Onko kukaan ollut vaihdossa lasten kanssa?

Eipä taida olla kovin yleistä tuo lasten kanssa vaihtoon lähtö. Eikä minullakaan siitä kokemusta ole, mutta halusin vastailla sinulle siksi, että minullakin olisi mahdollisuus lähteä vaihtoon, mutta perhe ympärillä taitaa sen estää. Kovin kutkuttavalta ajatus tuntuu, mutta käytännön järjestelyt taitavat olla liian hankalat. Toki tiedän, että paljon on kokonaisia perheitä maailmalle lähtenyt, mutta kun tuo opiskelu ei ole kovinkaan tuottoisaa hommaa, niin jo pelkästään taloudelliset asiat mietityttävät.



Haluaisitko sinä kertoa teidän suunnitelmistanne tarkemmin? Mielenkiinnolla nimittäin kuulisin muiden ajatuksia asiasta. Montako lasta teillä on mukaan lähdössä? Ja mikä on kohdemaa?



Misti

että vaihtoon vaan jos on mahdollisuus,haluan kannustaa!

Itse lähtisin heti jos olisin koulussa ja moinen mahdollisuus tulisi,kun lapset on pieniä niin ei tarvitsisi miettiä koulujuttuja ja muitakaan,kun lähtisi vaan.

Kun itse olin ekaluokkalainen,sisko 3-v. ja veli ylä-asteella,muutimme koko poppoo Vietnamiin reiluksi kahdeksi vuodeksi ja hyvin meni kaikki ja muistan sen hienona aikana.

Olipa kiva kuulla kannustava viesti. Yleensä ihmiset ajatuksistani kuullessaan sanovat heti, että unohda koko juttu. Mutta toisaalta, meillä isommat lapset ovt jo koululaisia, ala-asteella tosin, joten se on se suurin tenkkapoo tässä meidän kuviossamme. Tiedän kyllä, että lapset opvat mestareita sopeutumisessa, mutta mahtaisikohan tuo olla kuitenkin liian työläs juttu?



Kuinka sinä, EllaBoo, vietit tuon ajan ulkomailla? Kävitkö paikallista koulua, kansainvälistä koulu, vai mitä? Onko sinulla vielä muistissa, kuinka sen alun siellä vieraassa maassa koit? Opitko kieltä?



Kiinnostunut, Misti



Ja ap:lle: tarkoitus ei ole ryöstää sinun ketjuasi :)

Kuinka sinä, EllaBoo, vietit tuon ajan ulkomailla? Kävitkö paikallista koulua, kansainvälistä koulu, vai mitä? Onko sinulla vielä muistissa, kuinka sen alun siellä vieraassa maassa koit? Opitko kieltä?



Ei se koulunkäynti ole mikään este lähtemiselle,olihan meistakäin kaksi koulussa ja vain sisko pikkuinen.Me veljen kanssa kävimme ulkosuomalaista peruskoulua,eli opetus oli suomenkielistä,koko koulussa oli n.10 oppilasta ja yksi opettaja,ja muistan koko sen kouluvuoden oikein positiivisena.Eikä ollut mitään ongelmia minulla tai isoveljellä palata takaisin Suomeen tavalliseen kouluun.



Muistan oikein hyvin koko ajan ja se oli lapselle seikkailu!Uskon että lapsille tekee tuollainen kieli-ja ulkomaakylpy vain hyvää,meillä ainakin oli hauskaa ja toisekseen lapset eivät sillä tavalla kyseenlalasta,he sopeutuvat!Vietnamin kieltä en oppinut,kun emme hirveästi olleet paikallisten kanssa tekemisissä,mutta jonkin verran kuitenkin,ja englantia opin ikätasoon nähden toki hyvin.



Luulen että tuollaisessa lähtemisessä se ajatus lähtemisestä tuntuu vaikeammalta kuin lähtö oikeasti.Tietysti on varmaan kaikkia paperitöitä ja käytännön järjestelyjä paljon aluksi,mutta kun sitten ulkomailla ollaan on se vain plussaa.Se on sekä aikuiselle että lapselle rikastava asia,eihän se peruselämä muutu mitenkään negatiivisesti,paikka ja tavat vain.



Ihmiset usein tyrmäävät kaikki tällaiset asiat ajattelematta sen kummemmin,kautta aikain on muutettu ja matkustettu ja hyvin se on suurimmalta osalta mennyt.



Toivotan teille oikein hyvää vaihtoa jos päädytte lähtömään:)



Ja ap:lle: tarkoitus ei ole ryöstää sinun ketjuasi :)

[/quote]

Toki voin kertoa suunnitelmistamme, siis sen mitä niitä vielä/jo on :)

Haaveena meillä olisi ollut lähteä Kanadaan, mutta miehen opiskelujen takia päädyimme ehkä helpompaan vaihtoehtoon, Tanskaan. Lapsia meillä olisi lähdössä mukaan kaksi, tuolloin (ensi syksynä) 2v ja 3,5v. Itse opiskelen yliopistossa, mies AMK:ssa. Lasten hoitojärjestelyjä ja vastaavia ei sitten viimeisen ole yritettykään suunnitella, koska suunnitelmiimme tuli mutkia matkaan, AMK ei tunnu olevan lähellekään niin joustava kuin YO... Mutta toivo on korkealla! :) Olisi se ehkä ainutlaatuinen jakso elämässä.

