Sijaisperhe, miten toimii?

www.verkkoklinikka.fi ja sieltä keskustelut ja sieltä sijaisvanhemmuus



www.suomi24.fi -> keskustelut -> äidit ja isät -> sijaisvanhemmat

Täällä kannattaa kuitenkin lukea juttuja suodatin päällä.

Onko täällä kellään omakohtaisia kokemuksia?

Olemme myös ilmoittautuneet tukiperheeksi, joten tukilapsia saattaa olla tulossa jo ennen koulutusta.

Minulla on sijaissisaruksia, eli vanhempani ovat olleet usealle lapselle/nuorelle sijaisvanhempia. Siinä sivussa on minullekin avautunut sijaisperheen arki koko kamaluudessaan ja ihanuudessaan. Pääsääntöisesti normaalia perhe-elämäähän se on säännölline rutiineineen ja tiukkoine sääntöineen, haastellisinta (ainakin vanhemmilleni) oli yhteistyö lasten biologisten vanhempien kanssa.

t.2

" odotustilassa" =) Asian miettimiseen meni ensin pari vuotta. Hankimme tietoa ja kyselimme kokemuksia, sulattelimme ja arvioimme onko meistä siihen. Välillä meinasi jo lannistua kaikkien mahdollisten ongelmien alkaessa iskeä tajuntaan (lapsen terveyden/kehityksen ongelmat, biovanhemmat, taloudellinen puoli yms). Onneksi ei se into kokonaan sammunut. Soitin kaupungin lastensuojeluun ja siitä se on nyt sitten edennyt tähän odotteluvaiheeseen. Siihen odotteluun kannattaa kyllä varautua (on se myös hyvää kypsyttelyaikaa). Odotetaan tapaamisia ja haastatteluja sossun kanssa, odotetaan että pride alkaa - ja loppuu ja että se sopiva lapsi löytyisi.



Yksi taho muuten vielä noihin edellisiin on pela (www.pela.fi). Heillä on oma sijaisperhereservinsä ja omat pride-koulutukset.

Kävimme mieheni kanssa valmennuksen ja saimme sieltä eväitä sekä omaan parisuhteeseen että omien lasten kasvatukseen.

Tippuivat pois ruusunpunaiset lasit ja kuulimme kuinka raskasta sijaisvanhemmuus voi olla ja myös kuulimme erittäin positiivisa asioita sijaislapsista ja heidän tulevaisuudesta.

Me aloitamme näin aluksi tukiperheenä sillä omat biologiset lapset vielä niin pieniä että meillä vielä aikaa monta vuotta ryhtyä sijaisvanhemmiksi.