imetys tuntui ahdistavalta ja älyttömän pahalta
mä synnytin 22.4.08 ja sairaalassa kokeiltiin imetystä. se oli ihan hirveetä. mulle tuli ihme olo,et mä en oo siinä,vaan mun tilalle tulis joku tunteeton kone. se oli tosi ahistavaa ja mun teki mieli laittaa vauva pois rinnalta. kerroin sit asiasta ja lopetin imetyksen. onko tämä "normaalia"? onko kellään samoja kokemuksia/tuntemuksia? vai oonko mä jotenkin sairas?
Kommentit (7)
nyt taas ihan "mutuna" seuraava teksti:siinä missä imetys voi tuntua hyvältä, voi se tietenkin myös tuntua pahalta. imetystä pääsääntöisesti hehkutetaan joka tuutista, ja pelkkä siitä lukeminenkin saattaa aiheuttaa ahdistusta joillakin. Imetys on sekä fyysinen että psyykkinen tapahtuma, ja josukus jompikumpi, joskus molemmat tökkii. mun mielestä on oikein rehellistä ja terveellistä myöntää itselleen että imetys ei tunnu hyvältä, ja päättää jatkamisesta sen pohjalta. Itse en liieemmin välitä imettämisestä, mutta toistaiseksi vielä imetän. en edes yritä väittää etteikö äidinmaito olisi parasta vauvalle, mitta kyllä korvike on ihan hyvä kakkonen jos siihen päädytään, ja joskus korvike on myös hyvä ykkönen! oikeastaan ainut syy mitä en ymmärrä kun päätetään olla imettämättä, on se että mies ei halua että äiti imettää, tai jos äiti pelkää rintojen lerpsahtamista...tällaisia aatoksia tältä sohvalta tarjosi kolmen lapsen äiti....
Synnytin 20.4.08 ja oon imettäny tähän päivään asti. Ahdistaa koko homaa.. Tuntuu et en todellakaan tiedä kuinka paljon vauva saa maitoa, onko maha täynnä jne. Toiseks tuntuu että vauva roikkkuu tississä kiinni koko ajan ja oon niin kiinni 24/7.. Joten et todellakaan ole ainut!!!!
Päätin että lopettelen imetystä pikku hiljaa. Nyt oon jättäny jokatoisen rintasyötön pois ja antanu korviketta.. Ainut vaan tissit vaatii totutteluaikaa, mutta vaatikoon! Koen korvikkeella syötön paljon helpommaksi ja vaivattomammaksi. Sitä paitsi en ite menetä mielenterveyttäni. Yritän kuitenkin antaa rintaa aamuin illoin, mutta korviketta pääasiallisesti..
Eli, ala vaelitae mita muut ajattelevat.......... en puhu siis valittamisesta :-)
Oma motto on aina se, etta onnellisella aidilla on tyytyvainen vauva. Jos imetys ahdistaa, niin lopeta. Itse imetin vuoden ikaiseksi, mutta noin 6kk kohdalla oli tosi tosi paha kriisivaihe, olin aivan kypsa. Asun viela ulkomailla, joten tutut, kaverit ja sukulaiset eivat olleet "henkisena" apuna. Sinnittelin vahan aikaa ja kylla se taas meni, mutta olin ihan valmis lopettamaan vuoden kohdalla. Meidan neiti ei hyvaksynyt pulloa missaan vaiheessa, monista turhauttavista yrityksista huolimatta.
Aidin psyyke on tosi tarkea asia, ala unohda sita :-). Tsemppia, korvikevauvoistakin kasvaa ihan jarkevia ja terveita lapsia.
mäkin loin antaa korviketta vauvalle ja hyvin se siihen tyytyy. sehän on pääasia et vauva saa syödäkseen :) en vaan ymmärrä sitä kun niin monet tuomitsee heti huonoks äidiks jos ei imetä. mut eihän se ole keneenkääm muun asia imettääkö vai ei.
Esikoisen kanssa itselleni kävi juuri samoin. Koitin jaksaa kaksi viikkoa. AIVAN HIRVEÄT KAKSI VIIKKOA.
Lopuksi annoin periksi, imetin jonkin verran vielä ja lisäksi annoin korviketta.
Hyvin tuo on kasvanut :) nyt 4v reipas ja kiltti uhmis :D
Nyt sain toisen vauvan ja imetys tuntuu aivan erilaiselta!
Tee rohkeasti NIIN KUIN itsestäsi tuntuu! Korvikkeella kasvetaan myös. Turha on itseään väsyttää. Siitä kärsii vauva myös
Mulla ei ole kokemuksia vastaavasta, mutta kirjoituksesi pysäytti aika lailla, joten tässä muutama minun ajatus.Raskaus ja synnytys ovat melkoista hormonimyrskyä, joten lienee luonnollista, että tuntee melko äärimmäisiäkin tunteita. Itse olen huomannut olevani valmis vaikka väkivaltaan suojellakseni lastani. Minä olen kokenut imetyksen alkukantaisena, "eläimellisenä" ja hyvin läheisenä kokemuksena. Minusta on ihmeellistä, että kroppani toimii ja voi ruokkia lapseni. Varmaan tämän voimakkaan kokemuksen taustalla on oma lapsettomuus, jossa mun kroppa ei todellakaan toiminut. Samalla olen kokenut itseni enemmän nisäkkääksi kuin naiseksi. Se on ehkä hiukan pelottavaakin, kun tähän asti olen nauttinut aika lailla naiseudestani. Ajattelen kuitenkin, että tämä on ohimenevä vaihe ja kun imetys loppuu, niin naiseus astuu enemmän esiin taas. Yksi imetykseen liittyvä asia, jonka joku voi kokea ahdistavana, on oman ajan katoaminen. Minulla on se käsitys, että korvikkeella on ehkä helpompaa saada lapselle ennustettavampi rytmi, kun tietää oikeasti kuinka paljon lapsi on syönyt.Toivottavasti näistä ajatuksista on sinulle hyötyä. Muista, että imetys ei ole hyvän äitiyden mittari, vaikka fanaatikot sellaista väittävätkin.