***ELOHIIRTEN VIIKONLOPPU***

jos sitten vielä kirjottelisin muita kuulumisia. Ihanan aurinkoinen ilma ulkona pakkasta tosin hieman liikaa. Sain aamusta tarmon puuskan oisko ton auringon vaikutusta. Siivosin ekaksi vaatehuoneen ja katsoin lapsien pienet vaatteet säilytykseen ja kaivoin pojalle ison veljen vanhoja isompia vaatteita kaappiin.



Petivatteet on ulkona tuulettumassa ja muuten sain siivottua jo koko huushollin. Vielä odottais petien sijaus ja matot tarvis käydä tamppaamassa. Sitteen oliskin tarkoitus pyhittää loppu päivä lasten kanssa lautapelien pelailuun kun tonne ulos ei tarkene lähteä.



Eilenen ultra harmittaa. Kätilö oli jotenkin outo. Tuntu et syytti mua kun vauva makoili huonossa asennossa ettei saanut kunnolla mittoja. mitään rakenteita ei sen ihmeemmin katsonut. Äkkiä mittasi pääperämitan, pään ympäryksen ja niskapouimun ja se oli siinä.



Sydämmen lyönnit näin itse eikä asiasta edes sanonut mitään. Onneks tää on jo mun kuudes raskaus että osaa itse jo jotain katsoa mutta jos olisin esikoista odottanut niin olisin varmaan ihan paniikissa.



Kuopuksesta kun olin np-ultrassa vaikka silloin jo viides raskaus niin kätilö selitti maltillisesti kaikki rakenteet ym. Tässä jalat, kädet , pää ja sydän ja aivot. Nyt ei mitään. Niin ja sitten laskettuaika siirtyi eteenpäin vauva pienempi viikoihin nähden. Mene ja tiedä sitten.



Kuvat oli ihan hyvät mitä sain. Toivotaan ettei tää samainen kätilö tuu mulle synnytykseen. Yleensä on ollut todella mukavat kätilöt niin ultrissa kuin synnytyksessä.



puuhis ja lauma97,99,00,02,05 ja kirppu 12+3

Miulla oli viime vuonna ensin kohdunulkoinen raskaus,joka leikattiin rv11. Sen jälkeen saatiin lupa yrittää uutta raskautta heti ja heti myös tärppäs. Valitettavasti se oli osittainen rypäleraskaus,joka kaavittiin rv9. Kaavinta oli fyysisesti tosi helppo eli miulla ei ollu yhtään paha olo tai kipuja eikä oikeestaan vuotoakaan kuin vessareissuilla ekana päivänä. Psyykkisesti kokemus oli elämäni tähän asti rankin. Itkin sen koko päivän ja paljon sen jälkeenkin. Sairaalan puolelta se tuntu olevan rutiininomainen liukuhihnatoimenpide. Kellään ei ollu aikaa tai halua kysellä miun vointia koko päivän aikana. Kaiken kaikkiaan siis kamala kokemus,jota en kenellekään soisi. Tosin miun tilanne oli sikäli erilainen,että jouduin tappamaan niin kovin halutun elävän sikiön...ei sillä ois ollu kummosia mahollisuuksia selviytyä ja todennäköisesti mie oisin sairastunu istukkasyöpään,joten vaihtoehtoja ei oikeestaan ollu. Sen jälkeen meillä oli puol vuotta raskautumiskielto ja verikoe seuranta. Teillä varmaan riittää kierto tai kaks ja pääsette uutta yrittämään. Toivon siulle voimia ja onnea uuteen yritykseen!



Ikäviin muistoihin vaipunut Hipsuhiiri ja pipana rv 14

Kyllä auto hiukan nikotteli töihin lähtiessä, mutta täällä ollaan=) Mulla on tuntunut liikkeitä jo viime viikosta, mutta epäuskoisena ajattelin ettei ne vielä voi tuntua..Mutta tänä aamuna oli niin selkeä ettei voi erehtyä!! Näin yöllä unta vauvan liikkeistä ja kun katsoin masuani se oli kuin kynnetty perunapelto. Kyllä aamulla nauratti ;unessa se tuntui ja näytti ihan normaalilta.



On tää munkin työ aika fyysistä- yksin viikonloppuna kun vielä ollaan ja nostellaan raskaita ihmisiä.. Saas nähdä joutuuko jäämään aiemmin pois..



Eilen laitoin tilauksen imetyspaidoista..Hiukanko hätähousu=) Haluasin äityishousut, mutta istuvia ole löytynyt=( Käytän vanhoja nää on 7 vuotta sitten ostetut ja töissä ihan jees. Mutta farkut varsinkin on noon kuluneet, että kangas repeää kohta..



