Ajattelematon mieheni...

Tämä on todellakin pienenpieni murhe, mutta kerronpa nyt.



Mieheni laittelee autoja harrastuksenaan ja eilen oli vuorossa työkaverinsa jenkkirauta. Kumpikin ukkeli on siis pienten lasten isiä, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa ymmärrys hämärtyy.. tämä työkaveri tuli hakemaan autonsa, ajoi sen tallista ulos ja sammuttaa. Hetken oli hiljaista, kello oli n. 20, meidän lasten nukkumaanmenoaika (ja isin vuoro laittaa nukkumaan by the way..)... Sitten pärähtää helvetinkone käyntiin - tiedättehän jenkkimyllyt... 20 minuuttia se kone päpättää lastenhuoneen ikkunan alla. Ulkovalot killottaa lastenhuoneeseen, minä kihisen kiukusta, että eiks se hemmetti ny tajua... kumpikaan? No ei. Lapset ei saa unta. En arvaa lähteä, kun 2-vuotias karkaa sängystä ja vähätkin unenrippeet katoaa...



Sitten se auto viimein lähtee, kahden minuutin sisällä hiljaisuuden laskeutumisen jälkeen lapset nukahtaa. Isäntä tulee sisälle, kerroin asian, että etkö todella tajunnut, mikä meteli siitä autosta lähti... Sitten sanoin, että tällä kertaa hillitsin itseni, mutta oma on vikasi, seuraavan kerran tulen vaikka alushoususillani rappusille huutamaan ja se en ole sitten minä, ketä hävettää...



ja mies siihen.. " No kyllähän mä vähän sitä mietin..."



Nih...