Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ettekö te äidit puhu ollenkaan pojille kun niiden kielen kehitys on niin paljon tyttöjä myöhässä?
Kommentit (60)
loput viestinnästä sujuu osoittelemalla ja öh öh äännähdyksillä.Pojalle melkein luettukkin enemmän pienestä pitäen.On kuitenkin siskoaan aktiivisempi liikkuja ja koko ajan menossa.luulen ettei kerkee oppia höpöttämään(antaa akkojen hoitaa se puoli pienestä pitäen) koska kiire on kova koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin on aikanaan syyllistetty siitä etten ole puhunut pojalleni tarpeeksi - tai lukenut. (Appiukko lähinnä hoiti tämän syyllistämisen ja kyllä olen itsekin itseäni syyllistänyt.)
Miksi en puhunut/lukenut pojalleni tarpeeksi? Itse asiassa en muista miten puhuin pojalleni - esikoiselleni - hänen ollessaan vauva. Sen muistan etten oikein osannut vielä silloin puhua lapsille, mutta nyt runsaan kokemuksen jällkeen olen oppinut hyvin kommunikoimaan lasten kanssa ja kuopukselle olen osannut jutella ihan eri tavalla kuin esikoiselleni.
Toinen on tuo lukeminen... Kun poika oli pieni yritin lukea hänelle, muttei siitä mitään tullut. Poika käänsi sivuja eikä jaksanut kuunnella kuin lauseen pari. Katselimme sitten kuvia. No, myöhemmin on selvinnyt ettei hän pysy mukana jos hänelle puhuu pitkiä lauseita. (Ei kai kukaan sellaista jaksa kuunnella josta ei mitään ymmärrä.) Kommunikoinnin täytyy tapahtua lyhyillä lauseilla vieläkin ja poika on erityisluokalla mm. tämän takia.
Poika on käynyt useita kertoja tutkimuksissa sairaalan neurologisella poliklinikalla ja hänellä on todettu mm. sellaiseen epilepsian muotoon viittaavia aivosähkökäyräpiikkejä joka on yhteydessä puheen kehityksen vaikeuksiin. En ole siis voinut aiheuttaa lapselleni näitä puheongelmia vähäisellä (?) puhumisellani vaan ongelmat aiheuttaa neurologinen häiriö. Emme ole mitään tuppisuita, joten kyllä lapsemme puhetta on kuullut pienestä pitäen.
Muhunkin vähän kolahtaa nuo syytökset, mutta olen niihin jo niin turtunut ja tottunut, etten oikeastaan enää niistä välitä. Pojallani on niin paljon muitakin - ja isompia - ongelmia joista minua lapsen äitinä voi/voisi syyllistää että tuollainen puhumattomuudesta syyllistäminen on aika pientä, esim. siirtymätilanteiden vaikeudesta johtuvat raivarit jotka ovat melko kiusallisia julkisilla paikoilla näin ison lapsen ollessa kyseessä. Näistä asioista ja vaikeuksista olenkin täällä välillä kirjoitellut - ja silloin onneksi saanut kannustavaa ja hyvää palautetta. :) Onneksi on paljon sellaisiakin ihmisiä jotka eivät syyllistä. Auttaa jaksamaan.
Kiinnostaa tuo Pohjoismaiden eroavaisuus toisistaan näissä asioissa. Täytyypä ottaa tuosta selvää.
T. Eräs erityislapsen äiti
Nuorempi on 2,5-vuotias ja puhuu jo kaiken selkeästi ja oikein sanamuodoin. Vastailee kysymyksiin jne. Aamulla laskin että hän sanoi 11-sanaisen lauseen. R:n sanoi vuosi sitten, ennen kuin edes varsinaisesti alkoi puhua.
Onneksi appiukko ei enää taida meikäläistä syyllistää. Ainakaan suoraan minulle...
Tämä tarkoittaa siis sitä, että sekä tytöissä että pojissa on niitä, jotka ylittävät reilusti keskiarvon, ja niitä, jotka alittavat reilusti keskiarvon.
