Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masennuksesta artikkeli tämän päivän IS:ssa

07.02.2006 |

Lukaiskaapa. Ihan tiedoksi kaikille, että tämä on yleistä. Apua on saatavilla, jos sitä osaa pyytää ja ennen kaikkea ottaa vastaan. Onnellista odotusta / synnytystä / vauva- ja taaperoaikaa kaikille! Nauttikaa elämän pienistä hyvistä hetkistä!



http://www.iltasanomat.fi/naiset/tanaan.asp



- - - - - - - - - - - - -



Joka viides sairastuu raskauden jälkeiseen masennukseen



Tänäkin vuonna arviolta 15-25 prosenttia lapsen saaneista äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Dosentti ja naistentautien erikoislääkäri Antti Perheentupa tietää, että masennuksen taustalla ovat usein hormonaaliset muutokset, mutta myös moni muu tekijä laukaisee äidin masennuksen juuri silloin, kun onnen pitäisi olla suurimmillaan.



- Synnytyksen jälkeisen masennuksen ydinkysymys on mielestäni se, että se jää hyvin usein diagnosoimatta, Perheentupa sanoo.



Aihe on monelle äidille tabu. Perheentupa kertoo, että häpeä ja syyllisyys omasta onnen tunteen puutteesta on monelle liian kipeä asia muille kerrottavaksi. Diagnosointia vaikeuttaa myös se, että päivät työssä oleva isäkään ei välttämättä huomaa puolisonsa masennusta. Synnytyksen jälkeistä masennusta voidaankin pitää Suomessa pahasti alidiagnosoituna, jonka myötä moni äiti jää hoidotta tai sen aloitus viivästyy.



- Veikkaan, että masennuksen taustalla voivat Suomessa olla myös yhteiskunnalliset muutokset. Äiti jää helposti lapsen kanssa yksin, vaille sosiaalista elämää ja kontakteja muihin aikuisiin.



Synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet vastaavatkin masennuksen tyypillisiä oireita. Masennuksen tunnusmerkistöön kuuluu myös mahdollinen itsetuhoisuus.



Se ja muut erittäin vakavat oireet voivat pahimmassa tapauksessa olla merkki synnytyksen jälkeisestä psykoosista, jota esiintyy pienellä osalla synnyttäneistä. Psykoosi vaatii aina välitöntä sairaalahoitoa, ettei äiti vahingoita itseään tai lastaan.



- Täydellisen toipumisen todennäköisyys synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on erittäin hyvä, mikä on lohdullista. Tästä huolimatta jo puolen vuoden mittaiseksi venynyt masennus saattaa vaikuttaa lapsen kehitykseen. Lapsen motorisen kehityksen on todettu äidin masennuksen myötä viivästyvän, samoin lapsen kasvu voi olla tavanomaista hitaampaa ja hänellä saattaa myös olla depressiivisiä piirteitä, Perheentupa kertoo.



(IS 7 .2.2006)

- - - - - - - - - - - -

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
07.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolli:


" Apua on saatavilla, jos sitä osaa pyytää ja ennen kaikkea ottaa vastaan."

Oli pitkän prosessin takana, että sain pyydettyä apua masennukseeni ja pahaan oloon. Neuvolatädin vastaus oli vain: " Se on sitä baby bluesia." Apua en saanut, vaikka sitä pyysin. Olisin ottanut vastaan mitä vain, kuunteluapua, keskusteluapua, apua kotiin.

Toivottavasti meitä huomioitta vaille jääneitä äitejä ei ole kovinkaan montaa, toipumisen tie on ollut pitkä. Siinä sysimustassa maailmassa en ainakaan itse pysynyt aktiivisesti tukea etsimään ja oikeuksiani penäämään. Kun niihin tuskalla aikaansaatuihin heikkoihin avunpyyntöihin ei osattu vastata, jäin yksin.

Vierailija
2/3 |
07.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

paitsi että neuvolan th sanoi että " se on ihan normaalia" ! Vasta 5 kk synnytyksen jälkeen itkin lääkärissä siihen malliin että hän lähetti mut heti sairaalaan. Ja mun mies oli mulle siitä vihainen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
09.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi Eppa ja Virkanainen!



Tosi ikäviä nuo teidän kokemuksenne! Onneksi lopulta kuitenkin onnistuitte avun saamisessa. Vaatii rohkeutta sitä pyytää ja vaatia, mutta siihen on jokaisella oikeus! Voi tietysti olla, että monet pitävät synnytysmasennusta (pitkääkin sellaista) vain nykyajan " muotioikkuna" , kun meillä " uuden sukupolven" immeisillä on kaikki nykyään mukamas niin helppoa ja auvoisaa :P



Mutta taistellaan, siskot! Pidetään kiinni omista oikeuksistamme ja omista - ja ennen kaikkea lastemme - hyvinvoinnista!