Olen katkera miehelleni

En minä koskaan ajatellut että aikuisille lapsille kustannetaan vuosien opinnotkin vielä, kun ei minulle ja opiskelukavereillekaan kukaan sitä tehnyt. Olen luullut että aikuinen ihminen ottaa vastuun tekemisistään, ja kuvittelin tosiaan että yli kaksikymmpiset lasketaan jo ihan aikuisiksi. Onko kaikki täällä sitä mieltä että jos lapsi opiskelee, pitää kustantaa asunnot ja opinnot, ja sitten muutaman kerran vuodessa ulkomaille ja harrastuksiin kalliit välineet? Minun opiskeluaikana syötiin riisiä ja tonnikalaa ja käytiin kesätöissä ja jouluna sesonkiapulaisina. Olen näköjään nyt jo pudonnut kärryiltä kun en meinaa tajuta.



Eikä tuo minua haittaisi niin kauan kun minulle ei sitten sanota että mene töihin kun rahat loppuu. Ja muuten, minä menin töihin, ja kustannan p***le itse itseni ja lapseni, mutta älkää enää tulko minulle puhumaan miten perhe on yhteisyritys jossa kaikkien toiveita yritetään toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Kaikki siis tekee omilla rahoillaan mitä tykkää, toiselta kysymättä.



ap

Ostakoon itse millaiset talot ja autot kuin haluaa. Katsotaan mihin sillä on varaa ilman minua.



ap

Vierailija:

Eikä tuo minua haittaisi niin kauan kun minulle ei sitten sanota että mene töihin kun rahat loppuu. Ja muuten, minä menin töihin, ja kustannan p***le itse itseni ja lapseni, mutta älkää enää tulko minulle puhumaan miten perhe on yhteisyritys jossa kaikkien toiveita yritetään toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Kaikki siis tekee omilla rahoillaan mitä tykkää, toiselta kysymättä.

ap

Kaikkien toiveita = sinun toiveitasi? Kyllä yhteisyritys on juuri sitä, että jos rahat loppuu se on molempien korjattavissa, ei pelkästään miehen kontolla. Jos siis sinä saisit päättää, miehesi pitäisi kuluttaa kaikki rahansa vain sinuun, yhteiseen kotiinne ja lapseenne, ettei sinun tarvitsisi käydä töissä. Unohtukoot ensimmäisen liiton lapset. Tämäkö on sinun näkemyksesi yhteisyrityksestä, jossa " kaikkien toiveet otetaan huomioon" ?

En tosiaan ihmettele, jos miehesi ei halua lisää lapsia kanssasi.

Nyt en ihan ymmärrä: kerroinhan että kotona oloni ei ollut mieheni pussista pois, äitiyspäivärahani vastasi keskivertonaisen palkkapussia. Olin kiltisti menossa töihin tienaamaan sen seuraavankin äitiyspäivärahan että voisi illman taloudellista katastrofia sitten tehdä toista lasta. Olen mielestäni ollut taloudellisesti järkevä koko ajan enkä olettanut että mies elättää. Mutta kun sekään ei riitä, ei riitä se elintaso mikä on ollut.



Ja ne edellisen avioliiton lapset on kasvatettu aikuisiksi ilman mitään kilpailua toisilta lapsilta ja kaikin olemassa olevin resurssein. Eikö mikään riitä? Onko niin että on rikos tehdä lapsia miehen kanssa joka on eronnut ja lapsia on jo? Että nainen joka siihen erehtyy, elättäköön itse lapsensa kun miehen pitää keskittyä siihen ensimmäiseen, ainoaan oikeaan perheeseen. Tuon kun olisinkin tiennyt.



ap

että ei meidän rahat ole mihinkään oikeasti olleet loppumassa, mutta kun mies haluaisi ajaa yhtä hienolla autolla kuin kaverit niin ei voi tehdä lisää lapsia kun lapset maksaa



!!!!

ap

Mutta voisitko kaikessa kiukussasi ja hormonimyrkyssäsi ajatella vähän sitä toistakin osapuolta:



Kuvittele itsesi vaikkapa kolmen lapsen äidiksi. Kaksi edellisen liiton lasta ovat jo omillaan. Olet aikanaan elänyt lapsiperherumban ja kasvattanut heidät kunnialla aikuiseksi. Tuttua on niin väsymys kuin rahapulakin. Tapaat itseäsi hieman nuoremman, lapsettoman miehen joka haluaa kokea isyyden ja saada kanssasi lapsen. Suostut, lapsi syntyy ja kaikki on ihan hyvin.



