En ikinä pysty ymmärtämään alle 2v hoitoon vientiä...kokopäiväistä siis

Muakin harmittaa, kun jotkut ihmiset, joilla ilmiselvästi olisi varaa, sanovat, että taloudellisten syiden vuoksi pitää viedä lapsi hoitoon. Reilumpaa olisi sanoa sitten suoraan esim. että en viihdy kotona, haluan takaisin töihin tms.



Mutta on varmasti monia tilanteita, että myös taloudellisten syiden vuoksi on PAKKO palata töihin. Lisäksi olen samaa mieltä tuostakin, että ei tunnu kovin kivalta elämältä, jos rahaa on niin vähän, että uusia kenkiä ei voi ostaa, kun vanhat hajoavat, pesukoneen hajoaminen kaataa talouden jne. Siis kyllä voi olettaa mielestäni kuitenkin ns. normaalin elintason uimahallireissuineen ja mummoloissa käymisineen. Jos siihen tarvitaan töissä käyntiä niin sitten tarvitaan. Lapsenkaan kannalta älytön kituuttaminen ei varmasti ole hyväksi.



Toinen pointti on juuri tuo minkä joku järkevä äiti toi esille: Miksi antaa perheen isän tehdä ylitöitä uupumukseen asti, jos toinen vaihtoehto on, että molemmat vanhemmat osallistuvat työelämään normaalilla tai jopa lyhennetyllä työajalla. Eikös se perheen yhteinenkin aika ole hyväksi lapselle? Ystäväperheessämme oli kaksi lääkäriä, jotka päätyivät siihen, että sen sijaan, että vain toinen olisi tehnyt pitkää päivää, molemmat vaihtoivat tk-lääkärin työn lasten lapsuusvuosien ajaksi terveydenhuolto-oppilaitoksen opettajien työhön. Lomaa oli enemmän, päivät eivät niin pitkiä, ja silti molemmat vanhemmat pystyivät olemaan työelämässä, mutta perheen yhteistä vapaa-aikaa jäi myös todella runsaasti.



Turha alkaa glorifioida kotiäitiyttä niin paljon, että mistään muista asioista elämässä ei tarvitse välittää.



Ja lopuksi vielä oma mielipiteeni siitä, että miksi Suomessakin ei suosita enempää osa-aikatyötä tai lyhennettyä työviikkoa silloin, kun lapset ovat pieniä? Nykyäänhän se on mahdollista jopa molemmille vanhemmille eli esim. äiti voi olla kotona maanantait, isä perjantait, jolloin lapselle tuleekin enää kolme hoitopäivää. Loistava ratkaisu mielestäni!

Me ymmärretään, jotka niin teemme. Me pahat työssäkäyvät ihmiset teemme ratkaisumme ihan itse, ymmärtääpä muut niitä tai ei :)

ja jatkoin opintojani. Mikäli en olisi vienyt häntä hoitoon , olisi opintoaika loppunut ja olisin voinut sanoa hyvästit opinnoilleni. Raharatkaisu tämä ei todellakaan ole. Tiukilla olemme, niin kuin moni muukin ystäväperheemme, joiden lapset ovat hoidossa.

Poika käy edelleen 3 kertaa viikossa päiväkodissa leikkimässä kavereiden kanssa, laulamassa, maalaamassa ja jumppaamassa. Näitä meillä ei ole tarjolla kotona... Lisäksi pääsee ulkoilemaan, mitä ktona ei tällä hetkellä tarjota. Eli turha väittää, ettei päiväkodissa ole MITÄÄN tarjota alle kaksivuotiaille. Ja sitäpaitsi kyllä ne kaverit ovat tärkeitä alle kaksivuotiaillekin...

Vierailija:

Siis todella alle 2 vuotias ei sieltä mitään saa sellaista, mitä ei kotona voisi tarjota..

Todella harvoin näissä keskusteluissa huomioidaan isät (no tässä ketjussa sekin seikka otettiin esiin, mutta aika vähän on kirvoittanut kommentteja). Onko siis niin, että monet äidit vain päättävät hoitaa lapsen kotona, eikä miehelle jää vaihtoehtoa? Onko isillä sananvaltaa?

