Tammikuisten torstai toinen toista

Tänään olisi neuvola, varmaankin viimeinen, sitten siirryn äitipolin asiakkaaksi. Mä pelkään kyllä pahoin että tässä vielä joutuu odottelee sinne viikoille 42 ennenkuin mitään tapahtuu, mä en suostu uskomaan että tää lähtis itsestään käyntiin.



Eilen työnsin 16 kiloista esikoista rattaissa lumisohjossa, ylämäkeen, ei mitään merkitystä. Hinkkasin keittiön lattiaa rätillä nelinkontin, nothing ...

Ja tänä aamuna harrastettiin S:ää, ei sitten minkäänlaista vaikutusta!



Ja nää tuttavien utelut, puhelut ja viestit alkaa niinku pikkuhiljaa kypsyttää. Suljen kohta koko pirun puhelimen, siellähän ihmettelevät sitten.



On tää loppuaika raskasta :(



ronsu 40+4

Soitin nimittäin aamulla verhojen vaihto-operaation lomassa (alkaa tekeminen loppua aivan täysin, en mitään muuta keksinyt) terveydenhoitajalleni, joka kehotti käymään heti kymmeneltä kun oli peruutusaika vapaana. No, lapsille myslit mahaan ja ulkokamppeet päälle ja isännän kaksipaikkaisella maasturilla liikenteeseen viemään tenavat anoppilaan... Ainakin lapsilla oli kivaa ja seikkailun tuntua.



Kohdunsuu oli auennut entisestään, kalvorakko siellä pullottaa... Supistuksia ei ole aiempaa enemmän ollut mutta tilanne kehittyy silti vääjäämättä. Th kehotti lähtemään synnärille, ettei tule liian kiire. Soitin miehelleni töihin, sanoin et kahden jälkeen mennään jos en sitä ennen soittele. Selkää särkee ja vatsaa jomottaa, kyllä kai se tästä. Vaihdoin verhot loppuun ja alan laittaa paikkoja kuntoon anopin varalle, maanantain sairaalareissun aikana se oli pessyt jopa meidän mikron (hävettää! Ei tainnut olla ihan puhdas!)



Joten palataan asiaan! Toivotan kaikille muillekin pikaisia lähtöjä!



sagolika 40+2

Mulla oli eilen parin kolmen tunnin ajan lupaavan tuntuisia supistuksia, mutta sitten ne loppuivat :( Täytyy kai taas mennä vähän lumitöihin, jos se sais jotain aikaiseksi...



Mies ei suostu " prostaglandiinikäsittelyyn" (siis seksiin), kun pelkää murskaavansa vaavin... Pitää kai suostutella vähän aktiivisemmin.



Mua kanssa ärsyttää noi sukulaisten utelut. Tuntuu, että varsinkin noi vanhemmat sukulaiset (äiti, anoppi, kummitäti ym.) pitävät jotenkin mun syynä, että vauva ei ole vielä syntynyt. On tullut sen suuntaista kommenttia, että mun epäillään vaan makaavan sängyssä ja olen muutenkin jotenkin " huono" äiti, kun vaavia ei kuulu. Olen pari kertaa loukkaantunut itkun partaalle ja pari kertaa sanonut aika pahasti takaisin...

Voi tätä ihanaa suht säännöllistä kipua, eli supistelee.

Aamulla havahduin kun miehellä soi kello kuudelta, että mullahan supistelee.

Niin ne on vaan siitä asti tulleet 10-12min välein. Ja tänään tuntuneet jopa selässäkin. Yes!

Toivottavasti eivät lakkaa , vaan alkaisivat pikkuhiljaa vaikka tihenemään, mutta tuskin ennen iltaa, mutta toivottavasti edes silloin, niin pääsisi synnärille näyttäytymään.



Eilen oli siis neuvola ja kovakouraisesti hiukan tutkittiin. Eilen tuli jonkinverran suppareita, mutta alkuillasta nekin sitten loppuivat.



Nyt tuossa tekasin annoksen Runebergin torttuja ja nyt alan hiukan pötköttämään, jos vaikka pystyis vielä päikkärit nukkumaan.



´täälllä innokkaana odotellen tihentyvää tahtia.



