. Nyt en osaa kommentoida paljoa mitään (kun mullahan sitä kokemusta ei mistään noista ole...) mutta toivotan kovasti tsemppiä Lenelle vauva-arkeen lastan kanssa, Fridalle jaksuja koliikin hoitoon kuin myös Katjalle itkukohtauksien " hoitoon" (mitä lääkärissä sanottiin) ja Kanikalle haavan pikaista parenemista. Unohtuikohan nyt joku... Joka tapauksessa jaksamisia kaikille ja paljon hymyjä tähän päivään!



t. Rudis