Mun ollessa pieni äitiyslomaa taisi olla 3 kk, ja aikaisemmin 2 kk. Monet ovat lähteneet lähes vastasyntyneenä hoitoon. En silti tarkoita, että se olisi hyvä asia, mutta haluan vähän suhteuttaa tätä kauhistelua.



Ihan turha syyllistää niitä, jotka työn vuoksi vie lapset hoitoon. Mielestäni kummallisempaa on se, jotka itse kotona ollessaan vie lapset hoitoon. Se se vasta outoa on!

Kaikella kunnioitukselle: tämän yhteiskunnan perse ei kestä sitä, että jokisesta lapsiperheestä, jossa on alle kolmivuotias lapsi, jäisi toinen vanhemmista (tai se ainoa yh) hoitovapaalle. Työmarkkinoilla kaivataan työntekijöitä ja yhteiskunta tarvitsee veronmaksajia.



Tämä systeemi on olemassa vain, koska kaikki eivät käytä subjektiivista oikeuttaan jäädä hoitovapaalle. Mikäli kaikki hoitovapaaseen oikeutetut jättäytyisivät kotiin, koko systeemi kaatuisi omaan mahdottomuuteensa. Eli se, että juuri sinä voit olla kotihoidon tuelle ja kinata täällä av:lla päivät pitkät, on mahdollista vain, koska enemmistö äideistä kuitenkin palaa työelämään ennen kuin lapsi on kolmivuotias.

Toisaalta tämän palstan mukaan alle 3-vuotiaalle ei tarvitse kotona antaa virikkeitä, joskus joku valitti että mummu olikin hoitaessaan pitänyt lasta sylissä ja leikkinyt sen kanssa, toisin kuin oma äiti ja totuttanut lasta liian hyvään. Olisiko tälle lapselle mukavempaa olla hoidossa, jossa edes joskus leikittäisiin?

Ap:n mielipiteeseen ei ole mitään lisättävää. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Niinhän se on, että esim. meillä on suunnitelmissa 4 lasta. Jos nämä syntyisivät 2-3 vuoden ikäerolla, se tarkoittaisi kymmentä kotona vietettyä vuotta jommalle kummalle meistä. Tähän joku sanoo, että älkää tehkö niin paljon lapsia, jos ette pysty hoitamaan, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että pystymme erittäin hyvin hoitamaan lapsemme riippumatta siitä, että he joutuvat ajoittain olemaan päivähoidossa.

28 puhui asiaa, olen samaa mieltä.

Olen ennenkin kommentoinut tätä: tällä palstalla tehdään kotihoidosta joku pyhyyden osoitus. Todellisuudessa hoitoratkaisu on vain yksi osa siitä, miten ja millä ratkaisuilla lasta hoidetaan. Surkea vanhempi on surkea, hoiti lapsensa kotona tai ei. Hyvä on aina hyvä. Ja tätä palstaa lukiessa tulee mieleeni, että sellainen yksinkertaisuus ja suppeakatseisuus, mitä täältä löytyy, ei voi olla lapselle hyväksi!

Ensinnäkin ap:lle kysymys: miksi hämmästelet juuri alle 2-vuotiaiden päivähoitoon viemistä? Juuri siinä iässähän lapselle on vaikeinta siirtyä hoitoon kehitysvaiheensa takia. Ennemmin kannattaisi odotella 3-4-vuotiaaksi tai viedä jo 1-vuotiaana hoitoon.

Ja miksi taas puhutaan vain päiväkodeista? Tuttavani löysi aivan ihanan yksityisen pph:n 11-kuiselle pienokaiselleen. Ja heillä ei vaikuttanut taloudellinen tilanne vaan kokonaisuus. Kaverini on yksi parhaista äitityypeistä mitä osaan ajatella! Itse asiassa monia kotona lastaan hoitavia sydämellisempi ja läsnäolevampi lapselleen...

Kukin tekee omalle perheelleen parhaat valinnat. Ja jos on niiden kanssa sinut, ei tule tarve hämmästellä saati arvostella muiden toisenlaisia valintoja. Ap taitaakin olla joko katkera tai epävarma omista valinnoistaan, tai sitten hän vain hahmottaa maailman ankean musta-valkoiseksi paikaksi.

Ajattelee yksi nainen, vaimo, FT ja äiti, joka itse aikanaan hoiti ensimmäiset kaksi lastaan kouluikään ja kolmannen 3-vuotiaaksi asti kotona