Numero 26 taisi kirjoittaa, että kodin tarjoamilla kielellisillä virikkeillä ei olisi juurikaan vaikutusta lapsen kielenkehitykseen, kunhan perheenjäsenet kuitenkin kommunikoivat keskenään. Tämä ei pidä paikkaansa. On esimerkiksi tutkittu, että runsas vauvalle loruttelu tukee hänen kieli- ja vuorovaikutustaitojensa kehitystä erityisen paljon. Laulaminen puolestaan tukee tavuerottelun kehittymistä. Lukemisen merkitys puolestaan korostuu viimeistään kouluiässä. Ekaluokkalaisten kielellinen älykkyysikä vaihtelee noin 5 vuodesta 11 vuoteen. Tärkein selitys tälle erolle löytyy kotitaustasta. Lapsilla, joille on luettu paljon kirjoja, on tavallisesti huomattavasti laajempi sanavarasto kuin lapsilla, joille ei juurikaan ole luettu. Tämä puolestaan vaikuttaa ylipäätään lukemaan oppimiseen ja tekstinymmärtämiseen. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, mutta kaiken kaikkiaan kodin tarjoamilla kielellisillä virikkeillä on valtavan paljon vaikutusta lapsen kielelliseen kehitykseen niin vauvana, leikki-ikäisenä kuin vielä koululaisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Toinen on tuo lukeminen... Kun poika oli pieni yritin lukea hänelle, muttei siitä mitään tullut. Poika käänsi sivuja eikä jaksanut kuunnella kuin lauseen pari. Katselimme sitten kuvia.
Ja tämä nyt täysin syyllistämättä lainaamani tekstin kirjoittajaa. Tuo tekstin pätkä vain pisti silmään.
Ihan pienelle ei ole tarkoituskaan pystyä lukemaan tekstiä. Tarinat luetaan - kuten tämäkin erityislapsen äiti on tehnyt - ' lukemalla' kuvia, kertomalla itse tarinasta ja juttelemalla lapsen kanssa kirjasta, kuvista ja itse tarinasta. Jopa kolme/nelivuotias nauttii vielä tällaisesta lukemisesta, vaikka osaisi jo sadun kuunnella suoraan luettunakin. Lapsi saa tarinasta enemmän irti silloin, kun lukija kertoo tarinaa ja keskustelee siitä lapsen kanssa. Näin hän oppii ymmärtämään tekstin sisällön, eikä kuule pelkkää sanahelinää, vaikka sekin - etenkin väsyneenä - on toki mukavaa lapsesta.
Seuratkaapa pieniä lapsianne kirjojen parissa. He nauttivat niistä itsekseen pitkiä aikoja, vaikkeivät tekstistä ymmärrä sanaakaan. Pieni lapsi tutkii kirjojen kuvitusta niin innolla, että voisi kuvitella hänen lukevan tarinaa mielessään. Etenkin jos tarina on tuttu.
Tai syy. Ne jotka oivaltavat oikean tavan lukea lapsille antavat lapsilleen paremman pohjan kielenkehitykselle, kuin ne jotka lukea jollottavat tekstiä. Sitten ihmetellään sitä, että lapselle on luettu ja luettu, mutta mitään hyötyä siitä ei ole...
Vierailija:
Eihän kukaan oikeasti kuvittele, että pienelle lapselle kuuluu lukea kirjat sana sanalta, lause lauseelta ja sivu sivulta?
Vierailija:
Toinen on tuo lukeminen... Kun poika oli pieni yritin lukea hänelle, muttei siitä mitään tullut. Poika käänsi sivuja eikä jaksanut kuunnella kuin lauseen pari. Katselimme sitten kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on vieläpä POIKA! HUI kamala...Samaan tahtiin näyttää menevän kehitys kuin siskollaan...
Muut vauvat vasta jokelteli, kun meidän poika sanoi jo usieta sanoja molemmilla kileillä (ja siis ei mikään höpöhöpö juttu tämä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näitä pohjoismaisia (???) tutkimustuloksia jossain saatavilla? Olisi mielenkiintoista tutustua niihin.
On aivan sama miten paljon/vähän paljon lapselle puhutaan puheen kehityksen kannalta. NORMAALIA kutenkin on puhua lapselleen on hän nyt mitä sukupuolta tahansa!
