Antakaa, kiltit, vinkkejä peukusta vierottamiseen :)

Imin sitä siis itse aina ekalle luokalle asti, hartaasti ja innolla. Äitini koitti myös KAIKKI mahdolliset viritykset, mitä nyt keksiä saattaa, muttei ne auttaneet. Peukku oli NIIn ihana ja turvallinen ja aina saatavilla. En halunnut lupua siitä, vaikka yritystä olikin. Hyvästelinkin peukalon moneen otteeseen, mutta aina otin sen uudelleen ' käyttöön' :)

Lapsuuteni oli hyvä ja turvallinen, en siis imenyt peukkua sen takia. Myöskään hampaani eivät kärsineet siitä, olen edelleen reiätön ja rivi on erittäin suora:)

En siis voi auttaa muuten, kun sanoa, että se peukku kyllä unohtuu sitten, kun lapsesi on siihen valmis. Vielä näin ei näköjään ole. Tutistahan pääsee paljon helpommin eroon, koska sen voi joku ' viedä' tai se voi vaikka kadota tai mennä rikki....

Ymmärrän, jos olet huolissasi lapsen hampaista, mutta muutenhan lapsesi on vielä aika pieni. Moni syö tuttiakin vielä 3-vuotiaana.

Miksi haluat, että lapsesi lopettaa peukun imemisen?

Minulla se loppui vasta sitten, kun tajusin, että se on NOLOA ja ettei muutkaan lapset niin tee. Olin siis jo koulussa ja ekan syksyn imin sielläkin peukkua ' salaa piilossa' ...=)



En siis voi oikein auttaa, sorkke...;)



sitruska

" kynsilakka" , joka on vielä pahemman makuista kuin Kynnel..Eli tuota löytyy ihan kemikalio-osastoita tavarataloista. Siinä lukee ihan, että myös peukun syöjille ja vaaraton lapsille. Meillä tyttö liki syntyi peukalo suussa, söi ihan pienenä vain peukkua kunnes saatiin syömään tutia. Sitten jätti 2-

vuotiaana tutin itse ja aloitti uudelleen peukun syönnin. Ja on ollut tosi sitkeä syöjä (nyt 3,5v neiti), kesken leikinkin on pitänyt vähän imaista : ).

Mutta nyt on oltu viikon verran ilman. Iltaisin typy sanoi, että ei meinaa uni tulla kun ei ole peukkua, mut on sitten kuitenkin nukahtanut tosi nopeasti. Tätä ennen meillä oli kokeiltu Kynneliä, Tabascoa, sinappia, tervaa, erilaisia kääreitä ja teippejä sekä hanskoja..ilman tulosta.

meillä poika oli kans innokas peukun imijä pienempänä mutta sitten onneksi siinä vuoden ikäisenä otettiin tiukka " peukusta irroitus kausi" ja se tapa saatiin jäämään. Meillä oli kans kaikki aineet kokeilussa ja sideharso-teippi viritelmät mutta aina se peukku vaan suuhun löytyi. Sitten ostin vanhana urheilijana urheiluteippiä ja sitä laitoin peukkuun. Suoraan oli pakko se laittaa ihoon kiinni, sillä muuten se räplättiin irti muutamassa hetkessä. Urheiluteippi pysyi kiinni ja siitä vasta vihaisia oltiinkin kun ei niin millään se peukku päässyt suuhun. Noin reilu viikko meni ja sitten suostuttiin olemaan ilman peukkua vaikka teipitkit otettiin pois. Vähän rankka ratkaisuhan tuo oli mutta ennemmin näin kuin että se peukku olisi jatkuvasti suussa jo noiden mahdollisten hammasvääntymien takia.



En tiedä oliko tästä mitään apua mutta näin meillä saatiin peukku pois suusta. Tutia tämä meidän poitsu ei halunnut missään vaiheessa.

