Adoptio vai sijaisvanhemmuua?
Eipä nukuta kun on niin paljon miettimistä, joten tulen tänne kyselemään neuvoa.
Meillä on neljä lasta ja " lapsikuume" olis kova. Raskaus ei vaan mulla enää onnistu. Olisi ihanaa adoptoida lapsi, mutta käsittäkseni se on aika kallis prosessi. Me eletään aika kädestä suuhun, joten ei ole varaa romuttaa taloutta, pitäähän sille lapsellekin olla vielä jotain annettavaa! Adoptiossa olisi kyllä se hyvä puoli että voisi ottaa samaa sukupuolta olevan kuin tuo meidän nuorimmainen, jolla on 6 vuoden ikäero seuraavaan sisarukseen ja on niin ollen vähän niin kuin " ainoa lapsi" . Olisi ihanaa saada hänelle leikkiseuraa kotiin.
Rupesin miettimään sijoituslasta toisena vaihtoehtona, hänhän toisi elatuksensakin mukanaan sen kulukorvauksen muodossa... mutta millaisin motiivein sijoitusvanhemmaksi voi ryhtyä? Voiko vaatia tiettyä sukupuolta, tiettyä ikää, ja mielellään sellaista tapausta jonka sijoitus jää pysyväksi? Eli saako olla sijoitusvanhempi itsekkäistä tarkoitusperistä vai täytyykö siinä olla humaani auttamisen idea joka ei katso sitä millainen lapsi on?
Kommentit (14)
Kotimaisia adoptiolapsia ei anneta perheisiin, joissa on ennestään lapsi/lapsia.
Adoption kalleus on hyvin suhteellinen juttu. Suurin menoerä ovat hakumatkan kustannukset. Nykyään kv. adoptioon saa myös adoptiotukea.
t. Kahden adoptiolapsen äiti
oletan,että et voi vaatia sijaislasta " omaksi" ,eli pitkäaikaiseksi.sillä jos lapsen kotiolosuhteet jostain syystä paranee,uskon,että lapsi palaa omaa kotiin.sijaisvanhemmuus on siinä mielessä aika raastavaa,että juuri kun kiintyy lapseen,voi tullakin tilanne,että lapsi viedään pois.onhan toki tilanteita,joissa lapsi ei koskaan palaa omille vanhemmilleen ja näin ollen kasvaa aikuiseksi sijaiskodissa.varautua pitää kuitenkin tohon lapsesta luopumiseen.itse joutunut lapsena luopumaan " sisaruksista" ja se ei ole kellekään kivaa...
Adoptiolapsen " hankkimisen" motiiviksi ei riitä se, että haluaa leikkitoverin biologiselle kuopukselle. Hyväntekeväisyys ei myöskään ole hyvä motiivi.
Lapsesta voi esittää joitakin toiveita, mutta esimerkiksi sukupuolitoivetta ei kaikilla palvelunantajilla voi esittää.
Toinen adoptioäiti
ja lisääkin huolitaan.
Eihän motiivi toki pelkkä leikkikaveruus ole, vaan se että meille yksinkertaisesti mahtuisi lisää ;) Sukupuolen " valitseminen" sen sijaan liittyy tuohon leikkikaveruuteen.
ap
Vierailija:
Rupesin miettimään sijoituslasta toisena vaihtoehtona, hänhän toisi elatuksensakin mukanaan sen kulukorvauksen muodossa... mutta millaisin motiivein sijoitusvanhemmaksi voi ryhtyä? Voiko vaatia tiettyä sukupuolta, tiettyä ikää, ja mielellään sellaista tapausta jonka sijoitus jää pysyväksi? Eli saako olla sijoitusvanhempi itsekkäistä tarkoitusperistä vai täytyykö siinä olla humaani auttamisen idea joka ei katso sitä millainen lapsi on?
Sijaislapset harvemmin valitettavasti ovat" normaaleja" lapsia johtuen traumaattisista kokemuksista. Useimmiten myös vierailut ja lomat biologisten vanhempien luona kuuluvat asiaan. Ja sijaisvanhempien on myös oltava tekemisissä biologisten vanhempien, sosiaaliviranomaisten ja lapsen sukulaisten kanssa. Siinä mielessä sijaislapsi ei todellakaan ole oma, vaan hoidossa on tois(t)en ihmis(t)en lapsi.
Joo, se että lisää mahtuu lapsia on ihan käypä perustelu. Niin meillekin mahtui!
Se adoptioäiti
Eli jos vaikka huumevanhemmat ilmestyisivät ovelle riehumaan ja vaatimaan lastansa :( Lapsen kanssa uskoisin pärjääväni, ainakin pienen. Tietenkin olisi kurjaa menettää lapsi johon on ehtinyt kiintyä, mutta uskoisin että " vieraan" kanssa kiintymyksen rakentaminen on hitaampaa kuin omien. Siinä samassa vuosien saatossa pääsevät rinnakkain kehittymään kiintymys ja sen todennäköisyys että lapsi jää pysyvästi.
Adoptio olisi toki selkeämpi vaihtoehto ilman jossitteluja. Voiko adoptioon todella saada muutakin tukea kuin äitiyspäivärahaa? Millähän perusteella sitä saisi? Tietty varmaan kustannuksetkin riippuvat siitä mistä asti lasta haetaan :) Tuttavapiirissä on vaan Kaukoidästä tulleita...
Muita tukia kuin äitiyspäiväraha sekä kotihoidontuki ei käsittääkseni myönnetä ja tietenkin lapsilisä.
Sijaislasten vanhemmista sen verran, että niitä on moneen lähtöön. Joku voi todellakin tulla kännissä ovenne taakse rähjäämään, jotkut eivät piittaa lapsistaan pätkääkään.
Sanoisin että sijaiskotiin sijoitetuista lapsista kuitenkin melko moni pysyväissijoitetaan tai sijoitetaan lastenkotiin.
Jokainen adoptoiva saa tuen. 11 ei tiedä asiasta mitään.
PeLa antaa koulutusta ja neuvontaa sijaisvanhemmiksi haluaville ja välittää pitkäaikaisi sijaislapsia.
PeLan sijoitettavat lapset tulevat yleensä hyvin pitkäaikaiseen sijoitukseen, useimmiten aikuisikään asti.
Kunnan kautta tulevat sijoitetut lapset voivat olla perheessä jopa vain päiviä. Juuri lyhytaikaisista sijaisperheistä on huutava pula.
Kaikkiin kv. adoptioihin saa adoptiotuen.
Se on kertaluonteinen könttäsumma, joka yleensä haetaan siinä vaiheessa, kun on saanut lapsiesityksen eli kun valmistellaan hakumatkaa. Sen suuruus vaihtelee maittain, koska hakumatkatkin eri maihin ovat erihintaisia. Tarkat summat löytyvät Kelan sivuilta ja mm. Interpedian ja PeLan sivuilta.
Vanhempainrahakausi on lyhyempi kuin biovanhemmilla, mutta esim. kotihoidontukea saa ihan kuten biolapsen kanssa.
t. Vanhempainlomalla oleva adoptioäiti
Laitetaan kaikki mietintämyssyyn ! :)
ap
Tavallisin jonotusaika sen jälkeen kun ensin pääsette jonoon on 4 vuotta. Ei ihan nopea prosessi.