Itse olen kova puhumaan lapsilleni ja toiset ovat olleet kovia puhumaan jo 1veestä lähtien ja toiset vasta tuolla 2veenä aloittaneet.
" Höpsistä keikkaa" - aloitus taas kerran!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä silloin vielä osannutkaan lukea kirjaa pienelle oikein - mutta lapsi opetti nopeasti oikean lukutavan. :) Muistan vain kun appiukko aina korosti että lapselle pitää LUKEA, olisihan se muuten jo oppinut puhumaan....
Lapseni oli varmaan jotain 5-vuotias ennen kuin pystyi yhtään kuuntelemaan suoraa tekstiä.
T. 58 (kai se oli tuo nro)
Vierailija:
Vierailija:
Toinen on tuo lukeminen... Kun poika oli pieni yritin lukea hänelle, muttei siitä mitään tullut. Poika käänsi sivuja eikä jaksanut kuunnella kuin lauseen pari. Katselimme sitten kuvia.Ja tämä nyt täysin syyllistämättä lainaamani tekstin kirjoittajaa. Tuo tekstin pätkä vain pisti silmään.
Ihan pienelle ei ole tarkoituskaan pystyä lukemaan tekstiä. Tarinat luetaan - kuten tämäkin erityislapsen äiti on tehnyt - ' lukemalla' kuvia, kertomalla itse tarinasta ja juttelemalla lapsen kanssa kirjasta, kuvista ja itse tarinasta. Jopa kolme/nelivuotias nauttii vielä tällaisesta lukemisesta, vaikka osaisi jo sadun kuunnella suoraan luettunakin. Lapsi saa tarinasta enemmän irti silloin, kun lukija kertoo tarinaa ja keskustelee siitä lapsen kanssa. Näin hän oppii ymmärtämään tekstin sisällön, eikä kuule pelkkää sanahelinää, vaikka sekin - etenkin väsyneenä - on toki mukavaa lapsesta.
Seuratkaapa pieniä lapsianne kirjojen parissa. He nauttivat niistä itsekseen pitkiä aikoja, vaikkeivät tekstistä ymmärrä sanaakaan. Pieni lapsi tutkii kirjojen kuvitusta niin innolla, että voisi kuvitella hänen lukevan tarinaa mielessään. Etenkin jos tarina on tuttu.
Jätkäällä ikää vajaa 2v, kavereiden 1,5v tyttö ei taas osaa sanoa kuin noin 10 sanaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieli on varmaan jäykkä. Saakohan 3-vuotisneuvolasta puheterapeuttilähetteen? Pitäisikö puheesta saada selvää ulkopuolisen?
Kyllä se johtuu ihan näistä x ja y kromosomeista eikä siitä ettei pojille puhuttaisi tai että kasvatuksessa olisi jokin pielessä.
Ja ettei kukaan nyt menisi hämilleen, niin Poikkeuksiakin ON!
No nyt alkamassa potatus ja siinä luen aina. Lapsi 1,5-vuotias. Laulamista hän inhoaa. Musiikista ei tykkää. 1 sanan sanoo. Ymmärtää melko hyvin, osaa mm. värit.
Poika vähän inahtaa ja mä heti sanon: kato, siellä on auto. Auto on sininen. Se on parkissa.
Onpahan ainakin laaja passiivinen sanavarasto.
eli poika rupes puhumaan aikasemmin kun tyttö. kyllä tuolla tytölläkin on aika paljon sanoja (mamma, pappa, heppa, kakka, kukka, hauva, vauva), mitä nyt puolitoistavuotiaalta voi odottaakin, mutta pojalla oli enemmän ja lausui ne selvemmin.
oletko tosiaan noin tyhmä vai yritätkö keksiä hyvää riidanaihetta?
Alue: Aihe vapaa
Siis minä ja poika. Keskustellaan koko ajan jostakin. Poika puhuu ikäisekseen erittäin hyvin ja selvästi. Käyttää paljon sanoja joita muut samanikäiset ei varmaan tiedä edes olevan olemassa ;)