Rehellisesti, mitä ajatuksia sukuun syntyvät lapset sinussa herättävät?

Ihanaa että toinenkin läheinen perhe kokee elämän lapsen kanssa ja serkut ovat kiva juttu :) jakautuu isovanhempien hössötys vähän laajemmalle ;)



Vaikka muutoin elämässä olen aika omapitäväinen, en voi ymmärtää miten joku voisi kokea asian negatiivisena :O Sitähän tässä ilmeisesti haettiin, että oma kullannuppu ei ole enää suvun keskipiste ja muitakin kohtaa onni.... omituista ajattelua....

sitä odotellassa, hermojen mennessä

Mutta aivan tarkasti mietittynä tunnustan olleeni helpottunut, ettei miehen siskon vauva ollut samaa sukupuolta kuin meidän. Anoppini tuntien heitä olisi verrattu aivan liikaa toisiinsa (ja miehen siskon vauva on joka tapauksessa parempi kuin "miniän vauva"). Anopin takia siis näitä ainoita neg ajatuksia...

Kun miehen sukuun syntyy uusi lapsi, se on hyvin mielenkiintoista.

Kun sukuun syntyy minun puoleltani uusi lapsi, se on melkein kuin saisi oman! :)

Vaan ei tule, me olemme viimeiset jotka niitä tekevät. Ja minun suvussani ainoat. Olisi kiva jos olisi samanikäisiä serkuksia ja isovanhemmilla muutakin kytättävää kuin meidän lastenhoito.

Me ollaan ainoat näköjään... Miehen puoli jo tehnyt vauvansa, minun puolelta sitä päivää saa varmaan odottaa loppuikänsä... :( Olisi niin kivaa saada ipanoille serkkuja.

Odotan ilolla sitä päivää kun siskoni tai mieheni siskot saavat jälkikasvua, suon mieluusti kaiken lapsista koituvan ilon myös heille. Ja isovanhemmillekin tekisi hyvää kiinnittää huomiotaan enemmän myös vielä-lapsettomiin sisaruksiimme. Eli luulen että pelkästään positiivisia tunteita on sitten joskus tulossa. Ei ole eroa että kummalle puolelle uusi jäsen syntyy, läheisiä molemmat suvut.

toisaalta, ei heistä seuraa enää meidän lapsille olisi. Tuntisin varmasti jonkinlaista kateutta tai katkeruutta, koska olen ollut niin uupunut lastenhoidon vuoksi, eikä meillä ole ollut yhtään isovanhempaa, joka olisi koskaan suostunut auttamaan. Sisarukseni eivät kuitenkaan joutuisi kukaan kokemaan samanlaista kohtaloa.

että vitutti aluksi. Olimme alkaneet puhua naimisiin menosta mieheni kanssa, niin mieheni sisko ja hänen miehensä tekivät yllätystempauksen ja menivät "salaa" naimisiin, joitakin kuukausia ennen meitä. Noo, sitten aloimme puhua vauvan teosta ja päädyimmekin siihen, että alamme yrittämään vauvaa, niin mieheni samainen sisko puolisoineen ilmoittivat saavansa vauvan.



Tiedän olleeni tavattoman lapsellinen, mutta silloin mietin, että ketään ei kiinnosta sitten meidän vauva (tämä mieheni siskon vauva siis mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi) ja kun meidän vauva syntyy, niin se on kaikkien mielestä vain rääkyvä ja ärsyttävä, kun serkkunsa sitten osaa jo kaikkea hienoa ja on niiiiiiin ihana. Nyt kun olen raskaana ja mieheni sisko on synnyttänyt ihanan pojan (kummipoikamme, 6kk), niin nuo ajatukseni lähinnä naurattavat. Mutta silloin oikeasti oli tosi paha mieli ja olin jotenkin mustasukkainen..? Hauskaa :)

Tykkään kaikista niistä mukeloista, eikä haittaisi jos niitä tulisi vielä lisääkin. :)

lisää ei varmastikaan ole tulossa kun miehen sisaruksilla on sen verran ikää jo



eli ei verrannollista tilannetta mutta kyllä muuten lasten syntyminen on aina kiva asia.

Mulla ei itselläni ollut lapsena yhtään serkkuja ja vähän muitakin sukulaisia, joten olen tosi onnellinen että omillani tulee olemaan vähän enemmän iloa suvustaan.

ilo uusista vauvoista koskee lähinnä niitä sukulaisia, joiden kanssa meillä on jotain tekemistä. Koska miehen suvun kanssa emme ole tekemisissä, mulle on jotakuinkin yhdentekevää onko niillä lapsia vai ei.

koska miehen vanhemmat ovat suosineet miehen siskoa aina tosi räikeästi, ja pelkään, että omat lapset huomaavat, jos appivanhemmat rupeavat suosimaan tulevaa vauvaa. Lapset pitävät kovasti appivanhemmista, ja se särkisi heidän sydämensä, jos joutuisivat 'syrjään'.



Muuten kiva, jos lapset saavat serkkuja.

voisi mitenkään tuntea negatiivisia tunteita jos sukulainen saa vauvan???? kuinka pahoja ihmisiä tässä maailmassa voikaan olla, huh huh!



ainoastaan sellaisen tapauksen voisin jotenkin ymmärtää, jos itse olisi kärsinyt lapsettomuudesta. mutta silloinkin varmaan lopulta osaisi olla onnellinen toistenkin puolesta.



sairas aloitus, mikä sua ap vaivaa??

Mieheni ainoan sisaruksen ainoa lapsi on jo aikuinen. Toivon kovasti, että oma ainut sisarukseni saisi lapsen. Mutta veljeni ja hänen vaimonsa aikovat kai jäädä lapsettomiksi. Eli lähisuvussani omat lapseni pelkästään.