Lue keskustelun säännöt.
Siis täh?!? Asiaa miehestä!
03.02.2006 |
Mies tuli kotiin työmatkalta. Puhuin puhelimessa äitini kanssa kun hän tuli, ja olin keskellä intensiivistä keskustelua kun ovi kävi. Jatkoin juttua ja heilautin kättäni tervehdyksen merkiksi, en siis lopettanut puhelua.
Hän tuli 10 minuutin päästä olkkariin, jossa puhuin puhelimessa. Kosketin häntä olkapäähän ja katsoin, että mikä ihmeen vihainen ilme hänellä oikein on. Jätin asian sikseen ja jatkoin keskustelua, jota jatkoin tunnin.
Kun puhelu oli ohi, menin iloisena miehen luo. Hän makasi sohvalla raivon partaalla. Ei halunnut katsoa muhun päin eikä sanoa mitään. Kun kysyin, mikä on, hän alkoi narista, että ei tainnut yhtään kiinnostaa minun tuloni, ja että kun ei kerran kiinnosta niin ei sitten! Hän suuttui ihan tosissaan ja marssi toiseen huoneeseen. Menin perässä kysyen, että mitä hittoa oikein tapahtui, niin sain sitten vihaisen raivonpuuskan kasvoilleni: en ole vitunkaan kiinnostunut hänestä eikä siis hänenkään tarvitse olla kiinnostunut minusta.
Tulkatkaa! Mitä helvettiä tapahtui?!?!
Kommentit (28)
Eri asia olisi, jos mies tulisi kotiin tavallisen työpäivän jälkeen.
Minusta puhelun lopettaminen on kumppanin huomioimista, ei passaamista tai paapomista. Ei sitä luuria tarvitse tietenkään toisen korvaan lyödä, mutta puhelun voi lopettaa kohteliaastikin pian ja luvata soittaa myöhemmin saman päivän aikana uudestaan.
Onneksi sentään olemme miehen kanssa samoilla linjoilla asiasta ja tulemme huomioimaan toisemme jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siellä 15 vuoden tienoilla on kuulkaa jo niin harmaata homma, että tervehdys kättä heilauttamalla on jo aika kiihkeä tunteenilmaus.
Missä ovat normaalijärjellä ja itseluottamuksella varustetut käytännölliset suomalaisnaiset? Täällä on hirveästi näitä nyhveröitä, jotka pelkäävät ukkonsa suuttuvan jopa puhelusta! Eikö teillä ole oikeutta omaan elämään? Pyöriikö teidän koko elämänne ukkojenne ympärillä? Onpa onnetonta. Eihän se mies siihen hajoa, jos joutuu vähän odottamaan.
Mutta AP, jonkinmoisella elämänkokemuksella veikkaan, että miehesi kantaa syyllisyyttä jostakin. Jos itsekin hämmästyit reaktiota eikä se ole hänen tapaistaan, se voi hyvin johtua siitä, että hänellä on tarve löytää sinusta jotain vikaa lievittääkseen omaa syyllisyyttään. Valitettavasti.
Ja mitään niin tärkeää puhelua ei ole (lukuunottamatta jos joku on juuri kuollut, mutta eipä senkään vatvomiseen tuntia mene) ettenkö voisi puhelua lopettaa kun mies on palannut työMATKALTA kotiin.
Ja kyllä, minulla on hyvä itsetuntokin. Itsetuntoni kestää asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisen. Lähimmäisten huomioiminen on yksi sellainen.
Varsinkin omiin vanhempiin on ihan lähimmäisenrakasta pitää yllä suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomioitiin pelkällä kädenheilautuksella ja TUNNIN verran jatkettiin tätä toista puhelua.
Tosin loukkaantumisen ilmeneminen meni tässä tapauksessa överiksi. Tuntitolkulla mököttäminen on naurettavaa.
miehesi on pettänyt sinua työmatkalla ja kantaa siitä huonoa omaatuntoa. puhelusta hän sai sopivan tekosyyn kiukutella ettet alkaisi kysellä miten matka meni jne. mies ei halua jutella kanssasi kun pelkää että vahingossa paljastaisi omantunnontuskansa ja sitä kautta tekosensa.
On huolta pikkuveljestä ja äiti toipuu syövästä, ja aika herkkiä asioita puhelimessa vatkotaan. Kyllä ukko voi siinä voileivän itse tehdä odotellessa.