Supparituulia toivoen Tiikuli ja masukki 40+5

Äsken tuli postissa kutsu Tays:iin yliaika kontrolliin ens viikon pe, jolloin jo rv 42! Lisäksi oli maininta, että tutkimuksen tekee lääketieteen opiskelija ohjaavan lääkärin valvonnassa ja aika tulee vaihtaa jos ei halua opiskelijan tekemää tutkimusta. ONKO KOKEMUKSIA OPISKELIJAN SUORITTAMISTA TUTKIMUKSISTA? Joskus mulla aiemmin ollut ja koin hieman häiritsevänä ja epävarmana...

Dagmar rv 40+6

eli ensi ke (rv 42 tasan) aika TAYSiin, lääketieteen opiskelijaa tarjotaan... Onko kellään kokemusta? Mitähän, jos siitä kieltäytyy, meneekö yliaikaiskontrolliaika sitten jonnekin viikolle 43...?



Ei siis edelleenkään mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä...



sini rv 41+1

Rupee olemaan niin pienet pinot jo!

Onko meillä sitte vaan niin itsepäisiä vauvoja vaiko niin sitkeet kropat, ettei tästä ny meinaa tulla lasta eikä p..kaa. Tai tuleehan varmaan molemmatki sitte aikanaan, mutta tiukas meinaa olla!! Vai onko tulos niin erinomasen ihania kersoja, että saadaan siitä jyvästä odottaa vähä ylimäärästä!?

Hyvän luulis näin hitaasti tulevan!

Mulla olis huomenna heti aamusta yliaikakontrolli synnärillä, viikot on sitte 41+3, mulla ei oo hajuakaa, joko ne käynnistää. Taidan toiveikkaana ottaa kassin matkaan! Kyllä mä oon taas ollu ittekki ahkera tuon käynnistymisen suhteen; oon hakenu ison kuorman puita, pessy lattian kontillani, tuntuu vaan, että supistusten sijaan vauva innostuuki jumppaamaan. Eilen vielä suppaili kokopäivän 10 minuutin välein, mut yöksi ne aina hiipuu, eikä kovin kipeitä oo muutenkaa. Sais nyt jo jotain tapahtua! No jos vielä saunan illalla lämmittäis ja saispa vielä annoksen käynnistyssiementä!!



Tsemppiä kaikille vielä odotteleville!

Mä varmaan tahtoisin jonku tosiammattilaisen tekemään sen yliaikatarkastuksen, ettei vaan tuu liian helläkätinen sisätutkimus, nääs! Vai voisko sen ohjaavan lääkärin pyytää " varmistamaan" työn tulos!?

No eikö tämä tästä lähempänä synnytystä koko ajan..



Ja toki vielä onnea kaikille vauvansa jo saaneille!

Hemppa ja sitkee kaveri 41+2 tänään

Iltaa, mahtaako joku vielä lukea torstaiturinoita.. Laitan tämän arinani myös synnytyspuolelle.



Meille syntyi lauantaina 28.1 ihana pieni tyttö, silloin oli menossa jo rv 41+3. Aamuyöllä alkoi supistella ja lirahdella, kahdeksan maissa lähdimme sairaalaan. Lirahtelu todettiin lapsivedeksi ja minut laitettiin käyrille. Supistukset tulivat noin 8-10 min välein ja olin sentin auki. Niinpä menin kuumaan suihkuun toivomaan, että se lyhentäisi supistusten välejä. Ei lyhentänyt, mutta kivuliaammiksi ne muuttuivat koko ajan. Oli ikävä maata käyrien ottamisen takia sängyllä, pystyasento oli niin paljon parempi kivun tullessa. Kätilö ehdotti Petidin-piikkiä kipuun, se laitettiin, mutta eipä se paljon auttanut. Kuuma kaurapussi ei sekään ollut mun juttu. Sitten kokeiltiin aqua-rakkuloita, niiden laitto kirveli kuin olisi ampiasparvi iskenyt selkään. Rakkulat vei selkäkivun, mutta mahan puolen kipu ikään kuin voimistui. Ihan hyvin kuitenkin jaksoin, supistusten välissä olo oli aina niin hämmästyttävän hyvä.