Toki sitä voi lähteä myöhemmässäkin vaiheessa, mutta työpaikoista on vielä hankalampi joustaa kuin opiskeluista. Kiitos, muutes, sinulle, joka kerroit perheesi elämästä Vietnamissa! :) Mukava kuulla, että lasten koulunkäynti onnistuu hienosti ulkomaillakin.

Odottelen edelleen kokemuksia, jos joku on jo vaihdossa ollut, tai miksei muutenkin ulkomailla lasten kanssa pidemmän aikaa. Siis lähinnä kiinnostaisivat päivähoidon, neuvoloiden yms. käytännön asioiden järjestely. Kerron sitten itsekin projektimme edistymisestä.



Niin, vielä tuohon talouspuoleen, mistä kirjoitit.. Me olemme jo valmiiksi päättäneet, että otamme surutta lainaa. Luulen, että kokemus on sen väärti, ja voisihan sitä rahansa huomattavasti turhempaankin laittaa. :)



Mutta kiitokset jo vastanneille, ja jatketaan keskustelua! :)

Ajattelinpa vain kertoa, että täällä sitä nyt ollaan. :D Kiitos teille vastanneille kannustuksesta! Tuossa vaiheessa kun kirjoitin aiempia juttuja tänne ajatus oikeasta vaihtoonlähdöstä tuntui melko kaukaiselta, eikä sitä välillä vieläkään tahdo uskoa, että totta se on.



Järjestelyt sujuivat yllättävän kivuttomasti ja elämä täällä lähtenyt mukavasti käyntiin. Lapset ovat yksityisellä hoitajalla, joka hoitaa heitä kotonaan. Löysimme hoitajan koulun kansainvälisyystoimiston ystävällisen naisen avulla, samoin kuin ihanan asuntomme.



Lapsistani olen saanut kuulla monia ihmetteleviä ja hämmästyneitä kommentteja, mutta kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti asiaan. Lapsiperheisiin emme ole vielä tutustuneet, ja mietinnän alla onkin, miten pääsisimme heihin tutustumaan :)



Mutta tämä siis on mahdollista ja ehdottomasti suosittelen tätä muillekin! Vastaan mielelläni, jos jollain on jotain kysyttävää :)

Lapsukainen olisi silloin vajaa kaksi vuotta. Ja pohjoismaa ehkäpä kohteena. Mies menisi töihin ja lapselle aupair... mietityttää vaan nämä järjestelyt! Yliopistossa olen, sikäli ehkä joustavampi kuin AMK. Mutta tämä on vielä ajatus vaan:)

Hei.



kirjoitan nyt tähän ketjuun, kun vähän samaa aihetta.

eli onko kellään kokemusta ulkomaille töihin lähtemisestä kun vauva alle 1v? tai ylipäätään niin että lapsi aika pieni, ja nimenomaan niin, että äiti olisi lähdössä töihin, ei isä. meillä isä olisi ensin lapsen kanssa kotona, ja jossain vaiheessa lapselle hankittaisiin varmaankin hoitaja kotiin.



esikoista odotan, niin vähän hirvittää. miten sitä selviäisi, kun ei ole sosiaalista verkostoa tukena? isovanhemmat saisi hepulin tällaisesta, mutta kai sitä on myös omaa uraa ja tulevaisuutta ajateltava.



ketjun aloittajalle, hauskaa, että olette reippaasti lähteneet ja asiat on hoituneet noin helposti!



amayta.

Eli ei tarvittu hoitajaa. Kertaakaan ei tarvinnut lääkärissä onneksi käydä. Lapset oli lähdön aikaan 1v3kk ja 3v1kk. Käytiin pienemmän kanssa 1v3kk neuvolassa juuri ennen lähtöä, mutta sehän ei ole pakollinen. Voisin lähteä toistekin, mutta ehdottomasti niin päin että itse olisin töissä/koulussa tai että kummatkin tehtäis töitä ja lapset olis päiväkodissa. Oli meinaan välillä vähän tylsähköä, vanhemmalle lapselle ei ollut seuraa kun siellä lapset aloittivat 3 vuotiaana koulun. Ja muutenkin meininki oli kyllä aika erilaista kuin Suomessa.

Hei

Olin vaihto-opiskelijana Glasgowssa, Skotlannissa. Mukana vaimo ja 1,5v poika. Vaihto kesti 4kk ja meni oikein hyvin. Saavuimme suomeen n. vuosi sitten. Suosittelen tutkimaan facebookista/vastaavasta suomalaisten tekemiä ryhmiä, jotka asuvat kohdemasaassa/kaupungissa. Tästä voi saada aivan uskomattoman paljon apua. Suosittelen myös tutkimaan kohdemaan terveydenhuollon ja vuokra-asuntojen tilanteen tarkasti. Samoin matkavakuutus ja sen ehdot.  

Nyt parasta aikaa suunnittelemme uutta vaihtoa, mutta nyt mukana olisi myös toinen poika (4kk).

Ulkomailla monet asiat voivat olla erilailla, kuin kotimaassa ja uutuudenviehdätys kaikkoaa myös sielläkin, mutta onhan se kuitenkin aivan mahtavaa olla reissussa ja seikkailemassa1