Onko sinulta kuollut joku jota rakastit? Kuka? Ja kuinka kauan surit?

Siitä on jo kuusi vuotta. Kaksi viimeistä vuotta olen pystynyt elämään normaalisti.

Jos kykenee, kannattaa tehdä sopimus itsensä kanssa, että suree tietyn ajan ja sitten päästää surusta irti esim. jonkin " riitin" avulla. Kuulostaa ehkä vaikealta tai oudolta, mutta oman kokemukseni perustaalla voin sanoa, että kaduttaa suruuni " tuhlaamani" vuodet. Annoin surun viedä mukanaan liiallisuuksiin asti. En usko äitinikään olisi kovin onnellinen jos tietäisi, että annoin surun musertaa. Paluu surusta on ollut liian pitkä tie.

ole armollinen itsellesi! se teki sinusta varmasti lopulta viisaamman ihmisen.

vieläkin on hetkeä joilloin kaipaan ja itken.

sitten menetin hevosen (no todellakin hevosen!) ja siitä on nyt neljä vuotta ja olen vasta päässyt asian yli jotenkuten :/

suun ja menetyksen kohteita voi olla monenlaisia,ei pelkkä ihminen.

Syvälle sattuu vielä pitkään. Kykenen jo jotenkin toimimaan mutta elämäni on hyvin riisuttua kaikin puolin. Ihminen tarvitsee lopulta hyvin vähän ollaakseen tyytyväinen. Mulla on ihana mies ja kaksi elossa olevaa lasta. Se on kuitenkin paljon.

Nyt olen kuitenkin alkanut käydä läpi suruprosessia ja hämmästyn itsekin. Olisin tarvinnut isääni kaikki nämä vuodet.



37 v tulin raiskauksesta raskaaksi, mutta synnytin kuolleen lapsen. En pystynyt tekemään aborttia siinä tilanteessa, koska olin jo läpikäynyt yhden vammaisabortin. Olin lapseton. Jouduin tuosta varmaan jonkinlaiseen shokkitilaan. Olen usein miettinyt olisinko koskaan pystynyt rakastamaan tuota lasta. Aina kun olisin katsonut häntä hänen isänsä olisi muistunut mieleeni. Tunnen syyllisyyttä kun ajattelen, että ehkä en olisi koskaan pystynyt rakastamaan tuota lasta. Mitään syytä miksi tuo lapsi kuoli ei koskaan saatu selville. Ehkä Taivaanisä ei vain tarkoittanut minulle kohtaloa sellaisen lapsen kanssa. En tiedä olenko käynyt läpi mitään suruprosessia, mutta raihnanen minusta tuli tuon jälkeen ja voimat lähtivät.

puolivuottakulunut kun pappani, veljeni ja isäni kuolivat. Kaikki erillisiä, odottamattomia tapauksia, ja koville ottaa kahden pienen lapsen kanssa... kauankohan mene kun tästä surusta toipuu...

Isoisä kuoli vuodenvaihteessa, suren edelleen.

Vierailija kirjoitti:

menetystä viimeisen 2 vuoden aikana. 
Tsunamissa 26.12.2004 kuoli kokonainen nelihenkinen perhe läheisiäni, heidän suremisensa jatkuu vieläkin. 
Heidän löytämisensä ja Suomeen saamisensa kesti todella kauan, viimeinenkin heistä saatiin siunattua kotimaan multiin viime syksynä. 

3kk tsunamin jälkeen kuoli rakas isäni 57-vuotiaana, täysin yllättäen väkivallan uhrina. Suru on seuranani joka päivä. 
Viime kesänä isoisäni löydettiin kuolleena kotitalonsa kellarista. 
Hautajaisia on siis ollut viime aikoina väsymiseen asti. 
Minulla on pieni tytär jonka takia on jaksettava joka päivä elää ja nousta sängystä. 
 

Höpönpöpön. Viimeinen tsunamissa kuollut tuotiin Suomeen ihan alkuvuodesta 2006, joten ei voi pitää paikkaansa.

Aloitus on vuodelta 2007!!

Lemmikkejä on kuollut, toki sitä ajattelee ajan myötä vähemmän, mutta ei se suru katoa koskaan. Joku sanoi, että suru on rakkauden viimeinen muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

menetystä viimeisen 2 vuoden aikana. 
Tsunamissa 26.12.2004 kuoli kokonainen nelihenkinen perhe läheisiäni, heidän suremisensa jatkuu vieläkin. 
Heidän löytämisensä ja Suomeen saamisensa kesti todella kauan, viimeinenkin heistä saatiin siunattua kotimaan multiin viime syksynä. 