Puolen päivän aikaan pääsimme saliin, vaikka olin edelleen tosi vähän auki. Nyt ehdotettiin ilokaasua ja otin sitä ilomielin, vaikka etukäteen olin ajatellut, etten haluaisi " päätäni sekaisin" . Kyllä siinä vaiheessa on pää jo valmiiksi kivusta sekaisin, ettei tullut mielenkään kieltäytyä. Ilokaasun voimalla pärjäsin kolmisen tuntia, sitten kätilö ehdotti epiduraalia ja kerroin ottavani. Ihanasti mun mielestä kaikkea lievitystä tarjottiin, ei joutunut todellakaan suotta kärsimään eikä ollut mikään kivunlievityskielteinen ilmapiiri, kuten jotkut etukäteen pelottelivat.



Epiduraalin laitto meni tosi helposti, sitä ehkä olin etukäteen eniten jännännyt. Ja sitten aukeni taivas, kivut katosivat täysin, olo oli jotenkin ihan onnellinen ja jopa torkahtelin. Jossain vaiheessa oli myös laitettu oksitosiinitippa nopeuttamaan avautumista ja muistaakseni tuossa kolmen maissa olin viisi tai kuusi senttiä auki. Noin 16.30 epiduraalin teho alkoi heiketä, tunsin supistukset ensi paineena, sitten taas kivuliaanpana. Sitä lisättiin noin viiden maissa, samoin oksitosiinia.



Sitten jatkettiin samaa rataa, kunnes kätilö ihmetteli, enkö todellakaan tunne ponnistamisen tarvetta, olin yhtäkkiä täysin auki ja mikä ihmeellisintä, vauvan pää oli jo " puoliksi näkyvissä" . Kokeilin itsekin ja sormi osui päälakeen! Olin kyllä tuntenut ikään kuin joku puhaltaisi purkkapalloa minusta ulos, mutta että vaavi oli jo melkein näkyvissä! Sitten ajatetltiin kokeilla ponnistamista ja niin oli lapsi maailmassa 11 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Silmissä säkenöi tähtiä ja taju tuntui lähtevän, mutta päällimmäisenä tunteena oli uskomaton riemu siitä, että meidän vaavi on pian sylissä. Ja kun hän sieltä luiskahti, menin sekaisin. Itkin ja nauroin vuoron perään aivan hysteerisenä, jostain kuulin, kun mies sanoi, että se on tyttö. Ja kätilö silitteli mua, rauhoitteli kai hepuliani.



Ihana pieni täydellinen tytön tyllerö annettiin heti yöpaidan alle rinnalleni ja siinä me saimme häntä rauhassa ihmetellä. Jälkeiset tuli siististi heti pian ja kätilö ompeli pari tikkiä, episiotomia siis tehtiin. Kaikki on onnellisesti ohi, olo hyvä ja onni pienestä tytöstä uskomattoman käsittämättömän suuri.



Myöhemmin mies pääsi tyttöä punnitsemaan ja mittaamaan, minä suihkuun. Kun tulin suihkusta, odotti minua maailman ihanin näky: mies istui keinutuolissa tyttö sylissä, huoneessa oli hämärät valot, ei muita ihmisiä ja meidän lempimusa soi hiljaa. Oi onnea. Ja kohta tuotiin kahvia ja voileipiä.



Synnytyssairaala oli siis TAYS, tytön mitat 3760g ja 51 senttiä, pipo 35. Kotiin pääsimme tiistaina ja hyvin menee. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi vain ja ainoastaan hyviä muistoja, henkilökunta oli todella ihanaa, mikään ei pelottanut ja meitä pidettiin hyvin tilanteen tasalla.



t@mmikuinen ja typy 5 päivää

Kysymys tuosta lapsiveden lirahtelusta sulle, t@mmikuinen: Kuinka paljon sulla tuli sitä lapsivettä?



Mulla on tänään lirahdellut jotain vuotoa. Virtsaa se ei ole, mutta sitä ei myöskään tule kovin paljon kerralla (pikkuhousut vähän kastuu / side kostuu). Mulla pari viikkoa sitten kastui housut melkolailla ja kun soitin päivystykseen pyysivät sinne käymään. Lapsivettä se ei silloin ollut ja kätilö sanoi mulle, että jos näillä viikoilla tulee lapsivettä, niin sitä tulee runsaasti (=siteen pitäisi kastua läpimäräksi 10 minuutissa). Nyt sitten pähkäilen, että mitäköhän se vuoto nyt on...



Eilen oli siis supistuksia aika paljon, tänään ei juurikaan. Vauvan pää painaa tosi ilkeästi lantioon / kohdun suuhun / what ever.



pusu rv 40+3