Sinulla olisi ensimmäistä kertaa elämässäsi mahdollisuus panostaa vähän itseesi: ostaa haluamasi auto ja kenties uuden kumppanisi kanssa SE unelmien talo. Mutta kumppanisi ei tätä haluakaan. Hän haluaa lisää lapsia, eikä pidä ajatuksesta että painostat häntä töihin. Hän ei ymmärrä, että pahin lapsiperheaika on takanasi ja haluat nyt keskittyä olemassa oleviin lapsiisi ja elää niin rauhassa kuin vain mahdollista.



Soppa on valmis.

ja meidän molempien olisi varmaan pitänyt tajuta ettei mene yhteen niin eri-ikäisen ja eri taustaisen kanssa. Jos toinen on nuori ja perheetön, niin olisiko miehellekin voinut valjeta että yleensä alle kolmikymppiset naiset alkavat hyvinkin pian niitä lapsia haluta. Mikä tässä tuli hänelle yllätyksenä.



Olenhan minäkin ollut naiivi kun kuvittelin että mies jolla on jo kaksi lasta haluaa enää yhtään lisää. Ja tuossa iässä vielä, kun pitäisi alkaa näköjään eläkettä odotella.



Idiootti minä



ap

sen verranhan se lapsiperheaika vain olisi pitkittynyt toisesta lapsesta. Jos minä ensimmäisenkin suostuin viemään hoitoon kaksivuotiaana. Mutta ei , yhtäkkiä se kaksi vuotta on liian pitkä aika odottaa. Olisi sitten aloittanut uuden elämänsä aikaa sitten ilman minua. Mutta ei, katsokaas, kun siinä vaiheessa tarvittiin vielä joku ruokkimaan ja hoitamaan niitä isompia lapsia! Ja ostamaan talo jossa heille on oma huone! Minä luulin ostaneeni talon jossa on tilaa myös meidän lapsille.



Tyhmä tyhmä tyhmä



ap

alaikaisista lapsista? Ajattele tosiaan itse kohdallesi, haluaisitko ensin kasvattaa pari lasta aikuiseksi ja sitten aloittaa ihan alusta taas toisen 20 vuoden rupeaman kahden lapsen kanssa? Jotkuthan nain tekee, mutta toisaalta tosi monet eivat tosiaankaan halua tuollaista elamaa. Ja haluaisitko ylipaataan 4 lasta? Se on aika paljon.



Ja jos lapsisarjoilla on 20 vuotta valia, niin olisit KOKO aikuisikasi ennen elakeikaa vastuussa alaikaisista lapsista. Miehesi on ollut sinuun rakastunut ja siina rakkauden huumassa suostunut yhteiseen lapseen kanssasi. Sitten kun vauva on siina, niin muistui ehka hanellekin kirkkaammin mieleen, millaista se pikkulapsielama on.



Ja toisaalta niiden aikuisten lasten kanssa on odotettavissa pian lastenlapsia eli lisaa pikkulapsia, joiden elamaan nyt isoisana varmaan jotenkin olisi kiva osallistua - enka tarkoita nyt rahaa.



Tosi kurjaa, etta tilanteenne on se, mika on. Ymmarran kuitenkin tosi hyvin miestasikin, ettei halua yhtaan enempaa lapsia.

ja toivottavasti hänkin ymmärtää että minua ei ihan vielä kiinnosta ryhtyä mummopuoleksi jonkun toisen lapsenlapsille kun en ole äitikään vielä saanut olla.



ap

niin mikäs siinä, menen ja otan ikäiseni rakastajan jolle minä olen vielä nainen enkä mummo, ja nautin elämästä vielä ilman Viagraa ja lapsenlapsia. Kiitos.