3kk tsunamin jälkeen kuoli rakas isäni 57-vuotiaana, täysin yllättäen väkivallan uhrina. Suru on seuranani joka päivä. 
Viime kesänä isoisäni löydettiin kuolleena kotitalonsa kellarista. 
Hautajaisia on siis ollut viime aikoina väsymiseen asti. 
Minulla on pieni tytär jonka takia on jaksettava joka päivä elää ja nousta sängystä. 
 

Höpönpöpön. Viimeinen tsunamissa kuollut tuotiin Suomeen ihan alkuvuodesta 2006, joten ei voi pitää paikkaansa.

Miksi joku haluaa valehdella tuollaisesta? Mutta jos on pakko sepittää näitä kertomuksia niin kannattaisi edes selvittää taustat. Viimeinen suomalainen tsunamiuhri tosiaan tuotiin Suomeen tammi-helmikuussa 2006.

On. Suuren loppuikänsä kuten nyt olen jo surrut kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

menetystä viimeisen 2 vuoden aikana. 
Tsunamissa 26.12.2004 kuoli kokonainen nelihenkinen perhe läheisiäni, heidän suremisensa jatkuu vieläkin. 
Heidän löytämisensä ja Suomeen saamisensa kesti todella kauan, viimeinenkin heistä saatiin siunattua kotimaan multiin viime syksynä. 

3kk tsunamin jälkeen kuoli rakas isäni 57-vuotiaana, täysin yllättäen väkivallan uhrina. Suru on seuranani joka päivä. 
Viime kesänä isoisäni löydettiin kuolleena kotitalonsa kellarista. 
Hautajaisia on siis ollut viime aikoina väsymiseen asti. 
Minulla on pieni tytär jonka takia on jaksettava joka päivä elää ja nousta sängystä. 
 

Höpönpöpön. Viimeinen tsunamissa kuollut tuotiin Suomeen ihan alkuvuodesta 2006, joten ei voi pitää paikkaansa.

Miksi joku haluaa

Tuo kommentti oli kirjoitettu jo vuonna 2007. Kannattaa katsoa päivämäärä.

Eipä se siitä sen todempaa tee. Kommenttia kirjoittaessa edellinen syksy oli ollut 2006, milloin oli kukunut jo kauan siitä kun viimeiset tsunamiuhrit tuotiin. Kirjoittaja kuitenkin väitti että ne olisi tuotu syksyllä 2006.

Tänä vuonna on kuollut äiti 💔. Luulen, että äidin (oman lapsen, puolison tms) menettämistä ei ymmärrä ennen kuin sen kokee. Ihmiset ovat nyt puhuneet mulle vertaistukena nyt suunnilleen akvaariokalansa kuolemasta. 

Suuren syvän. Edesmennyttä miestäni. Toinen jota olen surrut syvästi on Seppo shelttiä, tuota ihanaa julkkiskoiraa joka teki hyväntekeväisyys työtä. Sydän .

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna on kuollut äiti 💔. Luulen, että äidin (oman lapsen, puolison tms) menettämistä ei ymmärrä ennen kuin sen kokee. Ihmiset ovat nyt puhuneet mulle vertaistukena nyt suunnilleen akvaariokalansa kuolemasta. 

Miksi vertailet? Ihan turhaa menetyksiä on vertailla. Jokainen tilanne on yksilöllinen ja kaikkeen vaikuttaa olosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se siitä sen todempaa tee. Kommenttia kirjoittaessa edellinen syksy oli ollut 2006, milloin oli kukunut jo kauan siitä kun viimeiset tsunamiuhrit tuotiin. Kirjoittaja kuitenkin väitti että ne olisi tuotu syksyllä 2006.

Itsekin tunnen yhden joka väittää menettäneensä vanhempansa tsunamissa ja että heitä ei muka kumpaakaan koskaan löydetty.

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna on kuollut äiti 💔. Luulen, että äidin (oman lapsen, puolison tms) menettämistä ei ymmärrä ennen kuin sen kokee. Ihmiset ovat nyt puhuneet mulle vertaistukena nyt suunnilleen akvaariokalansa kuolemasta. 

Eihän kyse ole siitä vaan tilanteesta. Epäilemättä äitinsä pitkään sairauteen alle kouluikäisenä menettänyt, äidissään hyvin kiinni oleva äitinsä onnettomuudessa äkillisesti 15v menettänyt ja äitinsä menettänyt 55v surevat aika eri tavalla ja eri asioita.