Avioehdosta?
Jos teemme avioehdon tyyliin täst päivästä lukien kummallaaan ei ole mitään oikeutta toisen omaisuuteen joka on hankittu tämän päivän jälkeen niin...
Kun toisen tulot on nolla¿ ja toisen miljoona¿ niin entä molempien nimiin hankittava omaisuus ja sijoitukset?
Jos vaikka ostetaan kesämökki, niin joutuuko se jonka omaisuus on 0¿ maksamaan omasta puolestaan lahjaveroa?
Entä saako se jolla ei ole tuloa eikä aiempaa varallisuutta erotilanteessa 50% siitä molempien nimiin ostetusta mökistä, vaikka ei siitä ole penniäkään maksanut?
Entä sijoitukset esim. osakkeisiin vast. tilanne?
Kommentit (25)
Siis avioehdosta. Hän on lähitulevaisuudessa menossa naimisiin ja he eivät tee avioehtoa, kuten emme mekään mieheni kanssa aikoinaan tehneet. Mielestämme se kun tekee avioehdon on jo melkein osoitus siitä, että jossain vaiheessa erotaan =(. Siis tuleva liitto ei alunperinkään ole tukevalla pohjalla, jos heti ollaan jo sitä mieltä, että jossain vaiheessa erotaan ja tehdään avioehto. Sorry AP.
Avioehtohan rajaa vain toisen henkilökohtaisen omaisuuden?
Olettekos vähän lapsellisia?
Mutta silloin, jos kummallakaan ei ole kummoisia omaisuuksia niin silloinhan voi elää tuollaisessa idyllissä. Kun ei sillä avioehdolla olisikaan mitään merkitystä. Toivottavasti teidän vanhempanne vain ymmärtävät tehdä edes sellaisen testamentin, missä rajaavat perintönne avio-oikeuden ulkopuolella.
Joten so not.
Mä en tajuu näitä avioehtujuttuja. Pertsestä ovat.
eli että ollaan menossa naimisiin rakkaudesta eikä rahasta!!
nää, jotka eivät hyväksy avioehtoja ovat niitä, jotka haluavat hyötyä toisen rahoista, joihin itsellä ei olisi mitään osaa eikä arpaa!!
Koska: avioehto ei vaikuta sun avioliiton arkipäivään millään tavalla! Ja jos ootte liitossa hamaan tappiin asti, niin mitä väliä oli koko ehdolla??
Mun mielestä se (päinvastoin kuin toiset täällä väittää) viestittää just sen, että MINÄ RAKASTAN SINUA ENKÄ RAHOJASI!!
Vierailija:
Mun mielestä se (päinvastoin kuin toiset täällä väittää) viestittää just sen, että MINÄ RAKASTAN SINUA ENKÄ RAHOJASI!!
Meillä on avioehto.
Avioehdossa on sellainen lauseke, että jos jompi kumpi kuolee, niin peritään kuitenkin toisemme omaisuuden (+ nyt kun on lapsikin, niin lapsi sit tietty saa meidän omaisuudet).
Meistä oli ihan järkevää ottaa avioehto avioeron varalle, koska molemmilla oli omaisuutta ennen naimisiin menoa.
Miehellä sukuperintönä tullut mökki, josta ei ikukuuna päivänä halua luopua (toki sitten meidän lapselle haluaa sen periytyvän).
Minulla oli (ja on edelleen) yhden yrityksen osakkeita ja sekä oli/on omistusasunto.
Mieheni oli ottanut siipeensä rankasti aikaisemmassa avioerossaan, jossa ei ollut avioehtoa. Näin vahingosta viisastuneena halusi avioehdon kanssani, joka oli mulle itselle aivan itsestään selvyys asia ja enkä olisi mennyt naimisiin missään nimessä ilman sitä.
Kaikkia lakimiehet jne. SUOSITTELEVAT, että ihmiset eivät olisi niin hemmetin sinisilmäisiä ja sokeita rakastuessaan ja naimisiin mennessään. Niin monta riitaa, itkua ja hammasten kiristystä vähemmällä pääsisivät, kun tekisivät avioehdon.
Se joka oikeasti rakastaa tekee avioehdon.
Mun mielestä se (päinvastoin kuin toiset täällä väittää) viestittää just sen, että MINÄ RAKASTAN SINUA ENKÄ RAHOJASI!!
