Lue keskustelun säännöt.
Olen pettynyt elämään ja ihmisiin :(
17.11.2010 |
Monet ihmiset ovat osoittautuneet aivan muunlaisiksi, kuin mitä olen aina luullut heidän olevan. En tiedä, olenko vain kasvanut aikuiseksi ja herännyt todellisuuteen. Toki kaikissa on vikansa, minussakin, mutta olen silti jotenkin lapsellisen pettynyt ja minun on vaikea enää luottaa ihmisiin. ja itseeni. Esimerkkejä:
-Toinen vanhemmistani jätti toisen vanhemmistani ja meni uusiin naimisiin. Antaa uuden puolisonsa määräillä itseään ja minun välini vanhempaani ovat huomattavasti etääntyneet.
-Yksi sisaruksistani kasvattaa lapsiaan pelolla ja on muutenkin tunnekylmän oloinen lapsilleen.
-Eräs sukulaismies on paljastunut seksuaaliseksi hyväksikäyttäjäksi
-ystäväni käytti minua vuosikausia hyväkseen ja sitten käänsi selkänsä
-Serkkuni on valehtelija
Tässäpä näitä.
Kommentit (38)
Itse olen nyt nelikymppisenä myös todella pettynyt ihmisiin. Lapsena ja nuorena olin toiveikas ja valoisa vaikka olin koulukiusattu ja myöhemmin joidenkin "ystävien" alistama, hyväksikäyttämä likasanko.
Ehkä tähän pettymykseen liittyy ihmisiin pettymisen lisäksi sellainen elämänsä rajallisten mahdollisuuksien toteaminen ja muutamien erityisen hyvien asioiden menetykset.
Usko Jumalaan on kaikesta huolimatta nyt vahva. Panen toivoni Jeesukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotapa kun pääset kotipiiriä pidemmälle. Puolet ihmisistä on todistetusti pahoja, ja toinen puoli kulkee tuulten mukana.
Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä,tekee työnsä,syö,nukkuu,paskoo,kusee ja toistaa saman. Viikonloput vapaata ja silloin nukun. Netissä on juttukavereita.
Olen tämän oppinut iän myötä karvaasti. En päästä enää ketään lähelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin sitä kuvitteli, että on vaan käynyt käsittämättömän paska säkä elämässä ja erityisesti ihmissuhteiden saralla, mutta sitten sitä oppi näkemään ja tajuamaan, että kusipäitä on yksinkertaisesti lähes 100% ihmisistä, joten kusipäisten ihmisten kanssa tekemisiin joutuminen on tasan yhtä todennäköistä kuin se ettei lotossa voita.
Tuorein tapaus on tuttavuus, viisikymppinen nainen, joka vaikutti alkuun oikein kiinnostavalta ihmiseltä, mutta tässä viikko sitten hänestä on karissut kaikki kiinnostavuus jotakuinkin kertakopauksella.
Kahvilla oltiin ja hän kyseli asioistani. Yhtäkkiä hän hihkaisi: "No, sentään jotain hyvää." 🙄
No, pari päivää myöhemmin oltiin ulkona kävelyllä. Siinä hän yhtäkkiä sanoi: "Minua häiritsee, kun sinulla on tuollaiset vaaleat housut." Muutenkin siinä oli ilmassa sellaista ihmeellistä. Kun puhelimessani oli yhtäkkiä akku vähissä, niin siitä alkoi jupisemaan "Voi voi sinun kanssa."🙄
Että tämmönen tapaus tällä kertaa. Hitto jos ihminen on tuollainen töksäyttäjä ja pikkumainen, jota häiritsee se, miten olen pukeutunut, niin saa mennä omia latujaan. Parempi unohtaa tuollaiset ihmiset ja jättää omaan arvoonsa. Taas yksi todistus siitä, että kaikille tulee ikää, mutta harvalle viisautta iän myötä.
Mähän tein nuorempana sitä virhettä, etten välittänyt tuollaisesta ja sitten siedin turhaan kaikenlaista. Nykyään otan vääriin ihmisiin heti etäisyyttä, enkä jää kuvioihin mitään paskaa sietämään. Vihellän heti pelin poikki, kun alkaa jotain lapsellisuuksia ilmenemään jossakin uudessa tuttavuudessa. Se on saman tien uusin entinen tuttavuus.
