Olen pettynyt elämään ja ihmisiin :(

Sille ei mahda mitään eikä sitä kannata märehtiä. Aina voi yrittää olla itse parempi ja kohdella muita kunnolla.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2010 klo 11:01"]

Monet ihmiset ovat osoittautuneet aivan muunlaisiksi, kuin mitä olen aina luullut heidän olevan. En tiedä, olenko vain kasvanut aikuiseksi ja herännyt todellisuuteen. Toki kaikissa on vikansa, minussakin, mutta olen silti jotenkin lapsellisen pettynyt ja minun on vaikea enää luottaa ihmisiin. ja itseeni. Esimerkkejä:

-Toinen vanhemmistani jätti toisen vanhemmistani ja meni uusiin naimisiin. Antaa uuden puolisonsa määräillä itseään ja minun välini vanhempaani ovat huomattavasti etääntyneet.
-Yksi sisaruksistani kasvattaa lapsiaan pelolla ja on muutenkin tunnekylmän oloinen lapsilleen.
-Eräs sukulaismies on paljastunut seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi
-ystäväni käytti minua vuosikausia hyväkseen ja sitten käänsi selkänsä
-Serkkuni on valehtelija

Tässäpä näitä.

[/quote]

Minä olen myös pettynyt ihmisiin. Aivan uskomattomia tapauksia. Eräskin työkaverini, oli minulle mukava, mutta sitten levittelikin työyhteisöön puhumisiani vääristeltyinä ja sai kaikki työyhteisössä minua vastaan. Olin järkyttynyt. Lähdin lopulta pois koko työyhteisöstä. Siskoni, valehteli serkkuni lapsille, että olen haukkunut hänen lapsiaan, vaikka en ollutkaan. Yht`äkkiä tulee puhelu serkultani ja hän alkaa haukkumaan minua. Sain vasta myöhemmin tietää, että siskoni oli valehdellut hänelle. Ei meinannut ensin kertoa kuka. Sitten kerran aloitin uudessa työpaikassa, niin siellä ensimmäisenä päivänä alkoi eräs eukko arvostelemaan ulkonäköani negatiivisesti kaikkien kuullen kahvipöydässä. Sitten kerran olin hoitamassa eräässä perheessä lapsia muutamana päivänä, niin naapuri oli kertonut perheen äidille, että pitää pitää minua silmällä, että olen jotenkin sen näköinen, että en ole sopiva olemaan lasten kanssa. En mitään pahaa tehnyt lapsille ja tulimme ihan kivasti toimeen, vaikka en varmaan olekaan maailman parhaita lasten kanssa olijoita. Kerran erääseen naapuriin oli tullut kirje todennäköisesti murrosikäisten temppuja, siellä oli hävyttömyyksiä. Naapurin eukko tuli kysymäänb, että onko minulla jotakin heitä vastaan, kun lähetin tällaisen kirjeen. Olin aivan ihmeissäni. Todennäköisesti kertoi muille, että minä olin sen kirjoittanut. Ihmiset muuttuivat kummalliseksi. Onneksi olin muuttamasta sieltä pois. En todellakaan luota enää ihmisiin. Ennen olin iloinen ja luottavainen. Nykyään totinen ja pelokas. Pelkään lähes joka päivä, että ei sattuisi mitään ikävää. On jäänyt traumoja näistä asioista. Tuntuu todellakin, että ihmiset ovat niin pahansuopia ja ilkeitä. Muutenkin ihmiset etsivät aina toisista virheitä ja vikoja. Sanotaan jotakin piikikästä ja pahoitetaan toisen mieli. Nuorena ajattelin ihan eri tavalla maailmasta ja ihmisistä, mutta en enää. On surullista, että on näin. Mutta varovainen on pakko olla. Vaikka joku hymyilee, niin ajattelen, että kun selkänsä kääntää, niin puhuu jotakin pahaa takanapäin.

Ensimmäiset noin 30 vuotta jaksoin uskoa hyvään. Jsksoin uskoa siihen, että läheiseksi katsomani ihmiset rakastavat minua tai pitävät minusta, esimerkiksi. Ja että he pahan paikan tullen puolustaisivat minua.



Kaikkea sitä luulee :-(



Ja nyt? Olen menettänyt luottamuksen ja sitä myötä elämänuskon. Olen alkanut katkeroitua. Sitä en todellakaan haluaisi. Olen vetäytynyt sosiaalisista suhteista (aiempaan verrattuna). Ystävyyssuhteet, tai siis kaveruussuhteet, ovat huonontuneet. Ystävistä tuli kavereita silmissäni. (Olin luullut että minulla on ystäviä).



Voin ehkä jonakin päivänä antaa anteeksi. Mutta unohtaa en voi. Valitettavasti.

elämä on, ikävä kyllä

me kaikki olemme vain ihmisiä. Ja ihminen ei ole täydellinen. Kaikissa meissä on huonot puolemme. Kuka voi määritellä, mikä (normaalin rajoissa oleva) huono puoli on parempi tai huonompi kuin joku toinen?

jonka itsesäälissä piehtarointia ei enää kukaan jaksa, ja siksipä tulet jatkamaan ruikutusta tänne.

-Serkkuni on valehtelija

Loppui murheet kesken? :D

Ihminen, johon on lapsuudesta asti luottanut, osoittautuukin hyväksykäyttäväksi paskaksi. Ja esimerkkejä on monia. Sitä vaan ihmettelee, miten ihmiset iän myötä muuttuvat niin paljon. Jotenkin silti jaksan vielä uskoa, että lakia noudattavai ja hyväsydämisiä ihmisiä on vielä olemassa - jossakin.