ap

mitään muuta en ole ikinä elämältä halunnut. Mies oli että juu kyllä hänkintykkää lapsista ja niitä haluaa. Ja toki uskoin kun työskenteleekin lasten kanssa. No eka lapsi syntyi ja mies oli jo sen jälkeen hiukan nihkeä kun puhuin toisesta lapsesta. olisin halunnut lapset peräperään mutta mies halusi pidemmän välin joten menin töihin tienaamaan jotta mies ei joutuisi kustantamaan lapsen menoja ja seuraavaa kotona oloani. Eli olin vain kotona ajan jona sain hyvää äitiyspäivärahaa vaikka mieli olisi tehnyt olla lapsen kanssa kauemmin kotona. En halunnut kuitenkaan että mies joutuu tinkimään elintavoistaan ja harrastuksistaan jotka aikas kalliita. Toinen lapsi sitten tuli 2½v. ikäerolla ensimmäiseen lapseen ja nyt mies sanoi että enempää ei tahdo. minä olin ihan surkeena kun olin haaveillut useasta lapsesta ja lopulta mies suostui kolmanteen jos menisin heti töihin kun äitiysrahat loppuu ja niin menin sitten töihin jälleen. Töissä ollessani säästin nkaikista omista menoistani ja laitoin rahaa syrjään jotta kun olen kotona ei miehen tarvitse maksaa lasten kuluja omasta palkastaan. Kolmas lapsi syntyi ja mies sanoi että se on nyt siinä. Ei auttanut kuin tyytyä kohtaloon että haaveeni neljästä lapsesta ei ikinä toteudu mutta kiitollinen olen näistä kolmestakin. Nyt sitten kun nuorinkin on jo ohittanut vauva vaiheen saimme miehen kanssa rosi pahan riidan aikaan lapsista sillä mies syytti minua elämänsä pilaamisesta kun hän ei ole tahtonut elämältä sitä että on jumissa kakaroiden kanssa neljän seinän sisällä. Hän haluaisi matkustella, ostaa prätkän ja muita kalliita vekottimia mutta kun on lapsia niin ei voi. Minä taas vedin raivarit tästä sillä miehen palkka on surkea ja minun palkkani on mahdollistanut myös hänen harrastuksensa. Itse olen myös kustantanut lapsille kaiken ja myös hoitanut heidät. Ja silti mies valittaa ja narisee. Nyt päätin että kun ei enää tule lapsia niin pärjätköön mies omalla palkallaan miten pärjää ja kaikki mitä minulta lasten menojen jälkeen jää yli pistän säästöön ja ostan niillä itselleni hevosen ja aloitan myös kalliin harrastuksen. Miehen harrastuksia en enää suostu rahoittamaan. Eli jos hänet olen ottanut vain lapsia siittämään kuten minulle sanoi niin minut on sitten vissiin otettu vain jotta olisi joku jota panna, joka siivoaa, pesee pyykkiä ym. ja tuo rahaa vielä lisäksi taloon.



Hieman katkerana minäkin ja äp:lle sympatiat. Kyllä seurustelun alussa jos toinen jotain sanoo niin sitä pitäisi kunnioittaa. Ja jos minulle esim. mies olisi sanonut että ei tahdo kuin yhden lapsen niin olisin kunnioittanut häntä ja antanut etsiä samoin ajattelevan puolison. Mainittakoon vielä että ennen yhtään lasta luovuin miehen takia eläimistä joita minulla oli iso liuta sillä mies muuttui muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen niille allergiseksi vaikka itsellään oli ollut koko ikänsä koira. Että tulipa luovuttua miehen takia suuresta osatsa elämää mikä oli minulle tärkeetä ja nyt myös tulevaisuuden unelmasta.



T:Bainen jolla on vahva lisääntymisvietti

Minäkin olisin voinut sitten valita toisen miehen enkä olisi kiusannut tätä miestä lisääntymisvietilläni. Mutta kas kun silloin minua oli niin kiva panna ja niin kiltisti hoidin lapsiakin, ja minun palkalla oli kiva ottaa asuntolainaa, kun siihen asti ne lapset oli käyneet kälysessä yksiössä. Kuka on käyttänyt ketä ja mihin.



ap

mutta juuri niin kauhealta tuntuukin. Ero tästä tulee.



ap

Mikäs sen mukavampaa eronneelle etäisälle kuin uusi, ihana naisystävä, jonka kanssa voi lapsivapaina viikonloppuina viettää seurustelevan nuorenparin romanttista, intohimoista elämää ja lastentapaamisviikonloppuina sitten harjoittaa yhdessä äitinä ja isänä vakaata perhe-elämää miehen ex-liiton lasten kanssa. Mitäpä sitä mies muuta kaipaisi.



Naisellekin tuo voi olla aluksi uutuudenviehätyksen vuoksi ihan mukavaa leikkiä, mutta liian pitkään ei pidä miehen antaa luulla, että siinäpä onkin kaikki, mitä nainen voi vaan elämältään ja parisuhteeltaan haluta - että naiseuden täyttymys hänelle on juuri se, että hän saa olla kanssahoitajana miehensä ja jonkun toisen naisen lapsille.