Bunnydays ja rutina 13+4

Mulla on ollut 3 km:a, 5., 8. ja 12. viikolla. Ensimmäistä ei hoidettu ollenkaan, toisen jälkeen kävin parin viikon päästä mittauttamassa verestä hcg-arvoja (muistaakseni), mutta silloinkaan ei tehty muuta. Kolmannella kerralla, kun meni kesken vasta 12. viikolla, niin silloin tehtiin kaavinta. Mulla vuoti todella voimakkaasti verta pari päivää ja sitten pääsin vihdoin hoidettavaksi (lähettivät vielä ekan päivän vuodon jälkeen Jorvista kotiin, kun sanoivat, että ei ole tilaa hoitaa keskenmenoja). Todettiin sitten, että ei ole sikiötä enää (no ei ollutkaan, sen tiesin jo, kun oli tullut edellisenä yönä ulos supistusten kera) ja sitten mentiin kaavintaan. Jälkeenpäin oli huvittavaa, kun lääkäri sanoi, että se sikiö olis pitänyt tuoda mukana. Huoh, ihan kun nyt sellaista miettisi silloin.



Kaavinta tehtiin nukutuksessa. Oli mielestäni aika ikävä toimenpide, ensin piti maata lähemmäs puoli tuntia alapää paljaana jalat levällään kun samalla metalliastiaan lorisi verta koko ajan. Nukutus onneksi kyllä sitten armahti. Yks sairaanhoitaja oli todella empaattinen, muut vaan teki omiaan ja olivat niinkun ei mitään ihmeellistä olis tapahtunut, vaikka mä tunsin menettäneeni lapsen. Kaavinnan jälkeen heräsin ja pääsin siitä parin tunnin päästä lähtemään kotiin. Mulla ei ollut mitään erikoisia kipuja kaavinnan jälkeen, ihan kuin olis ollut normaalit kuukautiset. Muistaakseni ne kesti ehkä vajaat 2 viikkoa. Siitä alkoi sitten ihan normaali kuukautiskierto.



Ekan km:n jälkeen me pidettiin vähän taukoa, sitten tokan km:n jälkeen ei odotettu vaan yritettiin heti ja tulinkin heti raskaaksi, mutta sekin meni sitten kesken. Multa löytyi tän kolmannen km:n jälkeen kilpirauhasen liikakasvu ja -toiminta, se oli aiheuttanut ilmeisesti ne keskenmenot (ainakin sen toisen ja kolmannen). Silloin jouduin hoitoihin sen kilpirauhasen takia ja päätettiin pitää taukoa yrityksessä, vaikka olis kyllä saanut raskautua jos olis halunnut. Varsinkin mies oli niin väsynyt siihen rumbaan, että halus pitää taukoa (kolmannessa km:ssa mulla oli vuotoa ihan alusta saakka, ja se oli henkisesti tosi rankkaa). Me pidettiin sitten taukoa 2,5 vuotta ja alettiin sitten vasta yrittää toista lasta uudelleen (se raskaus sitten onnistuikin). Mulle se oli kyllä ihan hyvä juttu se tauko silloin.



Mä lähetän sulle lämpimiä ajatuksia ja jaksamista. Mä lohdutin itseäni silloin sillä, että sikiössä olis ollut jotain vikaa kuitenkin, ja lisäksi kun ystäväni synnytti rv 21 hetken aikaa eläneen tyttövauvan, niin silloin alkuraskauden omat km:t tuntuivat kuitenkin suhteellisen helpolta kestää.



Toivottavasti näistä oli jotain apua mietteisiisi. Ja muista, että voit pyytää aina keskusteluapua esim. terveyskeskuksesta tai neuvolan kautta, jos suru tuntuu liian raskaalta kantaa.



Käythän kertomassa myöhemmin kuulumisiasi?



Jamssa

Olen surullinen puolestasi, keskenmeno on aina niin ikävä asia, vaikka se tulisi miten varhain tai tietää miten yleisiä ne on tai ajattelee, että se on luonnon tapa karsia jo alkuvaiheessa vakavasti sairaat sikiöt.



Mulla oli km elokuussa. Se todettiin " vasta" rv9+2 ja kaavinta oli pari päivää myöhemmin. Minulle siis " vasta" silloin, koska alusta saakka raskaus oli epävarma (testasin pelkkiä haamuviivoja ja raskausoireet olivat heikkoja, miltei olemattomia). Samoin alkuraskauden ultrassa rv7 todettiin jo alkion jääneen viikoista, vaikka sydän vielä silloin sykkikin. Silti piti odottaa vielä pari viikkoa lopullista tuomiota.



Minä sain valita kaavinnan ja lääkkeellisen tyhjennyksen väliltä, mutta valitsin kaavinnan. Jälkeenpäin ajateltuna se oli minulle suorastaan helpottava kokemus - olinhan tuskastellut raskauden jatkumisen kanssa jo monta viikkoa ja kaavinnan jälkeen kaikki tuo epävarmuus poistui. Minä en vuotanut verta ennen kaavintaa lainkaan ja kaavinnan jälkeenkin vain pari päivää. En myöskään kärsinyt kivuista missään vaiheessa. Ekat menkat tuli 5 viikkoa kaavinnasta ja olivat niukat, kuten myös seuraavat (näissä kahdessa kierrossa en ovuloinut lainkaan). Sitten kierto normalisoitui ja toisesta sai alkunsa tämä Elohiiri.



Olen ennenkin " mainostanut" km:n saaneille vauvakuumepuolen haahut-ryhmää, joilla on kaikilla km-tausta. Sieltä saa vastauksia moniin kysymyksiin ja se on myös vilkkaampi kuin esim. lehden keskenmeno-palsta. Tsemppiä sinulle jatkossa!



Kerttukasperi