Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulta kuollut joku jota rakastit? Kuka? Ja kuinka kauan surit?
Kommentit (51)
Papat, Mummot, Äiti, Täti, lLapsuuden ystävä, Ystävä, Ihasutksen kohde. Serkku. Suru.. noh. onko tota koskaan kunnola yli päässytkään suurin osa tappoi itsensä. mummot ja papat lähti luonnollisesti. Välistä ollut helpompaa näin vuosien aikana tasaseen tahtiin kuolivat että ei saanut kunnolla päästä edes edellisestä yli ja kun olen heikkolahjainen ja hidas muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni, johon olin myös salaa rakastunut. Hän päätti lähteä täältä keväällä 2014. Suren edelleen. Viimeksi viime viikolla itkin, kun katsoin elokuvaa, josta hän piti.
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, johon olin myös salaa rakastunut. Hän päätti lähteä täältä keväällä 2014. Suren edelleen. Viimeksi viime viikolla itkin, kun katsoin elokuvaa, josta hän piti.
itseä ärsyttää monesti kun en sanonut omalle ihastuksen kohteelle että rakastan sitä. tiä vaikka hän ei ois itseään tappanut jos oisi tiennyt että joku välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, johon olin myös salaa rakastunut. Hän päätti lähteä täältä keväällä 2014. Suren edelleen. Viimeksi viime viikolla itkin, kun katsoin elokuvaa, josta hän piti.
itseä ärsyttää monesti kun en sanonut omalle ihastuksen kohteelle että rakastan sitä. tiä vaikka hän ei ois itseään tappanut jos oisi tiennyt että joku välittää.
Olen miettinyt samaa, tosin tiedän että.hän ei tuntenut minua kohtaan samoin, kun osasyy lähtöpäätökseen oli nainen, johon hän oli rakastunut ja joka kohteli häntä huonosti. Oli siinä totta kai paljon muutakin. Mutta joo olen silti miettinyt että olisi pitänyt vaan sanoa se ääneen. Mutta pelkäsin ystävyyden menettämistä liian paljon. Ja sitten menetin hänet kuitenkin. Mitään näkyvää merkkiä ei ollut ennen tekoa ja mä kuitenkin tunsin hänet todella hyvin.
On. Vanhemmat ja useampi koira ja kissa. Ikävä helpottaa aikanaan. Pahimmillaan suru on eka puoli vuotta. Sen jälkeen suru tulee mielee harvemmin kunnes muuttuu hyviksi muistoiksi toisessa. Iloksi siitä että hän oli elämässäni edes hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni, johon olin myös salaa rakastunut. Hän päätti lähteä täältä keväällä 2014. Suren edelleen. Viimeksi viime viikolla itkin, kun katsoin elokuvaa, josta hän piti.
itseä ärsyttää monesti kun en sanonut omalle ihastuksen kohteelle että rakastan sitä. tiä vaikka hän ei ois itseään tappanut jos oisi tiennyt että joku välittää.
Olen miettinyt samaa, tosin tiedän että.hän ei tuntenut minua kohtaan samoin, kun osasyy lähtöpäätökseen oli nainen, johon hän oli rakastunut ja joka kohteli häntä huonosti. Oli siinä totta kai paljon muutakin. Mutta joo olen silti miettinyt että olisi pitänyt vaan sanoa se ääneen. Mutta pelkäsin ystävyyden menettämistä liian paljon. Ja sitten menetin hänet kuitenkin. Mitään näkyvää merkkiä ei ollut ennen tekoa ja mä kuit
joo. Samaa täällä ettei voinut tietää. Näytti elävältä ja kauniilta niinku aina ennenkin. Tosin veikkaan myös että tuskin itse olisi ehkä voinut tehdä mitään. Ei voi tietää varmasti. Mutta on olo aina että olisi pitänyt sanoa. Tosi raskas paikka se oli kuiten. Vieläkin välistä sattuu kun miettii.
Kolme ihmistä meidän perheestä kuoli tsunamissa 2004, mummo kuoli muutama vuosi myöhemmin. Olin tuolloin teini, nykyään tähän tilanteeseen jollain tavalla tottunut, nuori ikä oli varmasti yksi suojaava tekijä. Minulle oli myös tärkeää tehdä ihan tavallisia asioita, mrnnä kouluun, käydä harrastuksissa ja nähdä kavereita. Kyllä heitä nykyäänkin ajattelen, mutta yleensä ne on sellaisia hetkiä, ja yleensä positiivisia tai hauskoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikein on ollut mieheni kuolema, poissaolon tuntee päivän kaikkina hetkinä.
Paras ystäväni kuoli onnettomuuden seurauksena. Koin syvää ahdistusta aika kauan. Vieläkin välillä ahdistus iskee, koska olin itse toistamassa tuota onnettomuutta. Ikävä on suunnaton tapahtuman vuosipäivinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko ja suuren sitä edelleen aika ajoin.
Hyvä ystävä.
Ystävystyin harrastuksen kautta, soittelimme lähes päivittäin. Pari vuorra sitten hän kuoli yllättäen.
Surin voimakkaasti muutaman kuukauden, yhä on mieli apea, kun hänet muistan. Ei ole elämässäni toista samanlaista kaveria.
t: mies 54v