Jos naisella yhtenä vahvana motiivina parisuhteen kehittämiselle on se, että lopputuloksena hänellä ja miehellä on myös heidän kahden muodostaman ydinperheen äiti, isä ja lapset -kokonaisuus, niin tokihan hänen pitää itse huolehtia siitä, ettei mies tuudittaudu siihen uskoon, että perhe-elämäksi naiselle riittävät pelkät miehen ex-suhteen lapset. Mies kun ei välttämättä itse tule hoksanneeksi, että äitiys ja äitipuolena oleminen eivät ole mitään toisiinsa rinnastettavia olotiloja vaan että kyse on kahdesta aivan erilaisesta todellisuudesta ja tunnemaailmasta. Tuskinpa hänkään isyyden koettuaan haluaisi vaihtaa sitä pelkkään isäpuolena olemiseen!



Totta kai jos eronnut mies katsoo olevansa valmis uuteen suhteeseen, on hänen luonnollisesti oltava valmis ottamaan vastaan koko uuden parisuhteen mukana mahdollisesti tuleva paketti - siis lapset ja perhe-elämä lapsiperheen kokopäiväisenä isänä. Jos mies ei tätä pakettia halua, niin hänen on se tehtävä alussa hyvin selkeästi selväksi uudelle kumppanille, jotta tämä voi itse päättää, haluaako elää elämänsä äitipuolena vai etsiikö miehen, jonka kanssa voi saada omia lapsia ja tulla äidiksi.



Harmi, ettei sinulla, ap, nämä asiat ole selvinneet ajoissa, vaan aikaa on kulunut tavallaan ihan hukkaan ainakin tuossa lapsenhankkimismielessä. Seikkaperäiset keskustelut aiheesta - vaikka tietystihän niitä on teillä varmasti jo käyty lukemattomia kertoja - saattaisivat vielä antaa uutta näkökulmaa suhteeseenne. Toivottavasti saatte perhe-elämänne vielä toimimaan teitä molempia tyydyttävällä tavalla, vaikka juuri nyt tuntuisikin, että edessä on pelkkä umpikuja.

juuri tuota kai yritin sanoa sekavalla ja raivoisalla tavallani. Nyt ei auta kai muu kuin miettiä löytyykö tästä vielä kuvio joka molemmille jollain lailla vastaisi siedettävää elämää. En ole ihan varma.

ap

Vierailija:

mutta katsos kun ne elatusmaksut kirpaisee miestä niin kovasti. Kun ne menee sitten verojen jälkeen vielä päältä. Miehelle ottaa koville katsoa kun saman työpaikan samanikäiset ajelee hienommilla autoilla ja asuu uudemmissa isommissa taloissa, ja meillä 20 vuotta vanhat autot ja vanha romu talona. Minusta meillä olisi hyvin varaa vielä yhteen lapseen, kun ei talous tähänkään ole kaatunut ja ne aikuiset lapsetkin on jo 20, että hyvin voisivat vähän itsekin käydä kesätöissä niin kuin me muutkin. Mutta kun vaatimukset on sitten taas suuremmat. Kumma juttu.

ap

JOS se olisi pysynyt alkuperäisen perheensä luona, niin sillä olisi taatusti mennyt lapsiin enemmän rahaa kuin ne elarit. Ne on kumminkin tosi pieniä rahoja todellisiin kuluihin verrattuna.

Entäpä jos sanoisit miehellesi, että AINOA syy, miksi voit harkita uutta taloa on, että se tarvitaan KAHDEN LAPSENNE tilantarpeen vuoksi. Järjestyksessä ensin se toinen lapsi, sitten se uusi talo. Ja samoin, AINOA syy, miksi voisit haluta vaihtaa auton isompaan ja hienompaan (turvallisempaan) on se, että KAHDEN pikkulapsen turvaistuimet ja muut releet eivät ehkä nykyisellä oikein kulje. Taas ensin se toinen lapsi, sitten on kyllä " pakko" vaihtaa auto...



Näin saisit ehkä miehen elintasojutut samalle puolelle oman lapsihaaveesi kanssa - siis mies voi saavuttaa elintason suostumalla toiseen lapseen, muuten ei. Sinähän päätät omista rahoistasi.



-edellinen tai jotain-

Vierailija:

ja toivottavasti hänkin ymmärtää että minua ei ihan vielä kiinnosta ryhtyä mummopuoleksi jonkun toisen lapsenlapsille kun en ole äitikään vielä saanut olla.

ap

mutta tarkoitin että juuri ja juuri on vaippa-aika ohi niin pitäisi käydä lapsenlapsia odotteleen!



Ja taisin laittaa suunnilleen tuollaisen ukaasin että jos sinä et kerran minun kanssa tee lapsia, niin enpä minäkään taida sinun kanssa taloa ostaa.



:(



ap