Todellakin sinisilmäisyys on kadonnut. Olen erakoitunut. En luota enää keneenkään. Todella ikäviä juttuja tapahtunut ihmissuhteissa. Enkä jaksa sitä päällepäsmäröintiä enkä mitätöintiä. Enkä halua tehdä enää mitään hyvää kenenkään eteen. Kaikki vaan käännetään pahaksi. Kuolkoot vaikka, niin pääsee lopullisesti eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala juomaan..kuten muutkin kaltaisesi!..elämä on menetetty kuitenkin..
No jos mietitään sitä että erilaisia persoonallisuushäiriöitä arvioidaan olevan n. 15 prosentilla väestöstä, päälle vielä ne joilla on "vain" vaikka narsistisia piirteitä, niin kyllähän se on selvää että kaikenlainen sairas käytös on hyvin yleistä. Pitää vaan sitkeästi koittaa löytää ne helmet seasta. Mulla on todella pieni piiri läheisiä koska en koe että niitä helmiä olisi kovin helppo löytää enkä myöskään luota helpolla aiempien kauheiden kokemusten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoi "Vaikea luottaa itseeni". Silloin on kyllä paha luottamuspula, jos ei luota itseensä.
Mulqvisteja kyllä riittää. Viidakon lait.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on suurimmaksi osaksi perseestä, minkäs teet. Kannattaa pitää odotukset mahdollisimman matalalla, niin ei kauheasti joudu pettymään. Onneksi on niitä muutamia hyviäkin yksilöitä ja sitten luoja luonut eläimet ja luonnon iloksemme. Ne eivät petä koskaan, ja niihin keskittymällä jaksaa päivästä toiseen.
Perusperheet ovat kaikkein pahimpia. Haukkuvat lapsettomia ja yksineläviä laiskoiksi, itsekkäiksi, viallisiksi, hunsvonteiksi jne. Vaikka ovat ihan kunnon kansalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös pettynyt elämään ja siihen, ettei kehenkään voi luottaa.
Kehenkään ihmiseen ei koskaan voi luottaa. Ihan turha kuvitella sellaista. Mutta Jeesukseen voi. Jeesus on ihmisen ainua toivo ja pelastus.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt nelikymppisenä myös todella pettynyt ihmisiin. Lapsena ja nuorena olin toiveikas ja valoisa vaikka olin koulukiusattu ja myöhemmin joidenkin "ystävien" alistama, hyväksikäyttämä likasanko.
Ehkä tähän pettymykseen liittyy ihmisiin pettymisen lisäksi sellainen elämänsä rajallisten mahdollisuuksien toteaminen ja muutamien erityisen hyvien asioiden menetykset.
Usko Jumalaan on kaikesta huolimatta nyt vahva. Panen toivoni Jeesukseen.
Teet hyvin. Siunausta sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Suurinosa suomalaisista on kyllä persoonallisuus häiriöisiä,itsekeskeisiä,pettäjiä,hyväksikäyttäjiä,todella kauhea kansa
Ei se ole kansasta kiinni, puhut juuri ihmiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
me kaikki olemme vain ihmisiä. Ja ihminen ei ole täydellinen. Kaikissa meissä on huonot puolemme. Kuka voi määritellä, mikä (normaalin rajoissa oleva) huono puoli on parempi tai huonompi kuin joku toinen?
Normielämää. Kuinkahan moni on pettynyt minuunkin niinkuin muihinkin ja luullut muuta kuin on. Vaikkei tarkoituksella mitään pahempaa tehnytkään. Väärinkäsityksiä on paljon. Muutkin ovat peloissaan ja epäluuloisia. Hyviä tekojakin on paljon.
Itselläkin tuli siinä 25 ikäisenä tuollainen pettymys ihmisiin. Sukulaisten kierot ja itsekkäät temput, hyväksikäyttävät " kaverit", kiusaajat miehen suvussa... Sitä ennen olin naivisti uskonut kaikista hyvää ja antanut itseäni höynäyttää. Onneksi on muutama ihminen jota pidän arvossa.