Ja hevon paskat se mitään tuommoista viestitä. Se viestittää itsekkyyttä omasta omaisuudesta ja just sitä jota joku jo tuossa mainitsikin, että ollaan jo valmiiksi eroamassa. Mitä sitä silloin naimisiinkaan menemään. Samanhan saa avoliitossakin. Yhteiselon aikana kaikki on yhteistä, mutta eron tullessa kumpikin pitää omansa. Turha siis silloin mennä naimisiinkaan jos tarvii avioehtoja tehdä. Tiedoksi vaan meillä on kyllä omaisuutta, mutta mitään avioehtoja ei olla tehty eikä tehdä. Meistä se olisi noloa toista kohtaan ja tosiaankin viestittää, että joskus erotaan. Ja rakkauttakin riittää loppuelämäksi. Me mentiin naimisiin ja vannottiin: niin myötä- kuin vastamäessä ja tästä pidetään kiinni. Meidän mielestä nykyajan ihmiset laittavat liian heppoisesti ensimmäisen rypyn tullessa rakkauteen kantapäät vastakkain. Enää ei osata keskustella asioista, vaan heti kun on ongelmia tullaan keskustelupalstoille itkemään eikä keskustella sen kumppanin kanssa, jonka kanssa ensisijaisesti pitäisi keskustella. Oikea rakkaus ei avioehtoja tarvitse. Silloin ollaan täydellä sydämmellä ja rakkaudella perheen elämässä mukana hamaan loppuun saakka.
On minullakin omaisuutta: asunto-osake 80m2 + rahasto-osuuksia, miehellä on metsää jne. Mutta me menimme naimisiin loppuelämäksemme (emmekä tosiaankaan ole rakkauden huumassa sinisilmäisiä) ja senpä vuoksi meille oli itsestään selvää, ettemme mitään avioehtoja tarvitse. Me olemme sitä ihmistyyppiä, että menemme elämässämme naimisiin vain kerran ja olemme sitten yhdessä loppuelämämme, kuten avioliittolupauksessa lupasimme: kunnes kuolema meidät erottaa. Tällaisen kasvatuksen olemme myös kotoamme saaneet (emme ole lestoja). Molempien vanhemmat ovat edelleen naimisissa ja onnellisesti. Ymmärrän tietenkin, että tekee avioehdon, jos on jo omassa lähisuvussa esim. vanhemmat eronneet tai on jo ero aiemmin takana eli on silloin hyvin mahdollista, että toinenkin ero tulee...
meni minunkin sukulainen naimisiin rakkaudesta. Tli oltua pitkään yhdessä ja lapsiakin tehtyä useita. Silti edessä oli avioero eikä tietenkään avioehtoa. Nyt sitten menee vanhemmilta perityt maat ja mannut jakoon ja ositukseen. Ei auta itkut eikä muut.
Hyvät ihmiset tehkää se avioehto, ei se rakkaus ole siitä kiinni mutta voipi olla sopuisampi ero jos sellainen tulee, puolet liitoista kun päättyy eroon.
Ap:lle sanoisin että menkää lakimiehelle ja teettäkää siellä. maksaa muutaman satasen mutta ei ole sitten virheitä ja porsaanreikiä tekstissä.
Voi kuinka moni tuon on vannonut käsi raamatulla, toisin kuitenkin käynyt.
Luulevat, että elämä on noin vain suunniteltavissa. Sitten mies löytää uuden/sairastuu henkisesti ja heittelee vaimoa pitkin seiniä, mutta yhdessä pysytään kun on kerran naimisiin menty!!
Sulkeekohan ne minut taas ulos palstalta...?
Tapahtui tosi elämässä:
nuoripari seurustelee monta vuotta ja sitten päätetään mennä naimisiin. Tyttö kysyy tehdäänkö avioehto. Poika vastaa ei me sellaista tarvita.
Kuitenkin " poika" yli 30 vuoden avioliitto vuoden jälkeen löytää uuden naisen ja lähtee. Tulee avioero.
Nainen saa puolet miehen juuri perimästä miljoona omaisuudesta.
Heh ja hah! Sinänsä ihan oikein tuollaiselle pettäjä ukolle. Mutta kylläpä äijän naama venähti, kun oli varma, ettei tarvii omaisuuttaan jakaa ex-vaimonsa kanssa, mutta niinpä vaan lakipykälien mukaan piti.