Se on vähän, kun riistäisi lapselta sen maailman tärkeimmän uninallen tai rätin pois...ja vielä kidutuksenomaisemmin, kun se peukku on kuitenkin siinä näytillä koko ajan...



Tuntuu vaan teidän lastenne puolesta pahalle, koska itse muistan, miten rakas ja tärkeä se peukku oli. Mielestäni 1-vuotiaalle peukun kieltäminen on aika kurja juttu, koska ei tämän ikäiselle voi moista edes perustella vielä.

Ei se peukalo yhtään sen haitallisempi ole kuin tuttikaan. Miksi siis kiirehtiä?



No, mutta kukin taplaa tyylillään...enkä tarkoittanut nyt loukata ketään.



S.

Olipa kiva kuulla, että on kohtalotovereita :) Nyt lähden siis seuraavaksi metsästämään tuota Mavalanin lakkaa. Jospas se tehoaisi! Pitäkää peukkuja :) Urheiluteippi oli meilläkin käytössä, mutta kuten jo sanoinkin, niin se ei tehonnut...





Sen vuoksi olemme lähteneet nyt liikkeelle tässä asiassa, koska hammaslääkärissä saimme todella tiukan NOOTIN asiasta. Peukun imeminen kuulemma näkyy jo pikkuisen olemassaolevassa purukalustossa ja kun lisää hampaita tulee (hänellä ei ole vielä kaikkia), niin riski leukaluiden väärälle asennolle on suuri. Joten en todellakaan halua, että neitonen joutuu kokemaan kovia tulevaisuudessa.



Olen itsekin ollut peukun imijä ja kauniit, suorat hampaat tuli, mutta nyt kyllä tuo hammaslääkärikäynti säikäytti. Itsekin olin niin pieni peukusta vieroitettaessa, etten enää muista sitä. Näin ajateltuna ei minulle ainakaan jäänyt mitään traumoja, vaikka äitini minut vierottikin peukusta :) Toivottavasti omakin neiti kokee asian samoin!



Kiitos vielä kerran!

nimimerkillä peukku suusta koululaisena.



Hammaslääkärit varmasti tarttuvat myös tyttäreni kahden sormen syömiseen, mutta olenkin ajatellut, etten kerro kaikkea :-) Lääkäreitä on moneen lähtöön ja sormien syöminen ei aiheuta kuolemanvaaraa tai tautia tai muutakaan lapselle oikeasti vaarallista. Tietysti osalla sormien syöjistä joudutaan korjaamaan purentoja yhteiskunnan kustannuksella, mutta niin joudutaan ei-sormia syöviltä lapsiltakin. Oman perheen kokemus oli, että molemmilla sisaruksillani korjattiin purentoja, minulta ei, vaikka siis söin peukkua pitkään.



Mielestäni kaikissa vieroituksissa on kuunneltava lasta ja varsinkin kun on kysymys sormen syömisestä, se on suorastaan välttämätöntä. Vanhemmat eivät pysty joka hetki valvomaan lasta eli vieroittuminen onnistuu kun lapsi on valmis. Minusta kynnelit + muut viritykset tuntuvat turhauttavalta työltä.



Lapsi joutuu minusta aika isoon ristiriitatilanteeseen sormensyömisvieroituksessa. Kaikki lapset haluaisivat miellyttää vanhempia, mutta myös imemisen tarve on kova eikä sormia tosiaan saa pois näkyviltä. Niinpä lapsi " joutuu" valitsemaan pettymyksen tuottamisen vanhemmilleen. Iso vastuu ja raskas taakka. Tuttivieroitus on niin eri asia, kun esineen saa pois ja vanhempi pystyy olemaan oikeasti vastuussa päätöksestä.



No joo, kukin tyylillään. Jos pätevä keino vieroitukseen löytyy, saattaisin harkitakin. Niin kauan kun nämä ketjut ovat yritys-epäonnistuminen-yritys painotteisia, pidän edelleen tähtäimessä tyttäreni kanssa kouluikää :-)



Kukkuu ja Kukkanen 1v 4kk