Milloin lasta saa kieltää??

Meillä kieltäminen alkoi sitten kun vauva osasi mennä pahoille teille. Eli kun alkoi konttaamaan ja nousemaan tukea vasten 7kk iässä. Saattoi siis kontata kirjahyllylle ja alkaa vetää kirjoja alas... No toki kielsin ja vein pois. Mitenkäs muuten se oppisi?

Vierailija:

Siis vauvaa/0-1,5-vuotiasta. Ettei saa ottaa jotain ja ei anna periksi joka asiassa jotta saisi huudon lakkaamaan.. kuinka pienestä asti täytyy olla tiukkana? Pitääkö vauva tyytyväisenä ja äitiään rakastavana vai opettaako alusta asti ettei kaikkea voi saada?

ihan jo vasta liikkumaan lähteneelle vauvalle voi opettaa sitä " eitä" . On nimittäin kova järkytys, jos on vauvana esim. annettu leikkiä kaukosäätimellä ja sitten se ilo yhtäkkiä evätään. Ei siinä paljon muuta tarvi kuin sanoa tiukasti ei ja nostaa muualle. Esim. kukkaruukkuleikkijän nosta toisaalle kun kiellän.

niille voi tulla paha mieli!

noin mun anoppi sanoi kun poikaa kiellettiin.



täytyyhän niitä kieltää kun ne tekee jotain mitä ei saa tehdä. ei lapset muuten opi että mikä on kielletty ja mikä ei.

Eikä se rakkaus mihinkään katoa, ennemminkin vahvistuu, kun lapsella on rajat. Ainakin meidän poikamme tuntuu rakastavan meitä kovasti, vaikka häntä on kielletty ainakin puolivuotiaasta saakka.

Jep, samaa mieltä kyllä kieltämisestä kun tehdään jotain väärää.



Mutta entä se, kun lapsi haluaa jotain, esim tehdä jotakin lelunsa kanssa kun pitäisi esim. lähteä jonnekin. Antaako leikkiä, vai rauhallisesti " pakottaa" lähtemään mukaan, selittäen tietenkin miksi näin tekee. Eli vauvan oma pää vai äiti? Ja kuinka nuorena?

mutta itse olen toiminut niin, että ihan alusta asti olen noudattanut tiettyjä sääntöjä, mutta oma tapani ilmaista on lapsen iästä kiinni.

-muutaman kuukaden ikäiselle vaan sanon, hei ei äitiä saa läpsiä ja otan kädestä kiinni ja ohjaan lapsen huomion muualle, nukkumaan mennessä vaan laitan lapsen nukkumaan ja nukutan vaikka pistäisikin vastaan. Sanon vaan, uniaika ja laulelen unilaulun.

-parivuotiaalta sanon jo selkeämmin mitä ei saa tehdä ja sanon samalla mitä voisi tehdä tilalle, pääpaino positiivisessa, jos mummin kukat kiinnostavat katsotaan yhdessä ja sitten suuntaan huomiota muualle.

-Pienille alle 2,5 vuotialle anna periksi vähän sellaitsakin, mitä en ehkä isommille antaisi. Saan itse esim kotityörauhan, kun annan toimeliaan tyhjentää kaapin alahyllyt tsm.

-mitä vanhempi lapsi, sen enmmän selitän miksi ei saa tehdä jotakin ja mitä sitten on fiksua tehdä ja uhmaiän jälkeen en ole enää yrittänyt käääntää lapsen huomiota muihin asioihin vaan jos kiukuttaa saa kiukutella joko itsekseen tai äidin sylissä, mutta en sano ei saa lyödä - haluatko mennä tietokoneelle pelaamaan (kun tavallaisesti siellä saa olla vain tiettynä päivänä)

jos olette lähdössä vaikka kauppaan ja lapsella leikki kesken niin ette mene? ymmärsinkö oikein...

Lapsen on opittava, ettei hän pyöritä maailmaa (eikä varsinkaan vanhempiaan) oman päänsä mukaan.

ei saa ottaa noin mustavalkoisesti esimerkkiäni :)



Ylipäätään se, että täytyykö lapselle antaa kaikki mitä keksii pyytää (lelut yms) vai saako sanoa, että nyt tehdään jotakin muuta ja että ei nyt?



ap

Kotia ei koskaan voi siivota sellaiseksi, etta se olisi konttaavalle tai taaperolle (ja esineille) taysin turvallinen, mutta kannattaa yrittaa kohtuullisessa mittakaavassa.



Aina voi olla ovelampi kuin pieni, harhauttaa huomion muualle ja piilottaa se ei-sallittu kohde. Mutta JOS kielletaan, se sitten pitaa, siksi mielle kielletaan vasta ihan viimeisessa tilanteessa ja vain sellaisista asioista, joiden toteuttamisen voi estaa (esimerkiksi huutaminen ei oikein ole tallainen, mitenkas sen tenavan hiljennat...).



Noista kauppaan lahtemisista, kun leikit ovat kesken: Tietenkaan lapsi ei saa paattaa, milloin lahdetaan. Sen sijaan aikuinen voi ainakin joskus katsoa (lapsen huomaamatta), missa vaiheessa leikki on ja ajoittaa lahtemisen niin, etta lapsi ei ole taysin keksittynyt puuhiinsa. Niin mina tekinsin omienkin touhujeni kanssa, miksei sitten lapsen, jos se muuten on mahdollista. Se on kunnioitusta.



Meilla alettiin " kasvattaa" siina vajjan vuoden aikaisena. Sita ennen vain estettiin esim. lyominen ja pureminen, ei kielletty tai muuten annettu negatiivista palautetta. Nyt vajaa kaksivuotian tottelee tiukkaa komentoa aika hyvin, kun ei komennella jatkuvasti. JA tutkia saa useimmat jutut rauhassa, niin ei tule sellaisia juttuja, joita voi sitten menna tekemaan, kun uhmattaa.