" Tyttö" kysyi " pojalta" muistatko mitä minä kysyin sinulta, kun mentiin naimisiin, kysyin tehdäänkö avioehto. " Poika" muisti ja myönsi. Ja maksoi.
Että menkää vaan naimisiin " koko loppuiäksi" . Niin olen mennyt minäkin selustani turvaten (avioehto) koko loppuiäksi.
Mutta kun ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Sairastuuko toinen henkisesti, hurahtaa johonkin uskon lahkoon, ottaa eroon jne. jne.
kerran eronnut ei tarkoita että erokynnys olisi matalampi kuin eroamattomalla. Kerran eronnut on nähnyt ettei kaikki olekaan niin ruusuista kuin toivoa voisi ja järki mukana seuraavassa avioliitossa. Meillä on avioehto, miehellä tuottava ja menestyvä yritys ja minulla omistusasunto. Miksi en takaisi itselleni tätä kotia, joka on minulla ollut jo 10 vuotta ennen nykyisen kanssa avioliittoon menoa. Miksi antaisin hänelle puolet omasta omaisuudestani jos köpelösti meidän rakkaudelle kävisi? Ei minunkaan kuulu saada puolia miehen yrityksestä, en ole mitään sen eteen ennen avioliittoamme tehnyt. Nykyään ostettava omaisuus laitetaan molempien nimiin, eron sattuessa jako 50/50. Kumpikaan ei menetä mitään kävi miten kävi. Uskomme ikuiseen rakkauteen välillämme, mutta elämässä muu ei ole 100% varmaa kuin kuolema. Kuoleman tapauksessa taas mieheni perii minun omaisuuteni ja päinvastoin, tämä testamentti on liitetty avioehtosopimukseen.
Meidän tilanne:
Minulle tulossa perintönä jossain vaiheessa noin 700 000 euroa + vanhempieni talo + mahdollisesti jotain muuta.
Miehelle on tulossa perintönä 1/3 isänsä talosta. Talon arvo on tällä hetkellä noin 45 000 euroa ja laskemaan päin.
Minulle on todellinen luottamuksen osoitus se, että mieheni suostui tekemään avioehdon, jonka mukaan emme ole oikeutettuja toistemme perintöihin. Avioehto rajaa muuten myös sen, että jos minä ja mieheni kuolemme, minun perintöni ei voi millään tapaa mennä mieheni vanhemmille vaan kaikki menee minun jälkeläisilleni. (Anteeksi sekava ilmaisu, en saa nyt sitä sanottua järkevästi, ymmärrätte pointin)
Kannattaisi tutustua siihen, mikä avioehto oikeasti on. Jos ei ole perintöjä tiedossa tai ei ole omaisuutta, ei avioehdossa ole järkeä. Kuitenkin jos esim. perintöjä on tiedossa, kannattaa varautua siihenkin, että itselle voi tapahtuakin jotain. Kenelle silloin haluaa omien vanhempiensa TYÖLLÄ hommaaman omaisuuden menevän?
Avioehto on hyvä juttu ja minä rakastan miestäni aivan mahdottomasti, enkä aio erota. :)
Me ollaan naimisissa ja tarkoitus on olla sitä tulevaisuudessakin. Mutta nyt tilanne se, että toinen tienaa sikana ja toinen ei oikeestaan mitään. Tämä sikana tienaava on pääsemässä osille sijoitukseen jossa kyse isoista rahoista, mutta ehtona ko. jutun suhteen on avioehto. Ja tätä ei siis vaadi kumpikaan puolisoista vaan tämä liiton ulkopuolinen taho. Mietiskelen vaan avioehdon käytännön seuraamuksia.
Lähinnä tuo lahjavero kiinnostaa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan tuotto on luokkaa luksusasunto pk-seudulta ja turvatut eläkepäivät päälle.
No sillä sikana tienaavalla on sitten varmaan varaa maksaa pätevälle perheoikeuteen erikoistuneelle juristille ja pyytää vastaukset kaikkiin teitä askarruttaviin asioihin. Uskoisin että kannattaa.
Ei ollutkaan kyse avioerosta, vaan että jos avioehdon kautta perii, niin joutuuko maksamaan lahjaveroa, perintöveroa yms.
Näin mä ainakin ymmärsin ap:n kysymyksen
Vierailija:
Eiköhän näissäkin mene samalla tavalla