Myös ap. Joten tuon viimeisen kohdan voi poistaa listalta.

yhdestä aforismikirjasta: Elämässä tapaa vain harvoja aitoja, pesunkestäviä ihmisiä. Useimmat muuttuvat ja sotkeutuvat väreiltään. (en ehkä ihan sanasta sanaan muista, ajatus tuo)



Jos et ole vielä joutunut perintöriitojen kanssa tekemisiin, ole onnellinen...ne ne vasta saavat pirun esiin ihmisistä...

- eksäni valehteli minusta selkäni takana avioliiton aikana ja muut uskoivat hänen juttunsa

- 2 ex-poikaystävää ja ex-aviomies on hyväksikäyttäneet minua taloudellisesti

- äitini ja veljeni ovat monen vuoden ajan "vipanneet" maksamatta takaisin, vastalahjana on luvattu apua, josta sitten on kuitenkin pitänyt maksaa lisää

- ex-aviomieheni on masentunut eikä oikein hoida lastaan kovin hyvin lähipäivinään, joita on 8 pv/kk

- viimeiset neljä vuotta olen kärsinyt joka päivä erilaisista fyysisistä kivuista

- haaveilin suurperheestä, mutta kaikki aikani menee opinnoissa ja työssä, en ikinä ehdi rakentamaan toista parisuhdetta, vaan joudun olemaan loppuelämän sinkkuna

-olen loppusuoralla opinnoissani unelma-alallani. Valitettavasti julkisen sektorin leikkausten takia on työllistyminen alalle valmistuminen jälkeen erittäin epätodennäköistä. Toiselta vaikutti silloin, kun lähdin opiskelemaan.

Olen myös pettynyt elämään ja siihen, ettei kehenkään voi luottaa.

Suurinosa suomalaisista on kyllä persoonallisuus häiriöisiä,itsekeskeisiä,pettäjiä,hyväksikäyttäjiä,todella kauhea kansa

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmiset ovat osoittautuneet aivan muunlaisiksi, kuin mitä olen aina luullut heidän olevan. En tiedä, olenko vain kasvanut aikuiseksi ja herännyt todellisuuteen. Toki kaikissa on vikansa, minussakin, mutta olen silti jotenkin lapsellisen pettynyt ja minun on vaikea enää luottaa ihmisiin. ja itseeni. Esimerkkejä:

-Toinen vanhemmistani jätti toisen vanhemmistani ja meni uusiin naimisiin. Antaa uuden puolisonsa määräillä itseään ja minun välini vanhempaani ovat huomattavasti etääntyneet.

-Yksi sisaruksistani kasvattaa lapsiaan pelolla ja on muutenkin tunnekylmän oloinen lapsilleen.

-Eräs sukulaismies on paljastunut seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi

-ystäväni käytti minua vuosikausia hyväkseen ja sitten käänsi selkänsä

-Serkkuni on valehtelija

Tässäpä näitä.

Mietin tuota samaa juuri tänään. Tietyllä tavalla olen itsekin pettynyt ihmisiin. Mutta tulin myös siihen tulokseen, että jos/kun on itse ahdistunut tai masentunut niin helpommin heijastaa sen oman pahan olon muihin ihmisiin. Siis verrattuna vaikka siihen, että on onnellinen ja voi hyvin niin näkee ehkä ympäröivän maailman ja muut ihmiset hieman positiivisemmassa sävyssä. Voisko sulla olla tästä kyse? 

Ihmisissä on myös useita puolia, eikä se välttämättä tarkoita että olisi muuttunut, jos henkilöstä tulee uusia puolia esiin.  Mielestäni nuo kaikki asiat, joita listasit eivät suoranaisesti liity sinuun. 

Entäpäs jos annat piutpaut näille ihmisille, joihin sinulla selvästikään ei ole tunnesidettä?

Teet oman ihanan elämäsi ilman mitään turhia törppöjä. Kokeilepa☺ Elämä on ihanaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa suomalaisista on kyllä persoonallisuus häiriöisiä,itsekeskeisiä,pettäjiä,hyväksikäyttäjiä,todella kauhea kansa

Tämä on niin totta! Mielenterveyspalveluita pitäisi lisätä ja parantaa, sillä tämä kansa niitä todellakin tarvitsee.

Joo olen huomannut saman. Joo ei ole ihmiset täydellisiä mutta kyllä sitä voisi vähän parempaa odottaa. Oman hyödyn ja mielihyvän perässä täällä jokainen kulkee.

Mutsis

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa suomalaisista on kyllä persoonallisuus häiriöisiä,itsekeskeisiä,pettäjiä,hyväksikäyttäjiä,todella kauhea kansa

Ja kaikesta valittajia. Tämä palsta on siis läpileikkaus Suomen kansasta.

On se kumma, vaikka kaikenlaista pahaa tapahtuu, niin kaiken annetaan vaan tapahtua. Toisaalta näin koronan aikana kukaan ei pysty kunnolla mihinkään puuttumaankaan. Tai toisia kyllä autetaan/puolustetaan, niin että asiat muuttuu parempaan suuntaan, mutta toisia taas ei auteta/puolusteta riittävästi, niin tilanne ei oleellisesti muutu/parane. Aina sitä toivonut, että näin ei olisi, mutta niin vaan on. Toivonut omallakin kohdalla edes joskus parempaa huomista, mutta näin ei ole tapahtunut. Korona vienyt viimeisetkin toivot. Mutta ihan kuin kukaan välittäisi. Antaa vain kaiken pahan tapahtua, vaikka se estettävissä olisikin.